Aamulehti
Aleksanterin kirkossa Tampereella on järjestetty huhtikuun puolivälistä alkaen lyhyeen hiljentymiseen tarkoitettuja Godfulness-lepohetkiä. Ne jatkuvat vielä toukokuun ajan, ja lisää on luvassa syksyllä. Kyseessä on keskipäivään sijoittuva puolituntinen, jonka tarkoituksena on kiireisen arjen katkaiseminen.
Ovatko lepohetket keränneet kävijöitä Aleksanterin kirkkoon, seurakuntapastori Minnamaria Tammisalo?
”Kävijöitä on ollut 10–15, ja kirkon kuoriosa on täyttynyt pötköttelevistä ihmisistä.”
Mitä kaikkea puolituntinen sisältää?
”Kirkkoon saapuva voi ottaa lainaan jumppamaton, peiton tai tyynyn tai etsiä kirkonpenkistä itselleen sopivan lepopaikan. Aluksi asetutaan rauhassa tilaan, kuunnellaan tilaisuuden lyhyt esittely ja rauhoitutaan hiljaisuuteen. Hiljentymisen lisäksi hetki sisältää levollista musiikkia ja lepoon johdattelevan tekstin, joskus myös luontovideon. Jokainen kerta on erilainen.”
”Monimuotoisuus ei ole keneltäkään pois. Minulle pappina on virkistävää oppia uutta ja etsiä tuoreita tapoja toimia tässä työssä, tämän elämän keskellä”, sanoo seurakuntapastori Minnamaria Tammisalo.
Mikä on kirkkopötköttelyn syvin tarkoitus?
”Se, että levätään yhdessä keskellä viikon kiivainta pyöritystä, keskellä kaupungin sykettä, keskellä oman ja yhteiskunnan kiirettä ja jatkuvaa viriketulvaa. Etsimme oman elämämme keskiötä, omaa sydäntämme, omia tuntojamme ja Jumalaa.”
Millaista palautetta lepohetket ovat saaneet?
”Palaute on ollut kiittävää ja toki myös kehittävää. Me vetäjät etsimme vielä omaa rytmiämme, ääntämme ja tapaa johdattaa ihmisiä kehollisuuteen ja hiljaisuuteen. Moni meistä on tottunut pitämään puheita. Nyt opettelemme antamaan tilaa hiljaisuudelle ja ihmiselle kokonaisvaltaisesti.”
Mikä?
Godfulness
Harjoitukset pohjautuvat kirkon hengelliseen traditioon.
Tavaramerkin omistaa Raision seurakunta, joka kehittää yhteistyötä eri kristillisten toimijoiden kanssa.
Tällä hetkellä pilottiyhteistyötä tehdään Pirkanmaalla Lempäälän seurakunnan ja Tampereen Aleksanterin kirkon kanssa.
Kirkossa on voinut jo pitkään esimerkiksi tanssia ja nyt siellä saa myös huilailla pitkin lattioita. Missä menee raja, mitä kirkossa voi tehdä vai onko sellaista rajaa ollenkaan?
”Meillä on Aleksanterin kirkossa meneillään monimuotoisen spiritualiteetin hanke, jossa tutkimme uudenlaisia tapoja hoitua ja kasvaa ihmisinä ja kristittyinä. Meillä pidetään lepohetkien lisäksi hiljaisuuden joogaa, kaupunkiretriittejä ja pyhiinvaelluksia. Nyt kirkkoon on suunnitteilla ikonivaellus.”
Mistä haaveilet kaiken tämän jälkeen?
”Haaveilen meditatiivisesta valokuvauksesta ja kirjoittamisesta. Uskon syvästi, että kristillisyys on niin paljon muutakin kuin mitä perinteisesti on ajateltu. Olemme ihmisinä erilaisia ja lähestymme Jumalaa eri tavoin. Voihan olla, että joku ei koe jumalanpalveluselämää kotoisaksi, mutta kaipaa silti yhteyttä seurakuntaan. Ajattelen, että kaikenlainen ja kokonaisvaltainen rukous on kirkossa luvallista, ja Jumalaa voi lähestyä tanssien, laulaen, polvistuen ja pötköttäen.”
Millainen tulevaisuuden kirkko on sinun silmissäsi ja ajatuksissasi?
”Toivon, että kirkko voisi olla kodikas paikka – ei pelottava, liian kunnioitettava, ei elämälle vieras. Itse yritän pappina olla enemmän sekä-että kuin joko-tai. Nautin valtavasti hiljaisista tilaisuuksista, mutta olen nauttinut pappina toimimisesta myös Blues Brothers -messussa ja Metallimessussa. Myös sunnuntaiaamun perusmessu on minulle rakas. Jos minä tykkään näin monenlaisesta, uskon, että niin tykkäävät muutkin.”
Lepohetket Aleksanterin kirkossa keskiviikkoisin 17. toukokuuta, 24. toukokuuta ja 31. toukokuuta kello 12–12.30. Ei ennakkoilmoittautumista. Vapaa pääsy.