Aamulehti
Kun aloin vakavammin tutustua viineihin ja niihin liittyvään maailmaan runsaat 20 vuotta sitten, kuulin varoituksen sanan. Mitä enemmän viineihin perehtyy, sitä vaativammaksi maku kehittyy, ja lopulta edessä on umpikuja, kun alkaa haluta jotain sellaista, johon ei ole varaa.
Tässä sitä nyt ollaan.
Aamulehti on parin viime vuoden ajan julkaissut viinisuosituksen kerran viikossa. Olemme etsineet hyvän hinta-laatusuhteen viinejä, mutta myös kiinnostavia kuriositeetteja. Lukija on oppinut uutta, samoin kirjoittajat.
Lukijalle asti ei kuitenkaan näyttäydy se realiteetti, että onnistumisprosentti laatuviinin etsinnässä on onnettoman kehno. Karkeasti arvioiden jopa joka toinen maisteltu viini on huti eli ei täytä hyvän hinta-laatusuhteen vaatimuksia, vaikka maisteltavia viinejä ei valita satunnaisotannalla vaan tarkan harkinnan jälkeen, onnistumisia etsien.
Aina voi tietysti katsoa peiliin. Ovatko kriteerit liian vaativia? Vai ovatko viinien hinnat karanneet Suomessa liian korkeiksi? Ainakin Ruotsiin verrattaessa näin voisi väittää.
On totta, että Aamulehden kolmihenkisen viiniraadin vaatimustaso on korkea. Markkinointihenkisemmät viinipalstat jakavat pisteitä ja tähtiä kieltämättä anteliaammin kuin Aamulehti. Lopulta kyse on tietysti ainakin osin makuasioista.
On kuitenkin kylmä fakta, että laatua, edes kelvollista, ei Alkon hyllyiltä saa kumartumalla tai kyykkimällä. Yhtä totta on, että Alkon hyvin laajasta valikoimasta voi tehdä maailmanluokan löytöjä. On niitä päätynyt lähiömyymälöidenkin hyllyille. Tuoreimpina tulevat mieleen toscanalainen punaviini Tignanello ja Dow’sin vuosikertaportviini. Tällaisten viinien hinnat ovat kuitenkin liian usein kolminumeroisia.
Maailmassa lienee vähintään satojatuhansia ravintoloita ja viinimyymälöitä, jotka himoitsevat kellareihinsa viinimaailman laatutuotteita. Alko on maailman viinimarkkinoilla iso ostaja, mutta silti korkean hinta-laatusuhteen viinejä päätyy Suomeen asti myyntiin vain kourallinen määrä. Tilanne olisi varmasti hyvin toisenlainen, jos meillä olisi omassa maassamme viininviljelyä ja laatuviinien tuotantoa. Mutta kun ei ole, eikä ihan heti tule.
Moni pohtii, mitä viinien tarjonnalle tapahtuisi, jos viinien myynti vapautettaisiin. Supermarketit tuskin pystyisivät kilpailemaan tarjonnan laadussa Alkon kanssa, mutta terve kilpailu voisi pitää hinnat kurissa. Vastaavasti Suomen suurimpiin kaupunkeihin saattaisi ilmaantua viiniputiikkeja ja viinibaareja, joista onnekas voisi poimia helmiä varastoonsa.
Sitä odotellessa viininystävä joutuu pärjäilemään tuskansa kanssa. Ja ainahan voi pistäytyä ulkomailla, josta tarkkanäköinen ja hyvin informoitu matkailija voi hyvällä onnella ostaa laatuviiniä puoleen hintaan Alkoon verrattuna. Tai tilata verkkokaupasta, kunhan muistaa maksaa verot.
Toisaalta myös viinin vaihtaminen piimään on varteenotettava vaihtoehto – varsinkin, jos ajattelee kustannustehokkuutta.
Aamulehden jokaviikkoinen viikon viini -palsta lakkaa ilmestymästä. Sen sijaan julkaisemme muutaman kerran vuodessa suosituksemme vuodenkiertoon sopivista teemoista. Ensimmäisenä maistelemme pääsiäiseen sopivia punaviinejä.
