Neulekilipalun voittajan sukista löytyy nyt ohje: Näin teet hauskat lehdenlukusukat - Hyvä elämä - Aamulehti

Anni Ketola voitti Aamulehden neulekilpailun taidokkailla lehdenlukusukillaan: ”Kun idea tuli mieleen, oli vain pakko toteuttaa se”

Aamulehden neulekilpailussa etsittiin omaa neulemallia 140-vuotiaalle lehdelle. Anni Ketolan suunnittelemaa voittajatyötä katsellessa voi melkein aistia painomusteen tuoksun. Sukkien varressa komeilee paperilehden sivu palstoineen.

Anni Ketolan mielestä neulominen on ollut hyvä harrastus myös korona-aikaan, kun kyläilemään ja tapahtumiin ei ole päässyt.

15.1. 7:00

Aamulehti

Kun kiireinen ja meluisa arki kuormittaa, tamperelainen Anni Ketola istahtaa kotona nojatuoliinsa ja alkaa neuloa: sukkaa, pipoa, kaulahuivia, joskus jopa villapaitaa. ”Se on semmoinen pään nollausjuttu”, hän kertoo.

Neuloessa mieli rauhoittuu. Se on sopivaa vastapainoa työlle, jossa hän on jatkuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ketola toimii englannin ja saksan kielen opettajana Vehmaisten koulussa.

Parasta harrastuksessa on kuitenkin se, kun saa luoda jotain aivan uutta.

Luovuuden puuska johdatti myös Lehdenlukusukat-sukkamallin syntymiseen. Ketola huomasi ilmoituksen Aamulehden kilpailusta joulukuun alussa. Joulun alla oli tavalliseen tapaan kiireitä ja ajatus neulomisen aloittamisesta tuntui vaivalloiselta. ”Kun se idea sitten tuli mieleen, oli vain pakko toteuttaa se.”

Hän lähetti Lehdenlukusukat-nimisen ehdotuksensa kilpailuun, ja Aamulehden lukijat äänestivät lopulta hänen suunnittelemansa mallin voittajaksi kymmenen ehdokkaan joukosta ylivoimaisella äänisaaliilla. Malli sai ääniä 1 683, kun ääniä annettiin yhteensä 3 127.

Lue lisää: ”Ei saa häiritä, luen Aamulehteä” – Tee itsellesi hauskat lehdenlukusukat neulekilpailun voittajan ohjeella

Toiseksi kilpailussa sijoittui Hanne Piirainen, jonka suunnittelemat pipo ja villahousut oli koristeltu Aamulehden logoilla. Ehdotus sai ääniä 520. Kolmanneksi sijoittui Aija Sairasen ja Reetta Kaipian ratikka-kaulahuivi 248 äänellä.

Anni Ketola

Asuinpaikka: Tampere.

Ammatti: Englannin ja saksan kielen opettaja alakoulussa.

Harrastaa: Lukemista, ulkoilua ja jumppia.

Juuri nyt: Voitti Aamulehden neulekilpailun.

Lue lisää: Lukijat loihtivat upeita luomuksia Aamulehden neulekisaan – Äänestä kymmenestä finalistista suosikkisi

Kolmannella maaliin

Idea sukkiin syntyi kuten moni muukin Ketolan työ: rivi riviltä, hieman lennosta mallia kehittäen. Ideointi lähti liikkeelle sanomalehden printtiasua pohtimalla. Varteen alkoikin muodostua palstarivejä niin kuin lehdessä ikään.

Aivan varren yläreunaa koristavat vuosiluvut sekä Aamulehden etusivulta tuttu logo.

”Kun olin tehnyt työtä kantapäähän asti, aloin miettiä, että malli on vielä vähän tylsä. Olin nähnyt aiemmin jossain sukkia, joissa on tekstiä kantapohjassa, ja ideoin siihen pohjaan sitten sen viestin. Kärkiosaan halusin vielä hieman paikallisväriä. Kuviot kuvaavat Finlaysonin aluetta, jossa Aamulehden toimitus sijaitsee.”

Ketola oli nähnyt idean sukkien pohjaan tulevasta tekstistä aiemmin ja keksi soveltaa sitä kilpailutyöhön.

Ihan ensimmäisellä yrityksellä ei lopullinen työ valmistunut, vaan välillä piti purkaa ja miettiä uudestaan. ”Täytyy kyllä tunnustaa, että minulla on kolme sukkaa tehtynä. Siihen ensimmäiseen tuli niin paljon virheitä. Pari päivää ennen kilpailun päättymistä sain sen kolmannen valmiiksi.”

Saa olla haastetta

Vilkaisu Ketolan Instagram-tilille kertoo, että luovuus ja tuotteliaisuus eivät liity vain kilpailuun osallistumiseen. Tilin nimi on kuvaavasti Sohvaneulomo ja siltä löytyy tällä hetkellä hieman yli viisisataa julkaisua. Niistä valtaosassa on kuvattuna jokin neuletyö. Osa töistä on hänen itse suunnittelemiaan ja osan hän on tehnyt valmiilla ohjeilla.

Kuvissa on paljon sukkia ja muita neuletöitä, mutta mistään ihan tavallisista yhden langan malleista ei todellakaan ole kyse. Eräässä kuvassa sukkien vartta koristaa metsältä näyttävä neulos, joka on kaunis kuin maalaus. Toisissa sukissa on varteen kudottu ihan ilmiselvästi himmeliä muistuttava kuvio.

Kaikista mieluisinta Ketolalle on, kun saa suunnitella mallin ihan jotain tiettyä henkilöä varten. Silloin hän aloittaa yleensä työn piirtämisestä. Malli syntyy ensin paperille ja siirtyy siitä vähitellen neuleeseen. Yksityiskohtaisempia ohjeita ei useinkaan tarvitse tehdä.

Itse suunnitellen ja muiden ohjeita soveltaen on syntynyt kymmeniä erilaisia töitä. Kuvien perusteella niitä on tehty esimerkiksi Minecraftin ja Doctor Whon faneille. On pääsiäissukkia, joulusukkia, kissasukkia ja räsymattosukkia. Kouluun Ketola on neulonut virkattuja eläinhahmoja, jotka ovat saaneet inspiraationsa englannin oppikirjojen sivuilta. Sarjakuvia piirtävä veli sai 60-vuotislahjaksi sukat, joissa on puhekuplia.

Osan töistä hän tekee ystäville ja osa jää kotiin omaan käyttöön. ”Kaikki löytävät aina lopulta paikkansa. Jotkut päätyvät lahjoitukseenkin. Aamulehden vauvapipojakin tein kahdeksan kappaletta muutama vuosi sitten.”

Anni Ketola kuuntelee neuloessaan paljon äänikirjoja. Mieluisin paikka neulomiselle on nojatuoli. Välillä neuletyöt kulkevat myös mukana esimerkiksi reissussa.

Äidin perintöä jatkamassa

Eräässä viime vuoden lopulla tehdyssä julkaisussa on kuva lapasista, joissa lukee nimi Anni. Nimen lisäksi kaksivärisissä lapasissa on sydämiä ja tähtiä. Nopealla vilkaisulla voisi hyvin luulla, että ne ovat yksi työ muiden joukossa. Niin taidokkaasti ne on tehty.

Kyseessä on kuitenkin Ketolan alakoulussa suunnittelema ja neuloma pari lapasia, ensimmäinen laatuaan. Lapasista toinen löytyi viime syksynä lapsuudenkodista. Ehkä sen parikin vielä tupsahtaa jostain esiin.

Yksikin lapanen riittää kertomaan, että neulomisessa viehättää eniten se, kun saa suunnitella jotain ihan omaa. ”En niinkään tykkää tehdä ohjeesta.”

Lapsuudessa syntynyt into neulomiseen ei ole jatkunut aivan katkeamatta näihin päiviin saakka. Teinivuosina käsityöt saivat väistyä muun tekemisen tieltä. Myöhemmin seurasivat ruuhkavuodet lapsiperheessä, eikä aikaa neulomiselle oikein tuntunut löytyvän. ”Omille lapsilleni en ole heidän lapsuudessaan neulonut. Sen puolen hoitivat äiti ja anoppi.”

Kipinä harrastukseen syttyi uudestaan reilu kymmenen vuotta sitten, kun oma äiti sairastui dementiaan eikä enää kyennyt neulomaan. ”Siinä heräsi ajatus, että villasukkia ei kohta seuraaville sukupolville ole kukaan neulomassa.”

Vinkkejä verkosta

Kymmenessä vuodessa neulomisharrastus on levinnyt nettiin. Sieltä haetaan ohjeita ja inspiraatiota. ”Googlesta löytyy aina opetusvideoita, jos tulee tenkkapoo.”

Instagramissa on oma neulojien verkosto ja teemaan liittyviä podcastejakin jo löytyy. Yhteisö on yksi syy, jonka vuoksi Ketola on pitänyt yllä Sohvaneulomo-tiliään Instagramissa. ”Olemme muiden neulojien kanssa paljon yhteydessä.”

Käsityömessut ehtivät koronan myötä siirtyä hetkeksi verkkoon, mutta viime syksynä lankoja pääsi jälleen hypistelemään paikan päällä. Ketola ostaa peruslankoja myös verkkokaupoista, mutta menee etenkin uusia lankoja ostaessa mielellään ihan paikan päälle katsomaan, mitä on ostamassa. ”Siinä näkee, miltä se lanka tuntuu kädessä.”

Vaikka tahti on ihailtava ja jälki taidokasta, hän arvelee neulomisen pysyvän silti harrastuksena. Työstä voisi kadota hohto, jos sitä olisi pakko tehdä jatkuvasti. ”Joskus tosin vitsailen sillä, että jos joku tästä maksaisi, niin voisin tehdä työkseni.”

Jos aikaa neulomiselta jää, Ketola lähtee jumppaan tai ulos liikkumaan. Harrastukset ovat tulleet tärkeämmiksi korona-aikaan, kun moneen muuhun puuhaan ei ole ollut mahdollisuutta.

Neulomisesta kiinnostuneita hän rohkaisee kokeilemaan. Aloittaa kannattaa jostain helposta mallista ja tehdä vaikka perusraitaa, jos haluaa vaihtelua. Pieni varoituksen sana tosin on syytä jakaa. ”Harrastus voi viedä mennessään.”

Villasukkien kärkeen on neulottu kuva Finlaysonin alueesta, jossa Aamulehden toimituskin sijaitsee.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut