Näin pula-ajan jouluja muistellaan - Hyvä elämä - Aamulehti

Vaikka joulu oli vaatimaton, tunnelma oli lämmin – näin pula-ajan jouluja muistellaan nyt

Pula-aikana 1940–1950-luvulla joulua vietettiin kovin toisenlaisessa Suomessa kuin nykyistä tavaran täyttämää joulua. Silti joulun tuoksut, maut ja tunnelma ovat säilyneet vuosikymmenestä toiseen.

Pula-aikana joulukoristeita tehtiin muun muassa oljesta, paperista ja tuohesta.

24.12.2021 7:21

Toisen maailmansodan syttyminen syksyllä 1939 katkaisi ulkomaisen tavaratuonnin, ja alkoi elintarvikkeiden säännöstely. Ostokorteilla sai ostaa vain tietyn määrän sokeria, kahvia, viljaa, voita, maitoa, lihaa ja kananmunia.

Vaikka sota päättyi keväällä 1945, säännöstelyn aika jatkui aina vuoteen 1954. Mustassa pörssissä hinnat olivat huipussaan.

Apua niukkuuteen toi vaihtotalous. Ompeluksia vaihdettiin kananmuniin ja kankaisiin, jauhoja tallukoihin ja saappaisiin. Pula-ajan kekseliäisyyttä olivat korvikkeet, esimerkiksi voin jatkaminen perunamuusilla tai makeisten korvaaminen sakariinivedessä liotetuilla porkkananpaloilla.

Äidin valmistama, kotikutoiselle kankaalle kirjailtu liivi oli hieno joululahja, jonka Marja-Leena Siuvo sai 1950-luvulla.

Onnelliset joulut

Vuonna 1935 syntynyt nokialainen Armi Koronen muistaa hyvin 1940-luvun vaatimattomat, mutta onnelliset joulut. Vaikka tavaraa ei ollut paljon, ihmiset olivat tyytyväisiä siihen, mitä oli. Omasta puutarhasta saatiin joulupöytään monenlaista syötävää.

”Jouluna oli lanttu- ja porkkanalaatikkoa, makkaraa, livekalaa, rosollia, suolakalaa, perunoita, puuroa ja rusinasoppaa. Äiti leipoi myös leipää ja pullaa”, Koronen kertoo.

”Kuusi koristeltiin lippunauhoilla ja itse tehdyin paperikoristein. Joululahjoina sain vaatteita ja räsynukkeja. Koulun kuusijuhlassa jaettu omenan ja piparin sisältänyt joulupussi oli lapsille tärkeä lahja”, Koronen jatkaa.

Muistoihin on jäänyt erityisesti joulu 1939, jolloin Korosen perhe oli sotaa paossa Lavian-mummolassa. Kun pommihälytys tuli, sukulaisten kanssa tarvottiin korkeassa lumihangessa metsään rakennettuun pommisuojaan – rakas nukke kainalossa tietenkin.

Armi Koronen muistaa lapsuuden joulut onnellisina, vaikka puutettakin oli. Kuuden sisaruksen kesken keksittiin monenlaisia leikkejä.

Emalimuki lahjaksi

Myös 86-vuotias Pirkko Salo muistaa hyvin tuon sotajoulun. Tampereella syntynyt, mutta Tottijärvelle muuttanut Salo asui pienellä maatilalla vanhempiensa kanssa. Perhe kutsuttiin viettämään joulua läheiselle Reinolan kauppiassuvun mökille, jonne tämä tamperelainen perhe oli tullut pommituksia pakoon.

”Sain tuolloin joululahjaksi emalimukin. Pommitusten valot ja ujellukset kuuluivat Tampereelta saakka. Kun palasimme kotiin, peitimme ikkunat emmekä sytyttäneet mitään valoa. Pelko oli päällimmäinen tunne tuona jouluna”, Salo muistelee.

Salo muistaa myös, että hänen kotiinsa majoittui viisihenkinen perhe, joka tuli sotaa pakoon Tampereelta. Myös Karjalan evakoita yöpyi heidän kodissaan.

”Jouluna syötiin rosollia, kinkkua, livekalaa, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, suolakurkkuja, sieniä, limppua, hiivaleipää, pullaa, pipareita. Kaikki tehtiin itse ja omista aineksista. Sokerijuurikkaasta tehtiin siirappia ja perunasta perunajauhoja”, Salo sanoo.

”Joulusaunan aikana ulkoa kuului kilistelyä, ja pukkihan se siellä oli käynyt lahjat tuomassa. Lahjana oli usein äidin kutomat sukat tai ompelema essu. Jouluevankeliumin luki isänäiti. Joulupäivän aamuna kirkkomatka taittui Pekka-hevosen vetämällä reellä”, Salo toteaa.

1950-luvulla kirja oli erityisen arvostettu lahja. Marja-Leena Siuvo sai tuolloin Hipsuvarvas ja Nököhammas -kirjan joululahjaksi.

Lämmin tunnelma

Tamperelainen 84-vuotias Kaarina Köppä vietti lapsuutensa joulut Kangasalla.

”Vaikka 1940-luvun joulut olivat köyhiä ja vaatimattomia puitteiltaan, oli tunnelma lapsen silmin lämmin, juhlava ja harras”, Köppä sanoo.

”Ruokina olivat puuron lisäksi suolalahna, silakat, perunat, lanttulaatikko, leivät ja pulla. Kuusenkoristeina olivat äidin leipomat piparit, pumpuli, oikeat kynttilät ja tietenkin tähti. Pukkia pelkäsin niin, että menin piiloon komeroon. Sain jouluna 1–2 lahjaa, esimerkiksi pullatontun, karamellin, rihkamasormuksen tai vaatteen”, Köppä sanoo.

Kerran hän sai lahjaksi hienon nuken, jonka kummitädin tuttava oli lähettänyt Amerikasta. Amerikasta tuli myös vaatepaketteja pula-ajan Suomeen.

Jos pulavuosina sattui saamaan aineksia, saatettiin leipoa kakkuja näiden 1930-luvun ohjekirjasten resepteillä.

Kaikki siivosivat

Nokialainen Marja-Leena Siuvo muistelee 1950-luvun lapsuuden joulujaan lämmöllä. Joulun odotus alkoi, kun isä laittoi lipeäkalaa likoamaan koivuntuhkaan. Possu teurastettiin ja laitettiin suolaveteen kolmeksi viikoksi ennen paistamista. Kaikki perheen viisi lasta osallistuivat joulusiivoukseen – kaiken piti olla putipuhdasta jouluna.

”Isä haki kuusen, ja se koristeltiin paperienkeleillä ja karamelleilla. Meillä oli kuttuja, joten joulupöydässä oli kutunjuustoa. Oli myös pönttösilliä, rosollia, livekalaa, lanttu- ja maksalaatikkoa, uuniohrapuuroa, rusinasoppaa ja talviomenoita. Murron kaupasta ostimme ensimmäisen appelsiinin, jonka jaoimme kaikkien kesken”, Siuvo sanoo.

Joulupukki ajoi pihaan hevosen vetämällä reellä, ja tummiin pukeutunutta pukkia pelättiin. Siuvon taitavat vanhemmat valmistivat lasten joululahjat: isä puiset keinut, vaneriset nukenvaunut ja puuautot, äiti mollamaijat ja ommellut vaatteet. Rikki menneet tai pieneksi jääneet vaatteet pestiin, ratkottiin ja kankaat ommeltiin uusiksi vaatteiksi.

”Kirkkomatka Virkku-hevosen vetämässä kirkkoreessä vällyjen alla oli elämys – varsinkin paluumatka, jolloin ajettiin kotiin kilpaa naapureiden kanssa. Joulupäivä oli rauhallinen, silloin leikittiin ja kuunneltiin radiota. Tapaninpäivä oli kyläilypäivä, jolloin lähdettiin rekiajelulle sukulaisiin Rämsööhön”, Siuvo toteaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut