Mies kirjoittaa Keski-Euroopasta Aamulehteen 80 vuotta sitten, marraskuussa 1941.
Sotasyksyä Suur-Saksan pääkaupungissa. Tehottomia ilmahyökkäyksiä. Vilkas taidesesonki. Kasvavaa Suomi-ystävyyttä. SS-miehemme saksalaisten sydämellä, maalailee kirjeenvaihtajan matkakirjeen monipolvinen otsikko.
”Suuren kaupungin kodit odottavat poikiansa takaisin kaukaiselta sotaretkeltä, mutta ne eivät sentään soisi heidän palaavan, ennen kuin heillä on varmuus pysyvästä rauhasta ja uudesta, entistä onnellisemmasta ja voimakkaammasta Euroopasta.”
Allekirjoitus: SS-Unterscharführer Jukka Tyrkkö.
Jukka Tyrköstä on säilynyt kuva saksalaisessa asepuvussa. Hän palveli suomalaisessa SS-pataljoonassa vuosina 1941–1943.
Neljä omaa TK-miestä
Kun jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi kesäkuussa 1941, sotatapahtumista kansalle tiedottaminen oli valmisteltu paljon huolellisemmin kuin talvisodan syttyessä 1,5 vuotta aiemmin.
Armeijan ulkoisesta viestinnästä vastasi uusi Päämajan Tiedotusosasto. Sen päällikkönä toimi Tampereella syntynyt kapteeni, lokakuusta 1942 alkaen majuri Kaarle (Kalle) Aukusti Lehmus.
Päämajan käskyllä 6. kesäkuuta 1941 kenttäarmeijaan muodostettiin yhdeksän propagandakomppaniaa. Nimi muuttui tiedotuskomppanioiksi jo pari päivää myöhemmin.
Kunkin komppanian ohjevahvuus oli 40 henkeä, joista kymmenen oli rintamakirjeenvaihtajia ja neljä rintamavalokuvaajia. Aamulehti tarttui heti toimeen.
Lehden 13 toimittajasta neljä oli koko sodan ajan asepalveluksessa. Lisäksi Tampereen valtalehti sai rintamalle neljä omaa TK-miestä: Jukka Tyrkön lisäksi Orvo Kärkösen, Arvo Laron ja Eero Soinin.
Tyrkkö oli liittynyt vapaaehtoisena suomalaiseen SS-pataljoonaan, joka lähettiin koulutukseen Saksaan. Joulukuussa 1941 hänet nimitettiin virallisesti SS-sotakirjeenvaihtajaksi. Noin 1 400 miehen pataljoonaan värväytyi toinenkin Aamulehden mies, toimittaja Kosti Paukkala.
Tyrkön tie vei pataljoonan matkassa aina Kaukasukselle saakka. Kärkönen, Laro ja Soini raportoivat vain kotimaan sotarintaman tapahtumista.
”Nuo omat olivat merkittävä voimavara: he saattoivat välittää pohjoishämäläisille lukijoille ainutlaatuisia haastatteluihin pohjaavia juttuja nimenomaan pohjoishämäläisten sotilaiden kertomina”, tohtori Jyrki Pietilä arvioi vuonna 2011 kirjoittamassaan Aamulehden 130-vuotishistoriikissa.
Jukka Tyrkkö oli tuotteliain suomalainen SS-kirjeenvaihtaja. Omalla nimellään hän kirjoitti ainakin 73 artikkelia, nimettömänä ilmeisesti vähintään yhtä monta.
”Äiti kesti kaksi vuotta”
Marraskuussa 2021 Jukka Tyrkön tytär, toimittaja Maarit Tyrkkö istuu Kansallisarkistossa edessään mappeja ja laatikoita.
Järjesteltävää aineistoa on paljon – hänen oman Toimittajan työ -arkistonsa sekä Urho Kekkoseen liittyvän niin sanotun yhteisen arkiston materiaalin lisäksi isän paperit, valokuvat, käsikirjoitukset, kirjeet ja kunniamerkit.
Maarit Tyrkön suhde isänsä perintöön on hieman ristiriitainen, mutta avoin. Hän toivoo, ettei ketään enää tuomittaisi heidän tuolloisten valintojensa perusteella, vaan sota-aikana tehtyjä päätöksiä arvioitaisiin suhteessa omaan aikakauteensa.
”Isälle se sotaretki oli sen verran rankka, että äiti kesti syntymäni jälkeen tilannetta kaksi vuotta ennen kuin otti minut kainaloon keväällä 1950 ja vei mummolaan Kangasalle. Opin tuntemaan isän paremmin vasta 12-vuotiaana. Hän kannusti minua ja oli aina ylpeä tyttärestään. Sota-asioista ei noina aikoina kuitenkaan paljon puhuttu.”
Maarit Tyrköllä on iso työ Kansallisarkistossa. Omien ja Urho Kekkoseen liittyvien aineistojen lisäksi järjesteltävinä ovat isän, toimittaja Jukka Tyrkön jäljelle jääneet käsikirjoitukset, kirjeet ja valokuvat.
Vihaa vuodesta 1918
Jukka Tyrkölle SS-pataljoona oli luontevaa jatkoa hänen aikaisemmalle ajattelulleen, kuvaa Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva:
”Tyrkkö oli jo 1930-luvulla poliittisesti vahvasti oikealla. Kommunisteja kohtaan hän tunsi syvää vihaa ja epäluuloa, mikä sai hänet liittymään IKL:ään.”
Tyrköllä oli ajattelulleen monta esikuvaa ja hengenheimolaista: IKL:n johtoon kuulunut tamperelainen Arne Somersalo, entinen Aamulehden toimitussihteeri ja hänet SS-pataljoonaan värvännyt Eero Rekola sekä tuleva vaimonsa, Aamulehden toimittaja Marjatta Tulenheimo. Avioliitto solmittiin kesällä 1943.
”Vielä keväällä 1944 Jukka Tyrkön aloitteesta perustettiin Tampereen SS-naisten yhdistys, jonka puheenjohtajaksi Marjatta Tyrkkö tuli. Ymmärrettävästi se jäi lyhytikäiseksi”, Nuorteva sanoo.
Hän tutustui Jukka Tyrkön elämäntarinaan ja -vaiheisiin, kun Kansallisarkistossa kaksi vuotta sitten tehtiin selvitys SS-divisioona Wikingin suomalaisista vapaaehtoisista ja heidän suhteestaan itärintaman väkivallantekoihin. Nyt Nuorteva ja dosentti Päivi Happonen valmistelevat yhdessä Tyrkön vaiheista kertovaa kirjaa, jonka on määrä ilmestyä vuoteen 2024 mennessä.
Jukka Tyrkkö tuotti kahdessa vuodessa omalla nimellään 73 kappaletta ja ilman nimeä todennäköisesti vielä enemmän SS-miehiä käsitteleviä lehtijuttuja, uutisia ja reportaaseja. Muitakin kirjoittajia SS-pataljoonalla oli.
Vain osa teksteistä ilmestyi Aamulehdessä. Niitä julkaisivat lisäksi Rintamamies, Suomi-Saksa, Hurtti Ukko, Aseveli, IKL:n Ajan Suunta, Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat.
Propagandaa tulvillaan
Aamulehti julkaisi 14.11.1942 Tyrkön artikkelin otsikolla Rintamakirjeitä Kaukasiasta. Juttu oli taistelu- ja paikalliskuvaus, jossa kirjoittaja hämmästelee sitä, että paikallinen Gabardina-heimo osoitti sivistyneisyyttä – siitä huolimatta, että he ovat islaminuskoisia.
Suomi-Saksa-lehdessä saman vuoden kesäkuussa kirjoittaja suomi koko ”juutalais-liberalistis-bolshevistista maailmaa”.
”Tyrkkö jakoi selvästi natsi-Saksan Uusi Eurooppa -ideologian ja suomalaisten ja saksalaisten aseveljeyden eräänlaisina toisina jääkäreinä”, Jussi Nuorteva määrittelee.
SS-miehistä kirjoittanut historioitsija André Swanström on huomauttanut, että Tyrkön tekstit olivat tulvillaan jatkosodan aikaisen propagandan tyylikeinoja: vihollinen nähtiin kurjana ja naurettavana, saksalaiset Ukrainan sivistäjinä ja suomalaiset melkein yli-ihmisinä.
Ensimmäisenä aamulehteläisenä tositoimiin kotimaan rintamilla ehti Olavi Veistäjä. Tämä entinen Käkisalmen Sanomien päätoimittaja, myöhempi Aamulehden teatterikriitikko ja pelätty ”itse piru” teki suomalaisen toimittajaretkikunnan mukana retken vallattuun Sallaan. Reportaasi ilmestyi 16. heinäkuuta 1941.
”Venäläinen typeryys ja barbarismi kuvastuu kaikkialla…makuupaikat olivat, jos mahdollista, vielä saastaisemmassa kunnossa”, kirjoittaja tykitti.
Myöhemmin kesällä hän seurasi Sommeen-Porlammin mottitaisteluja ja kävi vapautetussa Viipurissa. Nimimerkillä O.V-hl kirjoittanut Veistäjä seurasi huhtikuussa 1942 siirtolaisten paluuta kotikonnuilleen ja kävi rauniokasaksi tulitetussa Käkisalmessa.
TK-rintamakirjeenvaihtaja Orvo Kärkönen kertoi elokuussa 1941 Aamulehden lukijoille pohjoishämäläisten soturien saavutuksista.
Hämäläisten matkassa
TK-toimittaja Arvo Laro kulki vastaavasti suomalaisten hyökkääjien matkassa valloitettuun Itä-Karjalaan. Otsikot kertovat sen pääkaupungin kukistumisesta:
Tykistö murtaa tietä Petroskoita kohden (Aamulehti 29.9.1941).
Petroskoihin tutustumassa (4.10).
Petroskoin komissaarit elivät leveästi, kun kansa näki nälkää (9.10).
Bolshevikit heitettiin Äänislinnasta Ukkossalmen yli koilliseen (15.10).
Eero Soini raportoi 26. lokakuuta Kannaksen iskurykmentin voitonparaatista, jossa kenraalimajuri Aaro Pajari kiitti pohjoishämäläisiä sotureitaan. Jo elokuussa Orvo Kärkönen oli hehkuttanut Aamulehdessä, kuinka Hämäläispataljoona tekee aukon bolshevikkien linnoituslinjaan.
Pajarin joukkojen liikkeitä taltioi ja dokumentoi myös Aamulehdessä aloittanut valokuvaaja Veikko O. Kanninen. Toinen tunnettu rintamakuvaaja oli Kim Borg, myöhempi bassolaulaja.
Naisten jälkikin näkyi
Päätoimittaja Jaakko Tuomikosken luotsaama, vielä vahvasti kokoomuslainen Aamulehti julkaisi vuoden 1941 jälkimmäisellä puoliskolla runsaasti sota-aiheisia tekstejä.
Rintamakirjoittajista löytyy monta tuttua kirjallista nimeä kuten Penna Tervo, Simo Puupponen, Heikki Asunta, Matti Kurjensaari, Olavi Paavolainen sekä Martti Haavio eli runoilija P. Mustapää.
Kirjailija Erkki Palolampi oli Aamulehden toimittaja vuosina 1938–1941. Hän kirjoitti talvisodan kokemuksistaan menestysteoksensa Kollaa kestää.
Marjatta Tulenheimo, myöhemmin Tyrkkö, tuotti tekstejä nimimerkillä Pirpa. 54 taloa siivosi Pirkkalan työpalveluleiri Karjalassa, Pirpa kertoi 26. marraskuuta. Kyllikki nukke, leikkikaluja ja paljon lämmintä vaatetavaraa lähdössä Aunukseen, hän jatkoi 12. joulukuuta. Hyvin seurattu aihe oli karjalaisevakkojen kotiinpaluu.
Arvo Larokin innostui Aunuksesta ja sen riistamaista, joilla riitti kettuja, jäniksiä ja metsälintuja – jopa niin, että ”ammattitaitoinen metsästäjä pääsisi helposti 1 000 mk:n päiväpalkoille”.
Osa TK-miehistä seurasi joukkoja aivan etulinjan taisteluissa. Kuvassa TK-mies Aukusti Tuhka työssään juoksuhaudan pohjalla.
Sivukaupalla vainajia
Jatkosodan aikana rintamakirjeenvaihtajat lähettivät lehdille yhteensä 7 000 erillistä artikkelia, joista lähes 3 200 ajoittuu kesä–joulukuuhun 1941. Esimerkiksi vuoden 1941 syyskuussa Aamulehti otti vastaan 172 TK-artikkelia, ja niistä julkaistiin 107.
Syyskesällä 1941 usko Saksan menestykseen oli vahva. Suomalaiset joukot etenivät ripeästi, mutta inhimilliseltä kannalta katsoen hyökkäyssota oli katastrofi. Puolessa vuodessa Suomi menetti kaatuneina 17 000 miestä. Lisäksi 3 000 sotilasta katosi ja 63 000 haavoittui.
Perjantaina 8. elokuuta Aamulehden julkaisemat kuolinilmoitukset täyttivät yli sivun. Pahimmillaan pääosin sankarivainajille piti varata arkipäivän lehdestä kaksi isoa broadsheet-sivua eli neljän nykyisen lehden tabloid-sivun verran tilaa.
Maanantaina 18. elokuuta lehti kertoi edeltäneen sunnuntain sankarihautajaisista Pohjois-Hämeen kunnissa. Vainajia oli yhteensä 132, joista Punkalaitumella 23, Hämeenkyrössä 28 ja Virroilla 21.
Tauno I. Vartia raportoi lehdessä 15.9. tamperelaisen kenttäsairaalan toiminnasta rintamalinjojen takana. Juuri joulun alla aiheeseen palasi Elsa Tervo viikonloppuartikkelissa Tervehtyviä sotilaita. Sotasairaalan ihmiskohtaloita:
”Väitin eräälle kauan maanneelle, paljon kärsineelle sotilaalle, että suomalaiset ovat kärsineet ja kestäneet vaikeampiakin aikoja: isoviha… Hän myönsi, mutta lisäsi hiljaisesti: ’Ennen ei oltu keksitty niin pirullisia keinoja ihmisten silpomiseksi kuin nyt.’ Mitä voi vastata sellaiseen surulliseen totuuteen?”
Peruna-apua Saksasta
Aamulehti vietti 60-vuotisjuhliaan 3.12.1941. Juhlalehti oli 32-sivuinen, ja normaali ajan päiväpainos tuolloin noin 50 000 kappaletta. ”Aamulehti saa Japanin ja Amerikan välisestä sodastakin parhaat ja nopeimmat tiedot”, tilausmyynti-ilmoitus kannusti.
Jo neljä päivää myöhemmin Japani hyökkäsi Pearl Harboriin. Juuri tätä ennen, itsenäisyyspäivänä 1941, hallitus ja presidentti Risto Ryti antoivat julistuksen, jonka mukaan menetetyt alueet oli ”liitetty valtakunnan yhteyteen”. Samana päivänä Englanti julisti Suomelle sodan.
Vuoden lopulla Aamulehti uskalsi ennakoida parannuksia Tampereen elintarvikeoloihin, koska Saksasta oli tulossa kolme laivalastillista perunaa. Ostokorttiannokset olivat pienentyneet ja kahvi ja margariini loppuneet maasta kokonaan.
”Ainakin kaikki joulukuun ostokuponkien edellyttämät lihamäärät voidaankin kuluttajille jakaa, mutta kevättalven lihatilanteesta ei vielä voida varmoja tietoja antaa”, lukijoita varoitettiin.
Suomi irtautui sodasta syyskuun ensimmäisellä viikolla 1944. Aamulehti kertoi muuttuneesta tilanteesta etusivullaan 3. syyskuuta.
Kesähyökkäys yllätti
Asemasotavuosina 1942–1944 kotimaiset TK-rintamakirjeenvaihtajat kirjoittivat korsuelämästä, puhdetöistä, rintamatalkoista, urheilukilpailuista ja satunnaisista taisteluista. Tekstien määrä väheni selvästi, samoin yleisön kiinnostus sotaväsymyksen lisääntyessä.
Kannaksella jyrähti kunnolla vasta 9.6.1944, kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksensä. Suomen armeija ja sen TK-väki yllätettiin pahasti. Organisoitu tiedotustoiminta saatiin käyntiin vasta viiveellä.
Kannas taistelee, julisti Eero Soini artikkelissaan 3. heinäkuuta 1944. Sota oli Tampereelta katsoen silti kaukana – saman päivän lehdessä kerrottiin, kuinka edellispäivänä Pyynikin uimarannalle oli kerääntynyt 3 000 ”ilmakylvyn ottajaa”.
”Edestä palatessamme tulee majuri vastaan. Keppi heilahtelee vinhasti hänen kädessään. Askel ei kerro mitään valvotuista öistä eikä hellittämättömästä ponnistelusta. Konekiväärit papattavat taas takanamme. Joko vihollinen jälleen hyökkää", Eero Soini viestitti rintamalta.
Jukka Tyrkkö palkittiin sota-aikana useilla kunniamerkeillä. Niiden saatekirjeet ovat siististi tallella.
Ura jatkui Valkeakoskella
Suomi katkaisi suhteet Saksaan 3.9, ja seuraavana päivänä aseet vaikenivat rintamilla. TK-aselajista oli kaatunut tai haavoittunut sodan aikana 42 miestä. Tamperelaiset kirjeenvaihtajat palasivat fyysisesti ehjinä kotiin, mutta varsinkin Jukka Tyrkölle paluu todellisuuteen oli vaikeaa.
”Kaikki se, minkä eteen hän oli tehnyt työtä sanomalehtimiesuransa alkuvaiheesta lähtien, oli tullut turhaksi. Tyrkkö turhautui ja masentui”, Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva kuvaa.
Tyrkkö selvisi kuivalle maalle, kun ilmeisesti Juuso Waldén järjesti hänelle työpaikan Valkeakosken Sanomien päätoimittajana. Siihen hänellä oli sopiva taustakin, sillä vuonna 1933 vain 21-vuotias toimittaja oli perustanut riippumattoman Ylöjärvi-lehden.
Tyrkön toiseksi tärkeäksi viiteryhmäksi muodostui Pirkkalaiskirjailijat. Yhdistyksen perustajiin kuului Aili Somersalo, entisen esikuvan ja työnantajan Arne Somersalon sisar.
Kenttäpostikirje sulhaselta Marjatta Tulenheimolle Tampereelle. Isän kirjeitä on tallessa matkalaukullinen, ja Maarit Tyrkkö on käynyt läpi niistä vasta pienen osan.
Rekola ei hellittänyt
Sotien jälkeen Tyrkkö otti etäisyyttä SS-menneisyyteensä eikä enää toiminut aktiivisesti esimerkiksi pataljoonan perinneyhdistyksissä.
Toisen tien valitsi jo edellä mainittu Eero Rekola, joka oli jättänyt Aamulehden vuonna 1939. Heti Suomen itsenäistymisen jälkeen Rekola oli taistellut vapaaehtoisena Aunuksessa ja Viron sisällissodassa. Heinäkuussa 1930 hän organisoi Tampereen kunnallispormestarin ja eduskunnan varapuhemiehen Väinö Hakkilan (sd.) kyydityksen Teiskosta Lapualle.
Elokuussa 1944 Rekola oli perustamassa Vapaan Suomen liikettä, joka sai tukea natsi-Saksalta. Myöhemmin hän majoitti kotonaan Tampereen Lyseokadulla vastarintaliikkeen sanansaattajaa, joka oli saapunut saksalaisella sukellusveneellä.
Valtiollinen poliisi pidätti Rekolan syksyllä 1945. Tammikuussa 1947 hänet tuomittiin maanpetoksesta kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Korkein oikeus lievensi tuomiota, joten Rekola vapautui toukokuussa 1948. Seuraavana vuonna hän palasi Aamulehteen ja jatkoi toimitussihteerinä eläköitymiseensä asti vuonna 1961.
Jukka Tyrkkö kirjoitti sotakokemuksistaan kirjan Suomalaisia suursodassa: SS-vapaaehtoisten vaiheita jääkäreiden jäljillä 1941–43 (WSOY 1960). Viimeiset vuodet ennen kuolemaansa vuonna 1979 hän asui Kangasalan Lepokodissa.
Missä ovat Jukka Tyrkön kirjeet?
Maarit Tyrkkö ja Jussi Nuorteva kokoavat parhaillaan Jukka Tyrköstä kertovaa aineistoa tulevaa elämäkertakirjaa varten.
Onko hallussasi Jukka Tyrkön kirjoittamia yksityiskirjeitä tai muuta häneen liittyvää materiaalia?
Voit ottaa yhteyttä osoitteella: Vs. pääjohtaja Päivi Happonen, Kansallisarkisto, PL 258, 00171 Helsinki tai sähköpostilla paivi.happonen@arkisto.fi.
Kysymyksiin vastaa myös dosentti Jussi Nuorteva puh: 040 592 5131.
Ei tullut pikkuvaimoa
Isä-Tyrköltä jäi noin 3 000 valokuvan kokoelma suomalaisen SS-pataljoonan vaiheista ja toiminnasta. Maarit Tyrkkö luovutti kuvat Sotamuseolle. Valitettavasti vain harvat kuvat voidaan liittää tiettyihin henkilöihin ja tapahtumiin.
”Äidiltä jäi minulle matkalaukullinen isän kirjoittamia rintamakirjeitä. Niistä olen lukenut joulun 1942 kirjeet Kaukasukselta lähinnä tarkistaakseni, kirjoittiko hän mitään SS-pataljoonaan liitetyistä mahdollisista väkivaltaisuuksista”, Maarit Tyrkkö kertoo.
Tällaisia tietoja hän ei ole löytänyt. Sen sijaan paljastui, kuinka rakastunut nuorimies suunnitteli tulevaisuuttaan nuorikkonsa kanssa.
”Isä kirjoitti häistä ja toivoi, että hän viimeinkin saisi elää yhdessä pikkuvaimonsa kanssa. Mutta äiti oli hyvin energinen ja itsenäinen ihminen, ei hän miksikään pikkuvaimoksi koskaan suostunut.”
Lähteet: Touko Perko: TK-miehet jatkosodassa, Jyrki Pietilä: Elämästä ihmiselle. 130-vuotiaan Aamulehden historia, Pirkanmaan Journalistit ry:n Vastarakki-lehti 1/2021, Ville-Pekka Kääriäinen: Suomalaiset SS-vapaaehtoiset sodanaikaisissa (1941–1944) sanomalehdissä (Lehdistöselvitys).
