Turisti, älä mokaa Lapissa - Hyvä elämä - Aamulehti

Turistit töhertävät erämaakirkon seiniä, tunkevat poroaitauksiin ja pyytävät saamenpukuisia kuviin – Paikalliset kertovat, miten matkailijat toilailevat Lapissa

Matkailijat toilailevat Lapissa sekä tietämättään että tahallaan. Turistit saattavat tunkea poroaitauksiin, pyytää saamenpukuisia valokuviin ja kaivertaa nimiään pyhille paikoille. Kokosimme ohjeet saamelaisia ja ympäristöä kunnioittavaan matkailuun.

Ranualaiset Eine ja Pekka Kaarlejärvi vierailivat Pielpajärven erämaakirkossa lokakuussa. Kaarlejärvet on matkailleet vuosittain Lapissa monta kymmentä vuotta. He ovat huomanneet matkailijamäärien kasvaneen.

6.11. 8:44

Maradona e´ il vero dio di Napoli.

Teksti on italiaa ja tarkoittaa suomeksi: Maradona on Napolin todellinen jumala. Se on kirjoitettu puisen erämaakirkon alttarin kaiteeseen kuulakärkikynällä.

Onneksi, sillä tekstin ehkä saa siitä pois vaurioittamatta kaidetta. Kirkon seiniä on kuitenkin raaputettu myös tussein ja kaiverruksin, jotka jättävät pysyviä jälkiä. Osa teksteistä on vanhempaa perua mutta tuoreimmat päiväyksen mukaan kuluneelta kesältä.

Kyseessä on Pielpajärven erämaakirkko, joka on saamelaisalueen vanhin kirkko ja suojeltu kirkkolailla.

Pieni puinen vanha kirkko sijaitsee keskellä Inarijärven tiettömiä maastoja. Maateitse sinne on matkaa viisi kilometriä, joten töhertäjät eivät ole eksyneet paikalle sattumalta.

"Tämä on surullinen esimerkki matkailun lieveilmiöistä”, sanoo Saamelaismuseo Siidan vs. museonjohtaja Eija Ojanlatva.

”Eihän kukaan mene Vatikaanin Pietarinkirkkoonkaan kaivertamaan töherryksiä.”

Mielipide Maradonasta on raapustettu alttarin kaiteeseen.

Pielpajärven erämaakirkon teksteistä osa on tältä vuodelta.

Yhä useampi kotimaan matkailija on löytänyt korona-aikana Lappiin. Täysin ongelmatonta ei lisääntynyt matkailu kuitenkaan ole, sanoo Saamelaiskäräjien suunnittelija Kirsi Suomi.

Pielpajärven kirkko on vain yksi esimerkki. Esimerkiksi Inarissa paikalliset kertovat matkailuautojen valtaamista tienvarsista ja poroaitauksista löytyvistä turisteista sekä turisteista, jotka pyytävät paikallisia valokuviin.

”Vastuullisuus on tärkeää pitää mielessä myös Lapissa. Vastuullinen Lapin matkailija pitää huolta luonnosta ja huomioi paikallisen kulttuurin ja elämäntavan”, Suomi sanoo.

Saamelaiskäräjät on käynnistänyt matkailuhankkeen, jonka tavoitteena on tuottaa matkailijoille ohjeistusta vastuullisempaan matkailuun.

”Kyse ei ole siitä, että matkailua haluttaisiin kieltää, vaan haluamme edistää matkailua, joka on vastuullista ja eettisesti kestävää ja ottaa huomioon perinteiset elinkeinot ja paikalliset tavat.”

Kirsi Suomi, Eija Ojanlatva ja Suomen saamelaisten käsityöntekijöiden Sámi Duodji -yhdistyksen Outi Paadar kertoivat ohjeet kulttuurisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta eettiseen Lapin matkailuun.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Saamelaismatkailun eettisiä ohjeita.

Kunnioita pyhiä paikkoja

Pielpajärven kirkkoa pitäisi kunnioittaa paitsi siksi, että se on lähes 300 vuotta vanha kirkko, myös siksi, että se on suojeltu, arvokas ja ainutlaatuinen rakennus, sanoo museonjohtaja Eija Ojanlatva.

Vs. museonjohtaja Eija Ojanlatva muistuttaa, että muinaisjäännöslailla suojattujen paikkojen rikkominen on rikos.

Pielpajärvi oli Ojanlatvan mukaan muinoin inarinsaamelaisten talvikyläpaikka, jonne kokoonnuttiin talvisin.

Siellä järjestettiin kirkonmenot ja markkinat, käytiin käräjät ja maksettiin verot. Ennen paikalla sijainneesta talvikylästä erottuu kirkkokentässä enää kotien ja kirkkotupien jäännökset.

Nykyinen punertava kirkko on rakennettu vuonna 1 760 entisen 1 600-luvulla tehdyn paikalleen lahonneen kirkon tilalle.

Sen jälkeen, kun uusi kirkko rakennettiin kylälle, Pielpajärven kirkko on ollut käytössä enää satunnaisesti. Joskus kirkossa järjestetään myös häitä.

Pielpajärven kirkko ympäristöineen kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Koko kirkkokenttä on suojeltu muinaismuistolailla.

Osa turisteista jättää kirkon oven auki, jolloin vaihteleva sää sekä eläimet voivat vaurioittaa arvokasta kirkkoa.

Kyltit kirkon ovella kehottavat sulkemaan oven perässään. Tästä huolimatta osa vierailijoista unohtaa välillä sulkea oven ja ikkunaluukut, jolloin lumi tai vesisade ja kesäaikaan jopa porot pääsevät sisälle kirkkoon.

Nyt opastuskylttejä aiotaan lisätä, ja kirkkokentän ympäristön kaikki kyltit uusitaan.

Ojanlatva kertoo, että myös kirkon sulkemisesta ja aukiolosta vain tiettyinä aikoina on keskusteltu seurakunnan kanssa, jos kyltit eivät riitä.

Vastaava toimi tehtiin syksyllä 2020 Inarijärvellä sijaitsevalla Ukonsaarella.

Saari on inarinsaamelaisten pyhä paikka, seita eli uhripaikka, jossa saamelaiset pyysivät jumalaltaan myötämielisyyttä ja lahjoittivat hänelle uhreja. Inarinsaameksi saaren nimi on Äijih.

Luonnon kulumista pyrittiin vuosia estämään ohjaamalla kävijöiden kulku portailla vain yhteen paikkaan, mutta se ei estänyt roskaamista ja jopa ulostamista.

Nyt portaat on purettu, ja saareen rantautumista kehotetaan välttämään. Inarista järjestetään yhä veneretkiä saarta katsomaan, mutta niillä ei rantauduta saareen.

Ukonsaari on inarinsaamelaisille pyhä.

Erota kulttuurit ja perinteet

Lapin maakunta on Suomen pohjoisin ja laajin maakunta. Lappi ei siis ole yksi ja yhtenäinen alue, vaan pitää sisällään monia alueita ja kulttuureja.

Saamelaiset ovat EU:n alueen ainoa alkuperäiskansa, jonka asuinalue levittäytyy neljän valtion alueelle: Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän. Aluetta kutsutaan saamelaisten Saamenmaaksi, pohjoissaameksi Sápmi, inarinsaameksi Säämi ja koltansaameksi Sääʹmm.

Suomen puolella Saamenmaahan kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän pohjoisosissa sijaitseva Lapin paliskunnan alue. Koko Lappi ei siis ole Saamenmaata.

Lappilaiset ovat Lapissa asuvia ihmisiä. Saamelaisiin kuuluu vain pieni osa lappilaisista. Lappalainen on haukkumasana, jonka monet saamelaiset kokevat loukkaavana.

Lapin omat perinteet ja tarinat eivät kuitenkaan ole aina riittäneet matkailuyrittäjille, vaan höysteeksi on lisätty vieraita elementtejä muista kulttuureista, kertoo Kirsi Suomi. Jotkut matkailijat toivovat yhä esimerkiksi niin kutsuttua Lapin kastetta.

”Lapin kasteessa ei ole viitteitä mistään kulttuureista, se on täysin matkailuun kehitetty”, Suomi kertoo.

Myös rekikoirat ja rakennusten nimeäminen igluiksi ovat tuontitavaraa, joka ei alunperin ole kuulunut lappilaiseen tai saamelaiseen kulttuurin, eikä niitä pitäisi sellaisena markkinoida.

”Tulevaisuuden uhkakuvana matkailussa on, että kaikki pohjoinen ja arktinen alkavat pikkuhiljaa muistuttaa toisiaan”, Suomi sanoo.

Kirsi Suomi esittelee Lapin-matkailun kaksi visiota. ”Tätä alempaa, jossa matkailu aiheuttaa paikallisille haittoja, me emme toivo”, Suomi sanoo.

Tunturit eivät ole asumattomia erämaita

Pohjois-Lappia markkinoidaan usein erämaana. Kirsi Suomi muistuttaa, että matkailijoille erämaana näyttäytyvä alue on paikallisen saamelaisväestön koti ja monille myös toimeentulon lähde myös muun kuin matkailun kautta.

Vaikka luonnossa ei aina ole näkyvää merkkiä siitä, että siellä olisi käyty, saamelaisten kotiseutualueelta ei löydy paikkaa, jolla ei olisi saamelaista nimeä ja johonkin vuodenaikaan liittyvää kulttuurisidonnaista käyttöä tai merkitystä.​

Matkailijoiden luontokäsitys saattaa poiketa hyvinkin paljon saamelaisten luontokäsitteestä. Siksi etenkin jokamiehenoikeuksien nojalla liikkuessa tulee huomioida se, ettei retkeilijästä saisi jäädä maastoon jälkiä.

”Luonnon kestävyyden kannalta parasta olisi, että matkailijat keskittyisivät käyttämään jo olemassa olevia merkittyjä reittejä. Kansallispuistoissa on laajat reittiverkostot, joten patikointiin riittää mahdollisuuksia”, Suomi sanoo.

Myös roskat tulisi aina muistaa viedä mennessään. Esimerkiksi banaaninkuoret tai muu biojäte eivät maadu pohjoisessa kovin nopeasti.

”Esimerkiksi Nellimin lähellä on suosittu paikka, jota käytetään revontuliretkien kohteena. Joka vuosi ennen koronaa, kun lumi suli, paikalliset keräsivät sieltä ulkomaalaisten matkailijoiden jättämiä roskia, kuten kertakäyttöisiä kädenlämmittimiä, jotka jätettiin maahan lojumaan niiden tehon loppuessa”, Suomi kertoo.

Kunnioita yksityisyyttä

Suomi kertoo äskettäin lounastaneensa kollegansa kanssa työpaikkansa ruokalassa, kun paikalle tuli saamenpuvussa edustustehtävissä ollut saamelaispoliitikko. Matkailija keskeytti heidät ja kysyi lupaa ottaa hänestä valokuva.

”Tilanne oli kiusallinen, sillä hän oli työtehtävissä”, Suomi kertoo.

Myös kirkossa järjestettyjä saamelaisia häitä ja hautajaisia on tultu kuvaamaan. Lapsia on kuvattu päiväkodissa.

”Lapsia kuvanneet henkilöt ovat pääsääntöisesti olleet ulkomaalaisia, ja tapaukset tapahtuneet ennen koronaa”, Suomi kertoo.

Vastuullisen matkailijan tulisi kunnioittaa saamelaisväestön yksityisyyden suojaa ja kotirauhaa, Suomi sanoo. Kotirauhan piiriin kuuluvat myös pihapiirissä olevat poroaitaukset.

Esimerkiksi Inarissa monet porotaloudesta elävät kertovat, että asukkaiden kotipihoille tai pihapiirissä oleviin poroaitauksiin on tultu kuvaamaan tai eväitä on tultu syömään kotilaitureille.

Älä osta rihkamaa

Osa matkailijoista ei uskalla ostaa saamelaisten tekemiä käsityötuotteita. Kuvassa Giehtta Daidun vyö, joka on esillä Utsjoella kylätalo Giisán Šiella-myymälässä.

Kulttuurisesta omimisesta on julkisuudessa käyty keskustelua viime vuosina, ja valtaosa turisteista ymmärtää jo olla käyttämättä esimerkiksi neljäntuulenturistilakkia tai saamenpukua.

Sámi Duodji -yhdistyksen projektityöntekijä Outi Paadar vertaa saamenpukua henkilötunnukseen.

”Siitä osaan lukea mistä päin henkilö on, mihin sukuun hän kuuluu”, Paadar sanoo.

”Jos näkisin kadulla saamenpukuun pukeutuneen henkilön, alkaisin ilman muuta puhua hänelle saamea.”

Jos kävisi ilmi, että hän ei olekaan saamelainen, se olisi kuin läimäys kasvoihin, Paadar kertoo.

Outi Paadar kannustaa kysymään myyjältä ja varmistamaan tuotteen saamelaisen alkuperän.

Sámi Duodjin tavoitteena on kehittää saamelaisten käsityöntekijöiden tunnettuutta. Yhdistys on mukana kehittämässä Sámi made -tuotemerkin alla tapahtuvaa saamelaista käsityötuotantoa.

Paadar kertoo, että osa turisteista on kuitenkin tullut jo aroiksi ostamaan saamelaisten perinnetuotteita kulttuurisen omimisen pelossa.

”Nyt näkyvissä on se, että tiedostavat matkustajat ovat entistä arempia. Osa taas ei osaa tai välitä kunnioittaa saamelaista kulttuuria”, Paadar sanoo.

Uskaltaako sitten saamelaisia käsitöitä ostaa? Kyllä, sanoo Paadar. Hän antaa ohjeeksi:

Vältä rihkamaa ja kopioita. Esimerkiksi Sámi Duodji -merkki takaa tuotteiden pohjautumisen saamelaisperinteisiin. Samalla tuet perinteen säilymistä.

Myös myyjältä kysymällä voit varmistaa tuotteen saamelaisen alkuperän.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut