”Musiikki pelasti minut, kun jäin orvoksi” – Näin Risto Hiltunen muisteli lapsuuttaan Aamulehden 70-vuotishaastattelussa - Hyvä elämä - Aamulehti

”Musiikki pelasti minut, kun jäin orvoksi” – Näin Risto Hiltunen muisteli lapsuuttaan Aamulehden 70-vuotishaastattelussa

Risto Hiltunen muisteli vuonna 2015 synttärihaastattelussa, miten hän palasi Tampereelle vuonna 1969 ja päätyi Tohloppiin.

Risto Hiltunen pahoitteli, että soitin on vähän epävireessä, kun hän istui kotonaan pianon ääreen ja tapaili televisiosta tuttuja nuotteja.

19.10. 16:40

Aamulehti

Tarina kertoo, että poika tarttui jo 2-vuotiaana urkuharmoniin ja soitti. Sitä poika ei itse muista, mutta sen hän muistaa, että meni soitto-oppiin ennen kuin kouluun. Intohimon musiikkiin hän peri äidiltään, joka lauloi kuorossa.

Kapellimestari ja pianisti Risto Hiltunen on kiitollinen siitä, että oppi nuotit ennen kuin kirjaimet. ”Musiikki pelasti minut, kun jäin orvoksi. Soitin iltaisin tanssiorkestereissa ja kävin päivällä koulua. Ilman soittokeikkoja en olisi voinut käydä koulua senkään vertaa.”

Hiltusen isä kuoli sydänkohtaukseen, äiti syöpään. 13 vuotta vanhempi isoveli oli opettajana itä-Suomessa. Naapuri lupautui nimelliseksi holhoojaksi, jotta Risto sai jäädä asumaan kotitaloonsa Tampereen Lamminpäähän.

”Rehtori kävi etsimässä minua ravintoloista ja sanoi, etten voi siellä soittaa, koska olen alaikäinen. Eipä hänkään osannut sanoa, mitä muuta voisin tehdä.”

Oppikoulun seitsemännellä luokalla Hiltunen karkasi koulusta ja lähti ravintolakiertueelle. Sillä kiertueella meni pari vuotta. Hiltunen soitti myös Paula Koivuniemen bändissä.

”Sitten pääsin Sibelius Akatemiaan kirkkomusiikkilinjalle. Aloitin alusta ja ajattelin, että nyt on aika repiä vanhat nuotit. No, tarvittiin niitä opiskeluaikanakin, koska piti elää jollain.”

Tampere kutsui Hiltusen takaisin 1969. Melkein valmis kanttori haluttiin mukaan Pop-teatterin -musikaaliin. Ensiesitys oli Tampereen ensimmäisessä teatterikesässä. Sen jälkeen se pyöri Tampereen Teatterissa kaksi vuotta.

Samaan aikaan Hiltunen työskenteli Viinikan seurakunnan kanttorina. Hänellä saattoi olla samana päivänä parikin esitystä ja muutamat hautajaiset siinä välissä soitettavana.

Hiltunen nauraa, että opiskelukaverit tosin luulivat hänen jättäneen musiikkihommat kokonaan. ”Joku kysyi, että missä olet töissä? Vastasin tamperelaiseen tapaan, että Viinikassa. Kysyjä luuli, että olen viinikassana ravintolassa.”

Kanttorin töiden ohella Hiltunen teki töitä myös TV2:lle. Vuonna 1975 hän jätti kanttorin hommat kokonaan ja siirtyi Tohloppiin kapellimestariksi ja pianistiksi. Moni muistaa valkoiseen smokkiin pukeutuneen hahmon, joka sanaili pianon takaa. Tuli, ja lopulta myös sitä piti tehdä vain kuusi jaksoa, tehtiin kymmenen vuotta.

Yleisradion kapellimestarina Hiltunen myös sävelsi tarvittaessa. Monen ohjelman tunnusmusiikki on hänen säveltämänsä.

Eläkeläisenä Hiltunen naureskelee olevansa entistäkin kiireisempi. Hän johtaa kahta kuoroa. Toinen on hänen itsensä aikoinaan Ylöjärvelle perustamansa Sauriat, toinen on TAMK Voice -kuoro, jossa laulaa ammattikorkeakoulun opettajia ja oppilaita. Molemmat kuorot aikovat osallistua taas tänä kesänä Tampereen Säveleeseen.

Ystävien tapaamiseenkin tuntuu olevan aina liian vähän aikaa. Hiltusen kaveripiiri haaveili joskus, että pitäisi saada laki, joka takaisi eläkeläisille yhden vapaapäivän kuukaudessa. Silloin ei olisi mitään etukäteen sovittua ohjelmaa.

Herrakerho on jo luopunut toivosta. Nyt heillä on tavoitteena yksi vapaapäivä eläkevuosien aikana.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut