Dingon Pepe Laaksosen ääni kuuluu Paavo Pesusieni -sarjassa - Hyvä elämä - Aamulehti

Pertti ”Pepe” Laaksonen on paitsi Dingon pitkäaikainen basisti myös Paavo Pesusienen paras kaveri

Muusikko Pepe Laaksonen on tehnyt pitkän uran myös muun muassa ääninäyttelijänä. Tällä hetkellä hän on Paavo Pesusienen paras kaveri Patrik Tähtönen.

Dingo on ollut osa Pepe Laaksosen elämää lähes neljäkymmentä vuotta. – Nykyään soittaessa tulee tuttu ja turvallinen olo, mutta kappaleisiin ei ole mitenkään kyllästynyt. Ne elää koko ajan, hän sanoo. Laaksonen kuvattiin kotonaan Pertunmaalla.­

19.1. 19:13

Olihan se mielenkiintoinen elämänvaihe, toteaa muusikko Pertti ”Pepe” Laaksonen rauhalliseen ääneen.

Mielenkiintoinen kuulostaa melko maltilliselta ilmaisulta. Puhe on siitä, miten Laaksonen hyppäsi vuonna 1984 Suomen suosituimman bändin, Dingon, riveihin. Siis juuri silloin, kun yhtyeen hullut vuodet olivat käsillä.

Laaksonen suoritti tuolloin siviilipalvelustaan Turussa kuulovammaisten ammattikoulussa, kun pää-Dingo Neumann soitti.

– Nipa kertoi, että (Jarkko) Eve oli lähdössä, tuutko basistiksi. Kyllä siinä vähän perseelleen lensi.

Porilaisena Laaksonen tunsi bändin jäsenet hyvin. Hän oli soittanut Neumannin ja Even kanssa jo Dingoa edeltäneessä MAC:issä, jossa soitti myös Jippo-veli, ja oli muutenkin sisällä Porin rockympyröissä.

– Joten ajattelin, että mikäs siinä.

Pertti ”Pepe” Laaksonen

Syntyi 1961 Porissa, asuu Pertunmaalla.

Täyttää 60 vuotta keskiviikkona 20. tammikuuta.

Perheeseen kuuluu puoliso, viisi aikuista lasta ja neljä lastenlasta.

Yhtyeitä Dingo, MAC, S.E.X, Paalujuntta, Menneisyyden vangit.

Sooloalbumi Veli kuu (1988).

Ääninäyttelijänä satoja animaatioita: mm. Prätkähiiret Marsista, Paavo Pesusieni, Maa aikojen alussa -elokuvat.

Äänimiehenä mm. UIT:ssa ja Helsingin kaupungiteatterissa.

Laaksonen oli tarkoitus ajaa sisään Porin Laser-studiossa pidetyissä treeneissä, mutta:

– Osalla oli niin paljon vauhtia päällä, ettei treenaamisesta tahtonut tulla mitään. Mun piti soittaa Evelle, että voitko hoitaa vielä muutaman keikan, en voi mennä yleisön eteen ilman treenejä.

Samat kamat kuin Jacksonilla

Kun keikkojen aika koitti, sitä todella huomasi, että kyse oli Suomen ykkösbändistä.

– Soitimme ihan hemmetin hyvillä laitteilla. Ossi Ruusunen oli itse kasannut ja rakentanut kamat, joita ei siihen aikaan ollut muilla kuin meillä ja Michael Jacksonilla.”

Laaksosen ensimmäinen keikka Dingossa oli ”ehkä joku festari jossain päin Suomea”, mutta jo toisena tai kolmantena vuorossa ollut keikka Helsingin Kaivopuistossa on jäänyt mieleen.

– Joku on sanonut, että paikalla olisi ollut 30 000 ihmistä. Meitä kuskattiin poliisiautolla lavan taakse ja pois. Japanilainen lady kumautti gongiin ja spiikkasi meidät lavalle – japaniksi.

Pari vuotta meni lujaa, kunnes yhtye päätti lopettaa vuonna 1986. Siihen oli monta syytä, Laaksonen sanoo.

– Keikkaa oli painettu suurempia taukoja pitämättä, eikä missään saanut olla rauhassa. Viimeinen niitti oli jäähallikiertue, josta promoottori veti välistä ison tukun rahaa ja lähti Suomesta.

Dingon paluita on jo monta

Joskus on tullut mietittyä, miten bändin olisi käynyt, jos asiat olisivat menneet eri tavalla.

– Mutta jos olisi jatkettu rauhalliseen tahtiin, bändi olisi voinut hiipua hiljalleen. Nyt kun suosio ja lopettaminen tapahtuivat kertarysähdyksenä, on se mahdollistanut sen, että ollaan saatu tehdä tätä uudestaan.

Laaksonen on soittanut paluun tehneessä Dingossa vuosina 1993–1994, 1998–2001 ja nyt vuodesta 2017 lähtien.

– Ja edelleen ihmiset jaksavat kuunnella.

Aina eivät ole jaksaneet kuunnella edes soittajat itse.

– On ollut aikoja, jolloin olen vaihtanut kanavaa, jos radiosta on tullut joku Dingon biisi.

Se ei ole johtunut itse musiikista vaan soittajien huonoista väleistä. Riidat on kuitenkin sovittu, siitä Laaksonen on erityisen tyytyväinen.

Äänen kanssa töitä

Ei Laaksosen elämä pelkkää Dingoa ole ollut. Hän on soittanut useissa eri bändeissä ja työskennellyt muutenkin äänen parissa. Hän on toiminut äänimiehenä teattereissa sekä tehnyt pitkän uran ääninäyttelijänä, dubbaajana, äänittäjänä, ohjaajana ja kääntäjänä.

– Aloitin vuonna 1990 äänittämällä suomalaisen dubbauksen grand old mania Matti Raninia.

Omaa ääntään hän on lainannut esimerkiksi Prätkähiiret Marsista -animaatiosarjan Vinskille ja Herra Leipäjuustolle.

– Ja tällä hetkellä olen Paavo Pesusienen paras kaveri Patrik Tähtönen.

Viimeiset viisi vuotta Laaksonen on asunut Pertunmaalla Etelä-Savossa. Sitä ennen vierähti neljännesvuosisata pääkaupunkiseudulla.

– Täällä on kivitalo, mukavasti pihaa ja omaa rauhaa, hän kertoo puhelimessa kotoaan.

Luontoon pääsee samoilemaan hetkessä, mitä Laaksonen sanoo arvostavansa yhä enemmän. Nyt sille on ollut myös enemmän aikaa, sillä koronapandemian vuoksi koko viime vuosi meni läskiksi keikkojen osalta.

Kova hinku keikalla

Yleisön eteen on jo kova hinku.

– Kaikki bassot alkavat olla huollettuna aika hyvään tikkiin. Mutta ei sitä auta kuin odottaa ja katsoa, mitä tuleman pitää.

Parempia aikoja odotellessaan Laaksonen on kaivellut arkistojaan. Vastikään löytyi pari–kolmekymmentä vuotta hukassa ollut kappale. Samalla on tullut lueskeltua paljon muusikkoelämäkertoja. Tällä hetkellä on menossa John Lennon, ja Jimi Hendrix odottaa seuraavana.

Jos Laaksosen oma tarina kirjoitettaisiin kansien väliin, mitkä teemat nousisivat esiin?

– Varmaan ainakin se, miten suuri voima musiikilla on auttaa ihmisiä ja yhdistää ihmisiä.

– Palaan mielessäni siihen, kun olin 14-vuotias ja kuuntelin omassa huoneessani kymmeniä kertoja Sabbath Bloody Sabbathia tai Uriah Heepin Magician’s Birthdayta.

Musiikilla on kyky antaa uusia näkymiä maailmaan, Laaksonen miettii. Siitä kai pohjimmiltaan oli kyse silloinkin, kun Dingo-hysteria oli kiihkeimmillään.

– Ja tietysti se veljeys ja sisaruus, joka muodostuu ihmisten välillä, jotka tekevät musiikkia yhdessä, on valtavan hieno juttu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?