Ekokylä Kurjen tila on ekologinen ja yhteisöllinen - Hyvä elämä - Aamulehti

Betonilähiöissä varttunut Ira Hellstén toteutti unelmansa ja perusti ekokylän – Nyt hän näkee karitsan syntyvän ja auringon värjäävän taivaan

Ira Hellstén kasvattaa miehensä kanssa Kurjen tilalla kyyttö-karjaa ja lampaita. Hänen valintansa lihansyöntiin on päinvastainen kuin monilla muilla. –Minä ajattelen sen niin päin, etten syö ketään, jota en tunne.­

19.3.2018 20:10

Historiallinen Klaus Kurjen tie mutkittelee lumisten peltojen halki, kunnes kiertyy talorykelmän luokse. Ira Hellstén seisoo lähes 100-vuotiaan päärakennuksen ovella pakkasessa hytisten ja toivottaa tervetulleeksi. Sisällä pirtissä palaa uunissa tuli, ja emäntä tarjoaa villasukkia vieraiden jalkoja lämmittämään. Satu Mattila astuu ovesta sisään kuin kotiinsa ja kaataa kahvia kuppeihin.

Ira Hellstén on ollut aamulla navetassa ruokkimassa lampaat ja toivoo, että 19 karitsoivaa uuhta synnyttäisi vasta pakkasten mentyä.

Betonilähiöissä varttunut Hellstén asui vielä vuonna 2002 perheensä kanssa kerrostalossa Tampereella, kun hän ruokapiirin pikkujouluissa alkoi pohtia muiden kanssa, miten kukin haluaisi elää. He huomasivat, että he kaikki unelmoivat yksinkertaisesta elämästä maaseudulla, mutta kukaan ei halunnut asua yksin pitkän ja pimeän tien päässä.

Ruokapiiriläiset innostuivat havainnostaan niin paljon, että alkoivat etsiä sopivaa maatilaa yhteisesti ostettavaksi. Juuri Kangasalle talon rakentanut Satu Mattila ei tästä ystäviensä aikeesta ilahtunut, vaan harmitteli miehelleen:

–Nyt ne ovat sitten päättäneet hankkia tilan maaseudulta juuri, kun me ehdimme rakentaa tämän talon.

–Yhteisöllinen asuminen on vaikeaa ja siksi sitä pitää harjoitella. Ne ovat hienoja hetkiä, kun tuntee rakkaudellista lämpöä toista kohtaan, vaikka hän tekee jonkin asian ihan eri tavalla kuin itse tekisi, Kurjen ekokylän asukkaat Ira Hellstén (vas.) ja Satu Mattila sanovat.­

Oikeaa tilaa etsittiin vuosikausia

Mattila ehti miehensä kanssa rakentaa vielä toisenkin talon ja ostaa kolmannen ennen kuin luomuruuan ystävät löysivät sopivan maatilan. Etsiminen oli niin työlästä, että Ira Hellstén vitsailee lastensa varmaankin hakeutuvan terapiaan, koska heidän lapsuutensa meni maatilaa etsiessä.

Hellsténit ajoivat ystäviensä kanssa ympäri Tampereen lähikuntia ja perkasivat läpi kolmisenkymmentä maatilaa. Jokainen niistä oli liian kaukana Tampereesta, viljelysmaata oli liian vähän tai tilalle ei saanut rakentaa lisää taloja. Ryhmä jo luovutti ja lopetti etsimisen, kunnes Ira Hellstén vuonna 2010 kuuli Kurjen tilasta Vesilahdella.

Tultuaan miehensä Arin ja ystäväpariskunnan kanssa katsomaan tilaa hän jo näki itsensä tekemässä siellä työtä.

–Miehet jarruttivat, mutta minä koin, etten voi elää elämääni, jos annan tämän tilan mennä meiltä.

Katso videolta miten Ira Hellstén ja Satu Mattila kuvailevat Kurjen tilan elämää.

Ira Hellsténin haaveet eivät liity rahaan eivätkä rikastumiseen. –En ole koskaan haaveillut paljosta rahasta. Mitä minä paljolla rahalla tekisin? Kulutan tosi vähän, hän naurahtaa.­

Aurinko kultaa taivaan, jääkiteet kimaltavat navetan seinissä

Kurjen ekokylässä seisoo nyt Hellsténien asuttama vanha päätalo, remontoitu vaarin talo sekä kuusi uutta taloa. Kahdelle vielä tyhjälle rakennuspaikalle aletaan todennäköisesti kohta rakentaa. Kylässä asuu 14 aikuista ja parikymmentä lasta.

Jokainen perhe on osakkaana Kurjen tila Oy:ssä, mutta kullakin perheellä on oma talo ja oma huusholli. Ira ja Ari Hellstén ovat vuokranneet tilan maat ja tuotantorakennukset. He viljelevät peltoja ja puutarhaa, ja kasvattavat kyyttö-karjaa, lampaita ja kanoja.

Neljän seinän sisällä kaupungissa vuodenajat pääsivät vilahtamaan Ira Hellsténiltä ohi, mutta nyt hän elää ne läpi. Hän katsoo kultaista auringonlaskua ruokkiessaan talvisena iltapäivänä lehmiä ja lampaita. Hän huomaa jääkukat navetan ikkunoissa ja lumikiteiden kimalluksen navetan seinissä. Hän näkee karitsoiden syntyvän ja seuraa, kun kirjavat kukot Kullervo ja Lemminkäinen kutsuvat kanarouvansa aterialle. Hän kylvää keväällä innoissaan avomaapuutarhaansa vihanneksia ja yrttejä, ja huokaisee marraskuussa tyytyväisenä, kun maa on käännetty ja hän saa vetäytyä sisätiloihin.

Ira Hellsténin mielestä oikea maatila on monimuotoinen. Siellä elää monia eläinlajeja ja kasvaa erilaisia kasveja. Monimuotoisuudesta seuraa muun muassa se, että kun kanat pääsevät kesällä laitumelle lehmänlantaa nokkimaan, kärpäset vähenevät.­

Satu Mattila on asunut perheensä kanssa Kurjen tilalle rakentamassaan talossa viime keväästä lähtien, ja jo sitä ennen lomilla ja viikonloppuisin. Hänen onnensa uudesta elämäntavastaan kiteytyy siihen, kun hän kävelee illalla tähtitaivaan alla pihasaunasta. Savuinen sauna tuoksuu vielä vähän, pakkaslumi narskuu jalkojen alla ja kylmä puree nenää ja poskia.

–Ikänsä maalla asuneet ihmettelevät meitä. He sanovat, että mitä ihmeellistä täällä on, varjossa kasvanutta kaikki, naiset nauravat.

Työtä on paljon, mutta se ei ole heitä yllättänyt. Täydellisyyden tavoittelusta on kuitenkin pitänyt nöyrtyä tinkimään luonnon edessä.

–Säät ovat mitä ovat. Esimerkiksi viileä viime kesä oli suotuisa kaalille, mutta kurpitsasta ja maissista tuli surkea sato.

Kurjen tilalla kasvatetaan vanhaa itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä.­

Ei yhteistä meditaatiopiiriä, ei yhteistä ideologiaa

Kaikkien toiveita tila ei ole täyttänyt, mistä kertoo se, että yksi taloista on myynnissä. Ira Hellstén ja Satu Mattila sanovat, että osa vuosien mittaan tilalle tulleista ei ole löytänyt ekokylästä sen kaltaista yhteisöllisyyttä, jota ovat hakeneet.

–Me touhuamme paljon yhdessä, mutta kullakin on silti oma perhe ja arki. Voi mennä parikin viikkoa, etten näe jotakuta naapuriani, Mattila tarkentaa.

–Meillä on yhteisiä juhlia ja talkoita, mutta ei yhteistä meditaatiopiiriä tai yhteistä ideologiaa. Sellainen olisi vähän liukas alue. Kaikkien täytyy voida olla henkisellä alueella ihan vapaita. Tämä ei ole paikka, jossa käännytetään ketään, Hellstén jatkaa.

Hänen mielestään unelma sopuisasta samanmielisten joukosta ei ole totta eikä sellaista siksi pidä tavoitella. Riittää, että kylässä asuvilla on halu ekologiseen ja yhteisölliseen elämäntapaan, mutta ekologisuuttakin kukin toteuttaa eri tavoin. Yhdelle maistuu luomuliha, toinen on kasvissyöjä, kolmas vegaani. Yhden kiinnostus suuntautuu energiaan, toisen ruokaan.

Ekologisen rakentamistapaohjeen lisäksi sääntöjä on vähän. Asukkaat ovat sopineet suosivansa yhteiskuljetuksia, käyttävänsä ekologisia pesuaineita ja välttävänsä muovia. Yhteisöllisyyteen kuuluu, että jokainen tuo taitonsa yhteisön käyttöön. Työlistaa tilalla ei ole kiinteistönhuoltovuoroa lukuun ottamatta, vaan jokainen osallistuu töihin sen mukaan kuin on aikaa, voimia ja halua.

Kurjen tila myy muun muassa lampaantaljoja ja muita lampaanvillasta valmistettuja tuotteita.­

"Varo niitä alasti juoksevia hippejä"

Hellsténin ja Mattilan mukaan ekokylässä on kyse joukosta ihmisiä, jotka ovat päättäneet opetella elämään yhdessä.

–Se on vaikeaa ja siksi sitä pitää harjoitella. Ne ovat hienoja hetkiä, kun tuntee rakkaudellista lämpöä toista kohtaan, vaikka hän tekee jonkin asian ihan eri tavalla kuin itse tekisi.

Hellstén muistuttaa, että asukkaat ovat asuntolainoineen sitoutuneet toisiinsa ja kylään.

–Näin tietää, ettei toinen lähde mihinkään, vaikka tulisikin jokin äyskäisy.

Naisten mielestä parasta kylän elämässä on töiden tekeminen yhdessä, yhteisruokailut sekä se, että kylässä on paljon lapsia.

Suunnitelmia ekokylän kehittämisestä on paljon: perhehoitoa, vuokrapalstoja, kehitysvammaisten päivätyötoimintaa. Lisämaiden ostamisesta käynnistetään joukkorahoituskampanjaa, jolla rahoittajat saisivat tilalta vastineeksi vaikkapa oman omenapuun.

Aluksi ekokylä herätti lähiseudun asukkaissa ennakkoluuloja. Esimerkiksi Satu Mattilaa neuvottiin olemaan varovainen, koska hänen naapurissaan on "niiden alasti juoksevien hippikylä". Sittemmin ennakkoluulot ovat kaikonneet.

–Olemme hyvin tavallisia ihmisiä, Hellstén sanoo.

Kurjen ekokylässä elää parikymmentä lasta. Urho (vas.) ja Jalo Kolkka keinuvat. Uudistalot on rakennettu ekologisten rakentamistapaohjeiden mukaan.­

Ekokylä Vesilahdella

Kurjen tila on ekokylä Vesilahdella. Kylä toteuttaa ekologista rakentamista, yhteisöllistä asumista ja biodynaamista viljelyä.

Kylään kuuluu nyt kahdeksan taloa ja vielä kaksi on suunnitteilla. Lisäksi on muita rakennuksia, kuten navetta ja pihasauna.

Kylässä asuu 14 aikuista ja parikymmentä lasta.

Tilasta on muodostettu kiinteistöyhtiö Kurjen tila Oy. Kukin ruokakunta omistaa oman talonsa, mutta tilan maat ja yhteiset rakennukset kuuluvat kiinteistöyhtiölle.

Rakennukset lämpiävät hakkeella. Tuuli- ja aurinkovoiman hyödyntämistä suunnitellaan. Kaikissa taloissa on kuivakäymälät.

Tilalla kasvatetaan itäsuomenkarjaa kyyttöjä, lampaita ja kanoja. Tila myy muun muassa lihaa ja lampaanvillasta valmistettuja tuotteita. Kesäisin tilalla on kahvila ja tori. Juhlat, talkoot ja kurssit rytmittävät kylän elämää. Tilalla on pidetty muun muassa villiyrtti-, rohdos-, saippuanteko- ja hapatuskursseja.

Tila on mukana EU:n Erasmus-nuorisovaihto-ohjelmassa.

Kylä on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?