Pedro Almodóvar teki elokuvan sodasta, josta isä vaikeni – Ohjaaja arvioi myös suomalaista roolitus­sotkua: ”Ei tarvitse tappaa esittääkseen tappajaa”

Ohjaaja-käsikirjoittaja Pedro Almodóvar, 72, on pitkään halunnut käsitellä Espanjan sisällissotaa elokuvassa, mutta vasta nyt hän löysi poliittiseen teemaan sopivan tarinan.

Pedro Almodóvar ja Penelope Cruz Espanjan elokuva-akatemian Goya Awardsien punaisella matolla 12. helmikuuta.

1.3. 19:34

Ruutu pysyy pimeänä. Kuuluu vain ääni, sanoja espanjaksi. Sitten vaimeampana kuuluu toinen miesääni. Kuuluu sana camera. Kuuluu napsahdus.

Sitten kuvaan pamahtaa hahmo, josta ei voi erehtyä. Elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Pedro Almodóvarhan se siinä, elokuvakielellä sanottuna puolilähikuvassa päällään violetti huppari ja harmaa tukka pystyssä kuten aina.

Huppari on Almodóvarilla ylös asti kiinni. Lämmin pukeutuminen kielinee siitä, että Madridissa on tähän aikaan vuodesta normaalia kylmempää myös näin iltapäivällä, jolloin Pedro Almodóvarin videohaastattelu on alkamassa.

Videohaastattelun aiheena on Pedro Almodóvarin uusi elokuva, joka on samaan aikaan samanlainen ja erilainen kuin hänen aiemmat työnsä. Tuttua Rinnakkaisissa äideissä on se, että tarinan pääosassa ovat Espanjan naiset tai tarkemmin äidit.

Tuttua on sekin, että yhtä pääosaa näyttelee Penélope Cruz.

Rossy de Palma (vas.) ja Penélope Cruz kylvetyspuuhissa Almodóvarin uutuusohjauksessa Rinnakkaiset äidit.

”Uudessa elokuvassa kerron nykyajan äideistä, jotka ovat yksinhuoltajia ja jollaisia en ole ennen kuvannut. Äitiys on Espanjassa muuttunut, ja nykyään voit tulla äidiksi ilman miestä, ilman avioliittoa. Keskeinen ero aiempiin äitielokuviini on siis siinä, että aiemmin elokuvieni äidit olivat oman äitini tai muiden lapsuuden äitien kaltaisia, joiden seurassa vartuin”, Almodóvar sanoo.

Täysin uutta Rinnakkaisissa äideissä on se, että 72-vuotias Almodóvar käsittelee kotimaansa Espanjan vuosina 1936–39 käytyä sisällissotaa ja sen perintöä.

Sota on nähty usein toisen maailmansodan alkusoittona sekä myös kansainvälisenä yhteenottona, kun rintamalla oli taiteilijoita Ernest Hemingwaysta Robert Capaan. Sotimaan lähti Suomestakin kolmisensataa vapaaehtoista, pääosin tasavaltalaisten puolelle ja pääosin kommunisteja.

Miksi Almodóvar vasta nyt kertoo sisällissodan varjoista?

Diktaattori, kenraali Franco kuoli vuonna 1975, ja lähes siitä asti Almodóvar on tallentanut espanjalaista elämää kamerallaan.

”Olin nuori, kun Franco kuoli. Minulla ei ollut vaikeuksia poliisin kanssa, mutta tajusin kyllä mitä diktatuuri oli ollut, ymmärsin ajan synkkyyden. Minun tapani päästä eroon Francosta oli tehdä elokuvia niin kuin Francoa ei olisi koskaan edes ollut”, Almodóvar selittää.

Nuori Pedro halusi siis tallentaa elokuviinsa uuden ajan uuden vapauden, Madridin kuumia öitä ja ihmisiä, joille oli koittanut uusi aika.

Syntyi elokuvia kuten Intohimon laki, Lihan värinä ja Puhu hänelle.

Edellinen Almodóvar-elokuva on vuodelta 2019, silloin valmistui omaelämäkerrallinen Kärsimys ja kunnia.

Vuoden 2019 Kärsimys ja kunnia -elokuvassa Antonio Banderas näytteli elokuvaohjaajaa, joka muistutti Pedro Almodóvaria.

Almodóvar sanoo, että yhteiskunta on uinut hänen elokuviinsa pikkuhiljaa, ja viimeiset kolme elokuvaa ovat enemmän draamoja kuin melodraamoja. Musiikkia on vähemmän samoin kuin huumoria.

Uutuudessa poliittinen historia isketään katsojan naamalle. Joukkohautojen kautta. Almodóvar sanoo miettineensä aihetta pitkään, mutta vasta nyt hän löysi tarinan, johon haudat tuntemattomine vainajineen sopivat.

Elokuvassa Penélope Cruzin esittämä nainen alkaa tutkia nykyajassa sukunsa historiaa. Vapautuminen diktatuurista on myös naisten vapauden historiaa.

”On tärkeää, että uudet sukupolvet tietävät mitä tapahtui, etenkin kun oikeistopuolueet ovat nousseet ja he haluavat kertoa tapahtumista valehistoriaa”, Almodóvar perustelee.

On myös omakohtaista syytä elokuvantekoon.

”Oma isäni lähti sisällissotaan, mutta ei hän koskaan puhunut siitä. Menneisyyden käsittelyyn on Espanjassa liittynyt lähes patologista pelkoa, eikä vain diktatuurin vuosina. Vaadittiin demokratian aikana syntynyt lastenlastenlasten sukupolvi puhumaan asiasta.”

Pedro Almodóvar ohjaamassa Milena Smitiä (vas.) ja Penélope Cruzia elokuvassa Rinnakkaiset äidit.

Elokuva ei synnyttänyt Espanjassa pelkkää päänsilittelyä. Maa on edelleen kahtia jakautunut, Almodóvar muistuttaa.

”Minusta vasta haudat avaamalla me voimme sulkea maan historian synkän luvun”, hän sanoo.

Toista elokuvan synnyttämää reaktiota Almodóvar tuskin itsekään arvasi. Instagram nimittäin kielsi Rinnakkaiset äidit -elokuvan julisteet somesta elokuvan kansainvälisen ensi-illan alla syksyllä 2021. Julisteessa äiti imettää.

”Se oli algoritmin diktatuuria”, Almodóvar arvioi nyt ja ihastelee perään Instagram-käyttäjien päättäväisyyttä postata julisteen kuvaa uudestaan ja uudestaan, kunnes yhteisöpalvelu Facebook antoi periksi ja pyysi anteeksi.

Kun etähaastattelua tehdään tuhansien kilometrien päähän kameroin ja mikrofonein, on luontevaa kysyä Almodóvarilta myös koronatunnelmia. Se nimittäin tiedetään, että Almodóvar alkoi pitää julkista koronapäiväkirjaa heti pandemian alkukuukausina.

Hän oli sulkeutunut kotiinsa Madridissa. Nettipostauksissaan hän kuvaili alakuloaan ja yksinäisyyttään ja listaili eristyksissä katsomiaan elokuvia ja erityisesti klassikoita, joissa rakkaus päättyi onnettomasti.

Sellaisia kuin Antonionin , Jordanin Jutun loppu tai Premingerin Tervetuloa ikävä. Hän hämmästeli päiväkirjassaan myös seksilelujen pandemianaikaista myyntipiikkiä sekä touhukasta ystäväänsä, joka oli alkanut korona-aikana järjestää tapaamisia ruokakaupan vessaan saadakseen seksiä.

Almodóvar itse koki koronan alussa intohimonsa sammuneen. Tilanne oli paljon aurinkoisempi vuonna 2019, jolloin Almodóvar kuvaili ihmissuhdetilannettaan Helsingin Sanomien haastattelussa todeten, että hänellä oli eräs, jonka kanssa hän oli ollut ”läheinen” parikymmentä vuotta. ”Rakastelen kylläkin erään toisen kanssa. Mutta älkää kertoko sitä. ­Ainakaan espanjaksi”, Almodóvar sanoi tuolloin pilke silmäkulmassa.

Nyt Almodóvar vaikuttaa kyllästyneeltä pandemiaan.

”Pandemia on kestänyt liian kauan. Jos korona alkuun toi pareja lähemmäs toisiaan, niin nyt eroja on tullut enemmän. Ei kukaan ole tottunut viettämään 24 tuntia päivässä lastensa, partnerinsa, vanhempiensa tai isovanhempiensa kanssa”, Almodóvar sanoo.

Elokuvaohjaaja istuu videokameran edessä työhuoneessaan Madridissa. Ruudussa ohjaajan takana näkyy ruskea kirjahylly. Kirjoja on koko ruudun täydeltä neljässä rivissä, mutta yhdellä hyllyistä on muutakin:

On palkintoleijona Venetsian elokuvajuhlilta, on BAFTA-palkinto Britanniasta. Hyllyllä seisoo myös kullanvärisenä kiiltävä Oscar-patsas.

Pedro Almodóvarin Puhu hänelle tuli ensi-iltaan Suomessa 2002 ja markkinointimateriaaliin kuului valokuva elokuvan käsikirjoittaja-ohjaajasta.

Almodóvar tuntuu haluavan, että videoneuvottelussa vastapuoli näkee hänen palkintonsa, ja mikäs siinä: Pelkästään Oscareita Almodóvarin elokuvat ovat voittaneet kaksi. Ensimmäinen niistä tuli vuoden 1999 elokuvasta Kaikki äidistäni.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Oscar-palkitun teoksen laineet iskivät kohisten suomalaiseen kulttuurielämään.

Syksyllä 2020 Suomessa alkoi nimittäin vimmainen keskustelu Kansallisteatterin samannimisen Kaikki äidistäni -esityksen roolituksesta ja erityisesti siitä, saako näyttelijä Janne Reinikainen esittää näytelmän Agradoa, joka on transnainen ja jotta asia olisi sekava, joillekin hahmo oli myös transvestiitti.

Samuel Adamsonin kirjoittaman näytelmän ja Anne Rautiaisen ohjauksen ensi-iltaa siirrettiin roolitusmyrskyn vuoksi. Laineiden laskettua Reinikainen esitti kuin esittikin Agradonsa.

Ilmaan jäi kuitenkin kysymys, kuka saa esittää ja mitä eli kysymys representaatiosta.

Mitä Almodóvar itse ajattelee tapauksesta?

”Käyttämäsi sana eli representaatio on olennainen”, Almodóvar sanoo ja aloittaa miniluennon.

”Elokuvissani näyttelijät, ovat he sitten miehiä tai naisia, esittävät. Minä taas en tapaa tehdä naturalistisia elokuvia, vaan elokuvia, joissa todellisuutta esitetään eli representoidaan”, Almodóvar muistuttaa.

Almodóvar nostaa esiin kaksi elokuviensa hahmoa ja kertoo, miten Agradoa oli Kaikki äidistäni -elokuvassa esittämässä transsukupuolinen (Antonia San Juan), mutta Intohimon laissa transsukupuolista esitti näyttelijä Carmen Maura.

”Minusta näyttelijät saavat tehdä mitä vain, jos vain on kykyjä. Ei tarvitse tappaa voidakseen esittää tappajaa eikä voi olla niin, että sinun pitäisi olla tanskalainen esittääksesi Hamletia”, Almodóvar sanoo.

Käy ilmi, ettei Almodóvar ymmärrä keskustelua, jossa vaaditaan, että esimerkiksi latino- ja hispaanoroolien pitäisi olla uskollisia latinalaisamerikkalaisille ja espanjalaisille, ja että näitä rooleja eivät saisi esittää muihin etnisiin ryhmiin kuuluvat.

Almodóvar muistuttaa, että näyttelijät aina harjoittelevat rooleja varteen.

Hän käyttää esimerkkinä ystävänsä Javier Bardemin tuoretta roolia Being Ricardos -elokuvassa, jossa espanjalaisnäyttelijä esittää kuubalaissyntyistä Desi Arnazia. Roolitus on kohdannut arvostelua, mutta Almodóvar korostaa, miten Bardem opetteli elokuvaa varten puhumaan espanjaa kuin cubano. Eivätkä Espanja ja Kuuba niin kaukana toisistaan ole.

Almodovar poseerasi punaisella matolla 12. helmikuuta Valenciassa Espanjassa.

Toisen rinnastuksen Suomen Kansallisteatterin tapaukseen Almodóvar hakee Steven Spielbergin uudesta West Side Storysta.

”Oli ihan okei, että Steven Spielberg teki West Side Storyn latinonäyttelijöillä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elokuva olisi sen vuoksi parempi. West Side Storyn voisi tehdä myös näyttelijöillä, jotka vain näyttävät latinoilta”, Almodóvar sanoo.

Miksi näin?

”Siksi, että näyttelijän työn ytimessä on teeskennellä olevansa jotain muuta, jotain hyvin erilaista mitä he itse ovat. Transnaista voi esittää heteronäyttelijä ja päinvastoin, kaikki on lopulta kiinni laadukkuudesta eli siitä, onko näyttelijä hyvä vai ei”, Almodóvar sanoo.

Almodóvar sanoo, että hän tekisi joitakin asioita nyt toisin.

”Pitää antaa mahdollisuus kaikille vähemmistöille, siitä olen samaa mieltä. Jos nyt tekisin Intohimon lain (elokuva valmistui 1987) uudestaan, antaisin tietenkin koe-esiintymismahdollisuuden oikeille transnaisille. Aitous ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että he ovat hyviä näyttelijöitä. Eli meidän pitää antaa kaikille mahdollisuus, ja tehdä valinta laadukkuuden perusteella.”

Carmen Maura esitti sukupuoltaan vaihtanutta Tinaa ja Eusebio Poncela tämän veljeä elokuvassa Intohimon laki (1987).

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut