Viiden tähden elokuva Mank kertoo käsikirjoittaja Mankiewiczin tarinan - Elokuvat - Aamulehti

Saiko Orson Welles kaiken kunnian Citizen Kanesta ansiotta? – Viiden tähden elokuva Mank kertoo käsikirjoittaja Herman J. Mankiewiczin tarinan

Mustavalkoelokuvan pääosassa Gary Oldman nakkelee tekopyhälle Hollywoodille riemastuttavan nokkelia ja kohteliaan töykeitä piikkejä

Gary Oldman on Hollywood-piirien sammaltavan sarkastisena ja kohteliaan töykeänä vastarannankiiskenä elementissään.

19.11.2020 18:59

Historia tuntee Herman J. Mankiewiczin (1897–1953) elokuvan merkkipaaluihin lukeutuvan Citizen Kanen (1941) toisena käsikirjoittajana. Krediiteissä rinnalla komeilee klassikon ohjaajan ja pääosan esittäjän Orson Wellesin nimi – ansiotta, kenties?

Jo pitkään on näet arveltu, että kunnia taiturimaisesta, Oscar-palkitusta mediamogulin tarinasta kuuluisi yksin Mankiewiczille. Tätä näkemystä tukee myös David Fincherin ohjaama ja Gary Oldmanin tähdittämä Mank.

Tarina käynnistyy vuodesta 1940. Isokenkäisten elokuvamogulien epäsuosioon ajautunut Mankievicz (Oldman) tavataan auto-onnettomuuden jäljiltä jalka paketissa syrjäiseltä tilalta, minne 24-vuotias ”ihmelapsi” Welles (Tom Burke) on kärrännyt juopon sananikkarin työstämään tältä tilaamaansa käsikirjoitusta.

Tosielämän esikuvia ja inspiraationlähteitä valaisevien takaumien tahdissa Citizen Kane alkaa hahmottua.

Vanhaa Hollywood-tyyliä

Vanhojen Hollywood-elokuvien tyyliin tehty mustavalkoelokuva nojaa itsessään Fincherin edesmenneen isän Jackin laatimaan käsikirjoitukseen. Kyse siis on ohjaajan intohimohankkeesta.

Kankaille Mankin piti päätyä jo 1990-luvun loppupuolella. Mesenaattinsa Fincherin visio löysi viimein netti-tv:n puolelta. Nimekkäitä tekijöitä tiimiinsä houkutelleen Netflixin katalogiin Mank siirtyy 4. joulukuuta.

Projektin viivästynyt toteutus ei ole tylsyttänyt tarinan terää. Kertomus elokuvabisneksestä, taiteen, rahan ja maineen nimissä tehdyistä uhrauksista ja petoksista, median moraalista ja vallasta sekä luovuuden itsetuhoisista vastavoimista on yhä vahvasti kiinni ajassa.

Ei Fincherin elokuva ”Kanen” veroinen elokuvakerronnan uudistaja ole. Vaikeaa siitä silti on yhtään viallista elementtiäkään löytää. Kaikki osa-alueet ajankuvan ansiokkaasti tavoittavasta lavastuksesta vanhaa Hollywoodia henkivään ääniraitaan ovat elokuvassa kauniissa balanssissa.

Nasevan sapekasta

Teksti on briljantin lennokasta ja nasevaa. Lukuisat tarinan sisäiset tarinat nivoutuvat yhteen sulavasti. Myös näyttelijätyö on ensiluokkaista. Suuresti ei yllätä, että poikkitelaisia lurjuksia ja hylkiöitä useasti urallaan tulkinnut Oldman on Hollywood-piirien sammaltavan sarkastisena ja kohteliaan töykeänä vastarannankiiskenä elementissään.

Kauniin vintagekuosin ei pidä antaa hämätä. Mank ei ole tribuutti kulta-ajan Hollywoodille. Se ei ole rakkaudenosoitus, vaan pikemmin sivistyneen hillitty mielenilmaus. Pääosassa nurkkaan ajettu ja tuulimyllyjä vastaan taisteleva visionääri pidättelee sappinestettä nielussaan parhaansa mukaan.

Fincher on ilmaissut Mankin yhteydessä turhautumistaan miljardibisnekseksi paisuneen Hollywood-elokuvan nykytilaan. Pohdiskelevampia konsepteja on entistä vaikeampaa saada myydyksi isoilla elämyksillä isoja tuottoja etsiville studiojäteille. Ristiriitaisesti sama ala on silti usein palkinnut gaaloissaan näitä tuotanto-odotuksiltaan vaatimattomampia teoksia.

Palvelun prestiisiä kohottavat pystit varmasti kelpaisivat myös Netflixille. Se, että Oldman nähdään Mankin loppukuvissa hypistelemässä (enteellisesti?) Oscar-patsasta, kieliikin Fincherin tunnistavan tilanteen ironian.

Mank

★★★★★

Ohjaus: David Fincher.

Pääosissa: Gary Oldman, Amanda Seyfried, Lily Collins, Charles Dance, Arliss Howard, Tom Pelphrey, Tuppence Middleton, Tom Burke.

Kesto: 2 h 11 min.

Ikäraja: 7.

Ensi-ilta: 20.11. Niagara su 18.45, ma 14.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: