Aaron Sorkin rakastaa sanoja. Sen tietävät West Wingin ja Newsroomin katsojat. Molly’s Gamessa verbaalinen esitys tulvii yli muun elokuvan.
Molly's Game on tositapahtumiin perustuva elokuva Molly Bloomista, olympiatason kumparelaskijasta, jonka vakava loukkaantumien ja skolioosileikkaus ajoivat toisille urille. Nainen rahoitti elämäänsä laittoman pokeribisneksen vetäjänä. Oikeustiede sai odottaa. Tarina perustuu päähenkilön omaan kirjaan.
Ohjauksessaan Sorkin on katsellut Martin Scorsesen ja Oliver Stonen suuntaan, mutta ei hän saa heidän amfetamiini-Americanan kiimaiseen tyyliin oikein otetta. Muut ohjaajat ovat onnistuneet paremmin Sorkinin käsikirjoitusten (Social Network, Steve Jobs) työstämisessä kuin maestro itse esikoisohjauksessaan.
Saavuttamisen ihanne
Elokuvatähdet, räppärit ja bisneshaukat ympäröivät Mollya, kun hän veti pokeririnkiä rikkaille, kuuluisille ja jännityshakuisille. Hän oppii pelin ja rahan lait.
Taustalla vaanii Mollyn isä, psykologian professori, joka on aina vaatinut liikaa tyttäreltään. Hänelle ”väsyneen” synonyymi on ”heikko”. Ei ihme että ylenmääräinen saavuttamisen ihanne määrää.
Aikatasoissa hyppivä tarina lähtee romahduksesta. Työpaikkahakemuksen ansioluettelon muotoisen alkumontaasin jälkeen Molly jää FBI:n käsiin paljon pokeriuransa jälkeen. Hän tarvitsee asianajajan. Molly on myös jo ehtinyt julkaista kirjan, joka on tietysti sama, jota elokuva tulkitsee omilla keinoillaan.
Liian kovan saavutusvimman vaivaama nainen saa avukseen huippuluokan lakimiehen (Idris Elba), joka halveksii naisen työtä mutta ihailee hänen luonnettaan. Molly ei suostu rahojen toivossa paljastamaan asiakkaitaan.
Väkevästi sanojen varassa
On kiehtovaa nähdä Hollywoodin eliitin tekevän elokuvia ihmisistä, jotka pelaavat ja huijaavat isoilla rahoilla. Tähdet ja tekijät ruoskivat myös itseään. Pokeri voisi olla vertauskuva leffabisneksen diileistä.
Jessica Chastain on taiturimaisesti roolin mukaan milloin tunteeton jyrä, milloin taas asioihin etäisyyttä ottava oikea ihminen. Sorkinin kirjanpidossa tämä on feminismiä. Pyrkyri ja pärjääjä luonteen lujuuden panssarilla on ihanne. Oikeastaan Molly on vain sukupuolta vaihtanut miessankari, tuttu Sorkinin aiemmista elokuvista ja sarjoista. Idealistiset kusipäät ovat kirjoittajan lemmikkejä. Ayn Randin menestysfilosofia määrää.
Molly's Gamen voisi aivan hyvin ”katsoa” kuunnelmana. Jos kuvan pimentää, tarina ja ihmisten luonnevammat kyllä välittyvät. Niin väkevästä ollaan sanojen varassa.
Molly's Game ei saa yhteiskunnallista resonanssia aikaan kuten Sorkin aiemmat, pakkomielteisistä menestyjistä kertoneet tarinat. Pokerimaailman olemattomuudessa elää vain pelisuoritus simulaatiokuvioina ja maanisten ihmisten tanssina.
★★★
Ohjaus: Aaron Sorkin.
Pääosissa: Jessica Chastain. Idris Elba, Kevin Costner, Michael Cera.
Kesto: 2 h 20 min.
Ikäraja: K12.
Ensi-ilta: Plevna pe 17.40, la 12.30, 17.10, su 12.30, 17.30, ma 17.30, ti–to 170. Niagara pe 20.30, ti 20.45, ke 9.30.