Katsastus­asemalle tuotiin 105-vuotias auto Pirkkalassa: ”Äärimmäisen poikkeuksellinen”

Museoajoneuvoksi rekisteröidyllä ja vakuutetulla autolla, mopolla tai moottoripyörällä saa ajaa 30 päivää vuodessa eikä ajoneuvoveroa peritä. Korona-aika teki tuntuvan piikin vanhojen menopelien katsastustilastoihin.

Tuomas Vuorinen (vas.) seuraa vieressä, kun Pasi Myllymäki ja Harri Valo syynäävät T-Fordin kuntoa ja museoajoneuvokelpoisuutta.

20.8. 8:22

Tämä näky tuskin hetkeen toistuu katsastusasemalla. Nosturi nytkähtää liikkeelle ja nostaa korkeuksiin kokomustan vuoden 1917 mallisen T-Fordin. Tästä henkilöautosta moderni autoistuminen alkoi Yhdysvalloissa, joten Plus Katsastuksen hallissa Pirkkalassa vallitsee innostunut tunnelma.

”Äärimmäisen poikkeuksellinen museotarkastettava auto nykypäivinä. Jo 1960–1970-lukujen automallitkin alkavat olla harvinaisia, eikä tavallisia ’kasarin Kadettejakaan’ enää usein näe”, museoajoneuvotarkastaja Pasi Myllymäki sanoo.

T-Fordilla on takana hidas ja pitkä, monta vuosikymmentä kestänyt kunnostusurakka. Auton ajoi katsastukseen Tuomas Vuorinen, mutta varsinaisesti sen omistaa hänen isoisänsä Rauno Ulonen. Vuorinen tuntee ”hoppa-Fordit” perinpohjaisesti:

”Sain 1-vuotislahjaksi vastaavan Fordin T-mallin vuodelta 1918. Se siirtyi haltuuni, kun täytin 18 vuotta.”

Mitat ja tiedot talteen

Museokatsastettava auto tai muu menopeli käydään läpi todella yksityiskohtaisesti, eikä edes yli satavuotias T-Ford tee sääntöihin poikkeusta.

Auton tekninen ja muu kunto arvioidaan kohta kohdalta, ja tulokset kirjataan ainakin kahden eri tarkastajan lomakkeille. Lopuksi arvioita verrataan keskenään.

Autosta mitataan muun muassa akseliväli, raideleveys edessä ja takana sekä etu- ja takaylitysten pituus. Auton tiedossa oleva rekisteröinti- ja käyttöhistoria kirjataan muistiin mahdollisimman perusteellisesti.

”Mitat voivat löytyä esimerkiksi vanhoista tehtaan käsikirjoista tai omistajan oppaasta. Ellei niitä löydy, mittaamme paikat itse”, museoajoneuvotarkastaja Ville Koskenniemi vahvistaa.

Prosessin virallinen nimi on museoajoneuvotarkastus. Yleensä puhutaan yksinkertaisemmin museokatsastuksesta. Museoajoneuvoksi rekisteröinti vaatii käytännössä muutoskatsastusta, jonka tekee katsastaja ajoneuvosta tarkastuksessa laaditun lausunnon perusteella.

Fordin osat tehtiin itse

Pirkkalassa tarkastettavassa T-Fordissa on iskutilavuudeltaan 2,9 litran moottori, joka tuottaa 22 hevosvoiman tehon. Vaihteita on kaksi eteen ja yksi taakse, ja niitä käytetään polkimilla. Vaihteiden käyttöön piti aikanaan suorittaa oma ajokortti.

”Tästä tulee se sanonta, ettei Ford ole auto ollenkaan, koska sitä ei saanut ajaa normaalilla henkilöauton ajokortilla”, Ville Koskenniemi tietää.

Alkuperäisin osa tätä Fordia ovat auton runko ja etuakseli. Muita osia on vaihdettu tai rakennettu itse uudelleen. Auto saa kokonaisarvion ”kauttaaltaan kunnostettu alkuperäisen kaltainen ajoneuvo”.

”Fordin omistajan käsikirjassakin lähdettiin aikanaan jo siitä, että monet osat kuten laakerit valmistetaan tarvittaessa itse. Valmiina niitä ei saanut mistään. Pikku valimo vain pitäisi tätä varten olla”, Tuomas Vuorinen virnistää.

Katsastaja Jukka Rantanen ottaa lampun avuksi, jotta Fordin alustan ja nivelten rakenne näkyy kunnolla.

Tästä on kyse

Katsastus 4 vuoden välein

Museoajoneuvoa saa käyttää vain 30 päivänä vuodessa, jos sillä on normaalia edullisempi museoajoneuvon liikennevakuutus.

Museotarkastettavan ajoneuvon on oltava vähintään 30-vuotias.

Museoajoneuvoksi rekisteröidystä moposta, moottoripyörästä tai autosta ei peritä vuotuista ajoneuvoveroa.

Museoajoneuvoilla ei ole talvirengaspakkoa.

Jos ajoneuvo on saanut museoajoneuvostatuksen, sitä ei tarvitse tarkastuttaa uudelleen.

Museoajoneuvoon ei saa tehdä muutoksia ja se on pidettävä vaaditussa kunnossa.

Kaikkien museoajoneuvojen katsastusväli on nykyisin 4 vuotta.

Entisöity tai konservoitu

Museoajoneuvoksi voidaan rekisteröidä ajoneuvo, jonka valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta. Tänä vuonna museorekisteriin siis kelpaavat uusimpina vuonna 1991 valmistetut mopot, moottoripyörät ja autot.

Museorekisterissä on noin 50 000 erilaista menopeliä. Määrä lisääntyy vuosittain 3 000:lla. Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton SAHK:n kouluttamia museoajoneuvotarkastajia on noin 100 ympäri maata.

Museorekisteriin voidaan viedä niin alkuperäiskuntoinen, entisöity kuin konservoitukin ajoneuvo. Viimeksi mainittu vaatii yksityiskohtaisen konservointisuunnitelman. SAHK suosittaa sitä vasta vähintään 50-vuotiaille ajoneuvoille ja varsinkin, jos ajoneuvolla on tarkasti tunnettu suomalainen käyttöhistoria.

Alkuperäiskuntoisessa menopelissä hyväksytään käytön jäljet, mutta ei esimerkiksi näkyvää ruostetta. Entisöitävä ajoneuvo puolestaan on kunnostettava siistiksi alkuperäistä ulkonäköä ja varustusta tavoitellen ja rakennetta muuttamatta.

SAHK:n jäsenkerhojen jäsenille museotarkastuksen ja lausunnon kirjoittamisen hinta on 90 euroa, muille 160 euroa. Päälle lasketaan muutoskatsastuskulut.

Museoajoneuvon käyttö on rajattu vain 30 päivään vuodessa, mikäli sille on otettu museoikäisille menopeleille räätälöity muita edellisempi liikennevakuutus. Mikäli ajoneuvo on vakuutettu normaalihinnalla, käyttörajoituksia ei ole.

Museoajoneuvotarkastaja Pasi Myllymäki ottaa tarkat mitat Lepistöjen Chevroletista.

Letukalla Tammelantorille

Suurin osa Suomen vanhimmasta ajoneuvokannasta on jo museorekisterissä, museoiden kokoelmissa tai hävinnyt kokonaan. Toisinaan tarkastukseen kuitenkin ajaa vielä 1930-luvullakin käyttöön otettuja helmiä, sellaisia kuin Pauli Lepistön Chevrolet Master Deluxe vuodelta 1937.

”Auto on ostettu neljä vuotta sitten Sastamalasta ja itse korjattu ja laitettu. Oikeastaan sen omistaa Kotkassa asuva poikani Harri, mutta toistaiseksi auto on jäämässä Tampereelle”, isä-Lepistö kertoo. Ajojakin on suunnitelmissa:

”Pitäisi käydä tällä Tammelantorilla perunoita katselemassa.”

Neliovinen ”Letukka” oli talvisodan syttyessä vasta parivuotias, joten sen säilyminen näinkin pitkälle on suoranainen ihme. Iso osa tuon ajan henkilöautoista pakko-otettiin armeijakäyttöön ja vaurioitui tai tuhoutui kokonaan sotavuosina. Lepistön auton tiedot sota-ajalta puuttuvat.

”Mielessäni olen kyllä nähnyt kenraalin istuvan takapenkillä. Kovilla auto on varmaan ollut. Se on jo kaksi kertaa perusteellisesti kunnostettu ennen meitä.”

Ruotsista ostetun Chevroletin istuimet verhoiltiin art deco -tyyliin Ylöjärvellä, omistaja Erkki Alhamo näyttää. Taustalla autoa arvioi museoajoneuvotarkastaja Ville Koskenniemi (oik.).

Jukka Rantanen varmistaa myös Chevroletin liikennekuntoisuuden. Auton omistaja Erkki Alhamo seuraa vieressä.

Art deco -verhoilu uusiksi

Ville Koskenniemi ja museoajoneuvotarkastajaksi valmistuva Lauri Salokangas kirjaavat omat havaintonsa ja arvionsa autosta lehtiöihinsä. Arvosana-asteikko yltää ykkösestä viiteen, ja molempien papereissa Lepistöjen Chevyn saamat arviot vaihtelevat paremman pään 3–4:n välillä.

”Auton tarina näkyy, ja niin sen pitääkin. Mitähän tällainen värkki osaisi meille kertoa 80 viime vuoden ajalta, jos voisi?” Salokangas aprikoi.

Kuin sattumalta museokatsastukseen ajaa toinenkin Chevrolet Master. Se on 2-ovinen coupé vuosimallia 1938. Ylöjärveläinen Erkki Alhamo on tuonut auton Ruotsista viime vuonna ja kunnostanut silmin nähden upeaan ajokuntoon.

”Sisäverhoilun teki serkkuni Juha Alhamo alkuperäisen mallin mukaan. Tämän vuosimallin jälkeen tyyli muuttui ja istuinverhoilun art deco -viivat hävisivät”, omistaja tietää.

Alhamon autolle tehdään Pirkkalassa museoajoneuvotarkastus ja muutoskatsastus. Samalla varmistetaan sen tieliikennekelpoisuus. Plus Katsastuksen Jukka Rantanen käy läpi alustan, nivelet ja jousituksen kuin missä tahansa määräaikaiskatsastuksessa. Tarkastus on tarpeen, koska auto ei aikaisemmin ole ollut rekisteröitynä Suomeen.

1990-luvun Mersuja

Ville Koskenniemen mukaan museoajoneuvorekisteriin viedään nyt eniten 1990-luvun alun menopelejä. Suosituin merkki on Mercedes-Benz ja sen tuon ajan E- ja C-sarjat. Jälkimmäistä edustaa Mercedesin silloinen ”Tenavatähti” eli 190-malli.

”Mersuja tuotiin Suomeen paljon käytettyinä muun muassa takseiksi, ja monet ovat yllättävän hyvin säilyneet. Saman ajan japanilaiset autot ovat aika harvinaisia, elleivät ne sitten ole todella hyvin pidettyjä ja vähän ajettuja.”

Museoajoneuvon vähimmäisikä nousi 25:stä 30 vuoteen vuonna 2007. Nykyautot kestävät käytössä entistä pidempään, joten jatkossa ikärajaksi on ehdotettu jopa 40 vuotta.

Museoajoneuvotarkastajan näkökulmasta iloinen asia on, että laitteita pistävät kuntoon ja niillä ajavat myös nuoremmat harrastajat. Mobilistipiirejä jäsenistön ikääntyminen huolettaa, mutta yksityisissä autotalleissa ja -pajoissa vanhaa kalustoa onneksi jaksetaan yhä pelastaa jälkipolville.

”Kysyntää on, ja Pirkanmaallakin museokatsastuksia järjestetään nyt kesäaikana melkein joka viikko. Huhtikuussa 2021 katsastin itse melkein 30 autoa eli yhden joka päivä. Korona-aikana moni laittoi ajoneuvonsa kuntoon, kun kotoa ei päässyt pois ja aikaa oli”, Koskenniemi kertoo.

Museorekisteriin voi viedä myös kaksipyöräisen rekisteröitävän menopelin. Mikko Tilvis (kesk.) ajoi Ylöjärveltä tarkastukseen Honda CBR 1000F -moottoripyörän, jonka tarkastivat Ville Koskenniemi ja Lauri Salokangas.

Oikaisu 23.8.2022: SAHK ry on Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto, ei seura. SAHK:n kouluttamia museoajoneuvotarkastajia on noin 100 ympäri maata, ei 90, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut