Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kaupallinen yhteistyö: Pirkanmaan Yrittäjät - Pitopalveluyrittäjästä tuli kolme vuotta sitten myös juhlatilayrittäjä – Oman arjen se pisti ihan uusiksi

Sari Lajusuon minuuttiarvio pitää kutinsa, joskin päivä on vieläkin kaukana valmiista. Keittiöstä tullessaan yrittää tuo vielä salin puolelle mukanaan pöytäliinan ja muutamat lasit. Ne jäävät nyt sivupöydälle odottamaan kattausta. – Tämä perjantai on useammankin keikan päivä, ja viikonlopustakin on tulossa kiireinen, yrittäjä kertoo. Päivä on hänen osaltaan alkanut jo aamuvarhaisella. Silloin vietiin aamupuurot ryhmälle leiriläisiä ja nyt työn alla on paitsi saman porukan lounas. Sen jälkeen pitääkin jatkaa juhlatilojen valmistelua. Kello kahdelta tiedossa on muistotilaisuus, johon pöytäliina ja lasitkin liittyivät. Muistotilaisuuksiin hänen pyörittämänsä Allin Pirtti on muuten sijainniltaan kuin tehty. Akaan puukirkon ovelta askelia ei koidu pirtin ovelle paria sataa enempää. Kaavamaisuus vauhditti suunnitelmia Sari on alkuperäiseltä ammatiltaan hotelli- ja ravintolaesimies. Sali- ja keittiöhommat ovat siis tuttua kauraa jo vuosien takaa. Yrittäjäksi ryhtymiseen kimmokkeen antoi aikanaan vaihtelunhalu. Hän ehti työskennellä yhdeksän vuoden ajan valtakunnallisen ravintolaketjun palveluksessa, mutta kyllästyneensä työhönsä. – Minä en tykännyt siitä, että kokilta sidotaan kädet. Ymmärrän kyllä, että ketjuissa reseptiikan kanssa ollaan tarkkoja, mutta kyllä minä näen, että myös se kokin oma kädenjälki ja makumaailma saisivat näkyä edes jossakin määrin, hän perustelee. Useampi tulonlähde Sarilla oli mielessään aivan totaalinen alanvaihto, sillä hänen suunnitelmansa edellyttivät uutta tutkintoa. Sari opiskeli itsensä ensin vyöhyketerapeutiksi ja sen jälkeen vielä hierojaksi. Tyystin keittiöhommatkaan eivät tosin vaipuneet unholaan. – En missään vaiheessa kuvitellutkaan, että pelkästään vyöhyketerapia ja hieronnat työllistäisivät tarpeeksi, vaan pitopalvelu on ollut rinnalla koko ajan. Ja oikeastaan en halunnut muutenkaan tehdä vain yhtä ja samaa koko ajan, hän taustoittaa. Osaltaan uranvaihtopäätöstä vauhdittivat myös perhekuviot. Vuosina 2000 ja 2002 perhekoko kasvoi yhteensä kahdella ihmisellä, ja Sari ounasteli, että yrittäjänä hän voisi itse helpommin kontrolloida työaikojaan. Yrityksen nimeksi tuli Allin Apu . Uusille urille kolme vuotta sitten Seuraava isompi muutos uralla antoi odottaa itseään aina vuoteen 2017. Silloin yrittäjä aloitti myös juhlatilayrittäjänä. Aikaisemmin Sari ei ollut erillisiä toimitiloja liiketoiminnalleen tarvinnut. Sekä hieronta että pitopalvelu molemmat hoituivat aiemmin omassa kodissa. Tila oli yrittäjälle entuudestaan hyvinkin tuttu. Kiinteistö oli toiminut aikaisemmin päiväkotina, ja myös Sarin omat ipanat olivat aikanaan käyneet tarhansa täällä. Sittemmin päiväkotitoiminta oli loppunut, ja kiinteistö oli juuri sopivasti tyhjillään. Kuinkas ollakaan sen omistajat olivat perhetuttuja, ja idea omista tiloista tulikin Sarille juuri tältä tuttavapariskunnalta. – He heittivät minulle ehdotuksen, että mitäs jos laajentaisit ja tulisit tähän vuokralle, Sari kertoo. Arvokas ratkaisu Ensimmäinen vastaus ehdotukseen oli kieltävä, mutta mieleen aatos jäi pyörimään. Muutaman unettoman yön, laskutoimitusten ja pankkivisiitin jälkeen ääni kellossa oli kuitenkin muuttunut. – Kyllä sitä aika pitkään miettiä piti, sillä kaiken kaikkine kalusteineen ja keittiölaitteineen se oli noin 30 000 euron päätös, yrittäjä kertoo. Sari myöntää, että tehdyllä päätöksellä on ollut isoja vaikutuksia hänen yrittäjäarkeensa. Ensinnäkin se käänsi hierontojen ja pitopalvelun työmäärät liki ylösalaisin. Siinä missä fyysiset hoidot veivät vielä 2016 leijonanosan yrittäjän työtunneista, on tällä hetkellä pitopalvelu huomattavasti suurempi tuntisyöppö. – Sanoisin itse, että yhtä hierontatuntia kohti teen varmasti viisi tuntia pitopalvelua, hän kertoo. Yrittäjä on edelleen sitä mieltä, että vapaus on yksi yrittäjyyden hyvistä puolista, mutta työtunteja mitatessa tämä ei kyllä etenkään viime vuosina ole oikein pitänyt kutiaan. Yrittäjän mukaan työviikot venyvät hyvin usein 50, jopa 60 tuntiin. – Minä olen aina ollut varsin huono sanomaan ei, hän toteaa. Yritysasiakkaat uutuutena Työmäärää on lisännyt sekin, että oma juhlatila toi asiakkaaksi aivan uusia ryhmiä. Erityisen merkittävästi lisääntyivät muistotilaisuudet. Se ei ole yllätys, sillä tilat sijaitsevat aivan kirkon naapurissa. – Uusia asiakasryhmiä olivat myös kokoukset ja koulutusasiakkaat. Ylipäätään yritysasiakkaat olivat minulle uusi tuttavuus, hän kertoo. Sarille muutos tarkoitti myös palaamista tarjoilutyöhön. – Siitä olikin aikaa, sillä viimeksi olin tehnyt niitä hommia 90-luvun alussa opiskellessani alan tutkintoa Vaasassa, hän tuumaa. Kuriositeettina mainittakoon, että Sari teki aikanaan tutkintonsa ruotsin kielellä. Sitä ei tosin ole Akaassa pahemmin päässyt harjoittamaan. – Valitettavasti. Mielelläni minä ruotsia käyttäisin enemmän, hän tuumaa. Epidemia stoppasi toiminnan vain toviksi Kun yrityksen toimialoista toinen liittyy juhlatilaisuuksiin, ja toisessa ollaan fyysisessä kontaktissa asiakkaiden kanssa, ei ole kovin vaikea ennustaa, että koronasta saattoi olla hieman enemmän päänvaivaa omalle toiminnalle. Yrittäjä nyökyttelee päätään ja myöntää hypoteesin todeksi. Ja vaikka molemmilla toimialueilla siihen epidemiaa edeltävään normaaliin ei ole vieläkään päästy, kevätkauden äkillisestä iskusta kuitenkin selvittiin kuivin jaloin. Se oli hyvä lopputulos, sillä työt yrittäjältä katosivat maaliskuussa lähes tykkänään. Koronan akuuteimman vaiheen aikana yrittäjä ei ehtinyt itse oikein vielä edes keksiä, mitä pitäisi tehdä, kun hänelle tehtiin ehdotus. – Itse asiassa kaksikin eri tahoa, joista vain toinen oli entuudestaan tuttu, tuli kysymään minulta, josko takeaway-lounaat onnistuisivat. Tottahan ne onnistuivat ja niinpä sen pahimman rajoitusajan tein ja vein sitten lounaita kotona asuville vanhuksille, yrittäjä kertoo. – Ei siinä palkkaa oikein saanut, mutta pysyinpä pystyssä kuitenkin, hän hymyilee. Toive syksyyn Yrittäjän talouden kannalta kaikki työt olivat kotiin päin, sillä juhlapuolella työllistivät ainoastaan yksittäiset muistotilaisuudet, jotka nekin pidettiin reippaasti kaavailtua pienimuotoisempina. Kesäkausikin jäi totuttua vaisummaksi. Häitä Sarin kalenterista ei tosin peruuntunut, sillä niitä hän ei ole ikinä pahemmin tehnytkään, mutta ylioppilas- ja rippijuhlia sekä syntymäpäiväkinkereitä peruuntuikin oikein urakalla. Osittain juhlia on tosin siirretty syksyyn. – Huomenna minulla on itse asiassa kahdetkin ylioppilasjuhlat, Sari kertoo. Yrittäjän harras toive on, että syksyä päästäisiin jatkamaan mahdollisimman pienin poikkeuksin. – Se tarkoittaisi minulle työntäyteistä syksyä, joka olisikin oikein mukavaa, hän summaa.   Allin Pirtin nimessä on oikeastaan kaksikin asiaa, jotka vaativat selitystä. Ensinnäkään kiinteistö itsessään on kaukana sellaisesta perusmielikuvasta pirtistä. Nyt kun ollaan keskellä Akaan Toijalan keskustaa, ja puhutaan kivitalosta, ei mistään mökistä. Lisäksi paikalla nimen antaneen yrittäjän nimi alkaa A-kirjaimen sijaan S:llä. Parempi siis antaa Sarin itsensä selittää: – Pirtti nimi tulee siitä, että tällä paikallaan on aikanaan ollut hirsistä rakennettu suojeluskuntatalo. Se paloi aikanaan jo 60-luvun lopulla, mutta pirttinä tätä sen paikalle tullutta kiinteistöäkin on opittu tuntemaan, hän aloittaa. Ja Alli-nimi puolestaan juontaa juurensa siitä, että Sarin kummipoika ei taaperona oikein tahtonut oppia kumminsa oikeaa nimeä. – Hänelle nimestäni Sarista tuli siis Alli, joka jäi sittemmin elämään, yrittäjä selkeyttää mysteerin.