Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Kaupallinen yhteistyö: Pirkanmaan Yrittäjät - Kristiina päätyi vaahtomuovien pariin kaupan kassalla hänelle esitetyn kysymyksen pohjalta – Pian takana on jo 35 vuotta

Tampereen Vaahtomuovi myy nimensä mukaiseesti vaahtomuovia, joskin varastoa katsellessa sekin selviää, että erilasia kankaita ja muita päällystyökuoseja on tarjolla vähän joka junaan. Yrittäjän mukaan ehkä vaahtomuovia kattavampi termi onkin sisustuspehmusteet. – Meiltä löytyy kodin sisustustekstiilejä ja verhoilu- ja sisustuskankaita, Kristiina Vaalikivi esittelee. Hänen yrittäjäuransa alkupisteestä on ensi tammikuussa kulunut jo 35 vuotta. Isän kauppaan töihin Tampereella syntynyt, mutta jo parivuotiaana Helsinkiin muuttanut Kristiina päätyi takaisin syntymäkaupunkiinsa parikymppisenä. Silloinen poikaystävä oli iso motivaattori muuttopäätöksessä, mutta sekin auttoi asiaa, että Kristiinan isä Timo Vaalikivi oli tamperelaistunut jo aiemmin. Kristiina pestautui tänne muutettuaan heti isänsä Hallituskadulla pyörittämään Keskustan Säästökulma -kauppaan myyjäksi. Silloin hänellä ei ollut aavistustakaan, että työskentelisi samassa osoitteessa vielä parikymmentä vuotta myöhemminkin. Yrityskauppaehdotus tuli puskista Kristiinan isän alivuokralaisena samassa toimi pieni pehmustekauppa. Sitä pitäneet yrittäjät, Marja   ja Jari  Puustinen , olivat käyneet kauppiasnaapureina tutuiksi, mutta heidän vuoden 1984 loppupuolella Kristiinalle tekemänsä ehdotus yllätti. – Eräänä iltapäivänä he tiedustelivat minulta, olisinko halukas ostamaan pehmustekauppaan ja jatkamaan heidän liiketoimintaansa, hän hymyilee. Ehdotus tuli puskasta, sillä varsinaisesta vaahtomuovibisneksestä Kristiina ei tiennyt mitään, eikä asiasta muutenkaan ollut keskusteltu ennakkoon kertaakaan. – En edelleenkään tiedä, mistä he juuri minulle tätä keksivät ehdottaa, hän myöntää. Yrittäjäkipinä oli kytenyt jo pidempään Päätös oli iso, mutta asiaa tuumatessa ajatus alkoi kiinnostaa.  Yrittäjä ei osaa sanoa mitään yksittäistä syytä, mutta muistaa jo pienempänä miettineensä, että oman yrityksen pyörittäminen voisi sopia hänen luonteelleen. – Olen aina ollut melko kova tekemään töitä. Ensimmäiset ansiohommat aloitin jo 12-vuotiaana, kun pääsin Käpylän raveihin lähetiksi, hän muistelee. Kaupantekoon kääntyviä ominaisuuksia oli osoittanut sekin, että jo juuri ja juuri kouluikäisenä Kristiina oli myynyt omatekemiään joulukortteja. – Lähinnä myin niitä kaverien vanhemmille, jotka eivät varmaan kehdanneet olla ostamatta, mutta eivät ne mitään suttuja olleet. Pitkään ja hartaasti minä niitä taiteilin, hän muistelee. Kiinnostus yrittäjyyteen ei jäänyt vain lapsuuteen. – Minun ja ensimmäisen poikaystäväni, jonka kanssa siis tänne aikanaan muutimme, lempipuuhaa oli miettiä, millaisia yrityksiä voisimme perustaa, Kristiina miettii. Kauppasumma hirvitti Kristiina kaivaa omasta mapistaan esiin pehmustekaupasta solmitun kauppakirjan, joka on päivätty 1.1.1985. Siinä luetellaan kaupan yksityiskohdat sekä kauppasumma, joka oli 4000 markkaa sekä vaihto-omaisuus päälle. –Lainaa otin pankista 15 000 markkaa, jolla maksoin sekä kauppasumman että vaihto-omaisuuden. Loppu jäi ”pyöristysrahaksi”, yrittäjä muistelee. Rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan lainamäärä vastaa tänä päivänä reilua 5000 euroa. – Sen muistan, että kauppasumma hirvitti. Mietin, millä ikinä saan tällaisen summan maksetuksi, jos sattuu köpelösti käymään, hän kertoo. Yrityksen nimi oli Tampereen Vaahtomuovi jo entisen omistajien aikana, eikä Kristiina sitä lähtenyt muuttelemaan. Valikoima oli nykyistä suppeampi. Käytännössä tarjolla oli vaahtomuovista pehmeä, kova ja puolikova vaihtoehto ja yhdessä telineessä muutama vahakangasrulla.  Vaikka ala itsessään oli uusi ja entisten yrittäjien ”perehdytys” yhden iltapäivän mittainen, alkoivat työt luistaa – ainakin osittain. – Ensimmäisen leikkaamani patjan leikkasin aivan oikein, mutta sen sijaan onnistuin laskuttamaan sen omaksi tappiokseni, hän kertoo. Verottaja yllätti Toinen yrittäjän arkistoista löytyvä kirjallinen todiste alkuaikojen toiminnasta on Kristiinan huolellisesti kirjaama myynninkehitystaulukko. Siinä taulukkoon on merkitty jokaisen viikon ja päivän myynnit hyvin tarkasti. Yrittäjä toteaa, että oman yritystoiminnan alku oli kaiken kaikkiaan ihan mukiinmenevä. Laskutusmoka jäi yhteen kertaan, leikkaaminen sujui jatkossa entistä sutjakammin, ja asiakkaita piisasi ihan mukavasti. Silti toisen tilikauden päätyttyä paljastui vähän ikävämpi yllätys. Verottaja oli nimittäin päättänyt, että koko yrityksen tulos oli toiminimiyrittäjän omaa henkilökohtaista palkkaa ja progressio sen mukainen. Jälkiverot ja lisäennakot ynnättyinä yhteen verottaja oli karhuamassa yrittäjältä 80 000 markkaa. Sen saattaa kuvitellakin olleen yrittäjälle melkoinen järkytys, kun jo etukäteen liikkeestä maksettu 4000 markan pyynti oli tuntunut kovalta summalta. Apu löytyi läheltä Näin kovaa summaa Kristiina ei kuitenkaan lopulta menettänyt, sillä kiitos Pirkanmaan Yrittäjien veroasiantuntijan neuvojen yritysmuoto muutettiin 1987 ensin kommandiittiyhtiöksi ja saman vuoden joulukuussa vielä osakeyhtiöksi. Muutosten ansiosta edellä mainittuja veroja pystyttiin myöhemmin anomaan takaisin. – Asia siis korjaantui, mutta ensi alkuun se oli järkytys. Sen verran olin asian kuultuani shokissa, että olin kuin halvaantunut, hän kertoo. Onneksi oma sisko Johanna oli silloin töissä yrityksessä ja osasi ottaa oikeat otteet asiaan. Sisko oli raskausaikanaan tullut auttelemaan sisartaan liikkeeseen. – Hän käski minut töistä Alarantaan syöttämään sorsia ja vetämään henkeä, ja oli siis oikea pelastava enkeli, yrittäjä kiittelee. Nousua ja laskua Kristiinan isä Timo myi kauppansa 1990, mutta Kristiina jäi edelleen kiinteistöön. Itse asiassa vielä vähän pidemmäksikin aikaa, sillä siellä pysyttiin läpi niin 90-luvun synkän laman kuin sen jälkeinen pitkä nousukausikin. Lama näkyi jonkin verran kaupan arjessa, mutta mitään dramaattista pudotusta se ei myyntiin missään vaiheessa tehnyt. – Pikemmin se näkyi katukuvassa. Synkimmillään se oli hyvin harmaa, ja kokonaistunnelma oli apea, hän muistelee. 90-luvun puolivälissä kasvua alkoi olla jo ilmassa, ja myös Kristiinan liiketoiminta alkoi taas kasvaa. Liikekoko kasvoi matkan varrella, sillä Kristiina onnistui saamaan kiinteistön kellarikerroksesta käyttöönsä lisätilaa niin, että lopulta liiketilaa oli noin 400 neliön verran. Muutto oli pakon sanelema juttu Kaikkiaan Kristiinan liike ehti toimia Hallituskadulla kunnioitettavat 24 vuotta. Siellä saatettaisiin olla edelleen tänä päivänä, mutta 2006 talossa alkanut saneeraus tarkoitti enemmän tai vähemmän pakkomuuttoa. – Taloon rakennettiin uusi kerros, ja rakennusluvan takia kiinteistöön tarvittiin lisää parkkitilaa. Minun tilani oli käytännössä ainoa paikka, josta se voitiin nipistää, joten edessä oli väistämättömästi muutto, hän kertoo. Paikka oli kova, sillä toiminta oli miltei neljännesvuosisadan aikana vakiinnuttanut paikkansa asiakkaiden mielessä, ja toisaalta kovassa taloudellisessa nousukierteessä elävässä Suomessa vuokrat olivat kohonneet hyvin korkeiksi. Muutto pisti liikettä niveliin Tilalle kuitenkin löytyi suorastaan erinomainen vaihtoehto eli siis nykyinen toimipiste Sorsapuiston kupeessa. Lääniäkin se tarjosi reilusti lisää. – Pikkuhiljaa olemme laajentaneet täällä niin, että nyt käytössämme on noin 800 neliötä, yrittäjä iloitsee. Muutto oli alun perin tuntunut luonnollisesti pettymykseltä, mutta liiketoimintaa ajatellen se on sittenkin ollut pelkästään hyvä asia. – Kyllä se edellisestä paikasta lähtö oli myös jonkinlainen potku takamuksiin. Se pisti meidän esimerkiksi vihdoin avaamaan omat kotisivumme, koska uudesta paikasta piti viestiä mahdollisimman kustannustehokkaasti, yrittäjä kertoo. Ansaintalogiikka meni uusiksi Verkkosivut osoittautuivat heti erinomaiseksi ideaksi, sillä siinä missä aiemmin asiakaskunta oli löytynyt lähinnä Tampereen talousalueelta, alkoi puhelintiedusteluja nettisivuille laitetuista tuotteista tulla nyt myös muualta Suomesta. Verkossa tilattujen tuotteiden suosio kasvoi vuosi vuodelta, ja 2015 yritys sai käyttöönsä varsinaisen verkkokaupan, joka keskustelu automaattisesti varastonhallintaohjelmamme kanssa. Kehityksen vaikutuksesta kertoo jotain se, että siinä missä Hallituskadulla kassamyynnin osuus oli sata prosenttia koko myynnistä, on kassamyynnin osuus nykyään vain nelisenkymmentä prosenttia kaikesta myynnistä. Liikevaihto on kasvanut entisestään verkkokaupan perustamisen jälkeen. Yrityksen liikevaihto oli vielä 2015 noin 490 000 euroa, mutta viime vuonna se oli kohonnut jo 856 000 euroon. Myös työntekijämäärä on kasvanut mukavasti. Siinä missä ennen muuttoa yritys työllisti vakituisesti yrittäjän lisäksi yhden vakituisen ja yhden osa-aikaisen työntekijän, on remmissä nyt yrittäjä, viisi kokopäiväistä ja yksi osa-aikainen työntekijä. Inventaario keskeytyi suurpalohälytykseen Varsinaisen verkkokaupan valmistumiseen tuli aikanaan viivettä siitäkin, että vuoden 2013 toiseksi viimeisenä päivänä yrityksen liiketiloissa koettiin todellisia kauhunhetkiä. Päivä on jäänyt mieleen, sillä elettiin uudenvuoden aatonaattoa. Töissä oltiin koko porukalla, koska menossa oli palaveri inventaariosta. Se kuitenkin keskeytyi yhtäkkiä, kun hallin toisessa päässä ollut työntekijä alkoi huutaa katosta tulvivan savua. Se tarkoitti äkkilähtöä, sillä matkaa pitkulaisen kiinteistön toisessa päässä olevalle ulko-ovella oli useita kymmeniä metrejä. – Käsilaukut, takit ja kännykät jäivät kaikki tänne, kun ryntäsimme ulos, yrittäjä muistelee. Tulipalo oli syttynyt samassa kiinteistössä olevassa asuinhuoneistossa, ja saanut alkunsa tupakasta. Suurpalohälytyksen aiheuttaneessa hälytyksessä oli aineksia paljon pahempaankin, mutta onneksi tulipalo saatiin aisoihin ilman yhtäkään henkilöuhria, joskin osa ihmisistä jouduttiin pelastamaan yläkerroksista nostureilla. – Olin aivan shokissa siellä pihalla, sillä muistan vain miettineeni aktiivisena valokuvauksen harrastajana, että älä nyt noin tuota kuvaa rajaa, kun porukka kuvasi palavaa taloa. Lopulta siskoni patisti minut kotiin, hän muistelee. Koko varasto meni vahinkotavaramyyntiin Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta materiaa menikin sitten vähän enemmän. Itse tulipalo ei ikinä varsinaisesti ulottunut kellarikerroksessa sijaitsevan liiketilaan, mutta savua ja sammutusvettä sitäkin enemmän. Yrittäjä itse arvioi myöhemmin vakuutusyhtiölle, että myyntikunnottomaksi meni häneltä tavaraa noin 100 000 euron edestä. Siitä hän on iloinen, että vakuutusyhtiön kanssa kaikki meni hyvinkin kivuttomasti. Tästä hän antaa kiitosta Pohjola -yhtiöille. – Helsingistä tuli pian tänne suurvahinkotarkastaja ja kertoi minulle vaihtoehtoina olevan joko savu-ale tai tavaran luovuttaminen vahinkotavaramyyntiin, Kristiina kertoo. Näistä jälkimmäinen toteutui. Vaikka vakuutusyhtiö korvasikin reilusti hävityksen tuhoja kokonaisuudesta yrittäjälle aiheutui taloudellista haittaa. – Olin tehnyt onnistuneita ostoja, joten kyllä palosta minulle rahanmenoa koitui. Se on varmaan vähän isäni perää sellainen jonkinlainen Sulo Vilén -tauti, että mitä enemmän tavaraa, sitä hienompi homma, yrittäjä virnistää. Siitä yrittäjä kertoo olevansa ylpeä, että porukalla kauppa saatiin nopeasti pystyyn. – Totesimme olevamme melkoisia supernaisia, kun ovet saatiin auki jo kolme viikkoa palon jälkeen, hän muistelee. Roppakaupalla huonoja uutisia Tulipalo ei kuitenkaan jäänyt lähivuosien ainoaksi jobinpostiksi, vaan ikäviä uutisia on mahtunut viimeisen viiden vuoden sisälle muutenkin. Vaikka yrityksen tulos on tosiaan kasvanut ennätysvauhtia ja vaatinut valtavan määrän työtunteja, on yrittäjän henkilökohtainen elämä tarjonnut synkkiä uutisia. Lähipiiristään yrittäjä on menettänyt sairauksille hyvin läheiset läheisen äitinsä ja isänsä sekä nyt heinäkuussa vielä veljensä. Viimeksi mainittu oli muuten sinänsä ollut iso apu myös yritystoiminnassa, että hän oli rakentanut yritykselle käytännössä kaikki sen tietokone- ja varmuuskopio järjestelmät. Ilmeestä näkee, että ikävä menehtyneitä perheenjäseniä kohtaan on edelleen kova. – Välillä minusta tuntuu, että viimeiset viisi vuotta on mennyt enemmän tai vähemmän sumussa, hän myöntää. Työ, kävelylenkit ja työkaverit turvana Toisaalta yrittäjä toteaa, että keskittyminen työntekoon on saattanut olla myös varsin tehokasta terapiaa, mutta myöntää jossakin vaiheessa itsekin havahtuneensa siihen, että päivistä alkoi tulla turhan pitkiä. Vaikka ikävät asiat on hyvä saada välillä häivytetyksi mielestä, toisaalta ne on tarpeellista myös käsitellä. – Minun tapauksessani tämä on tapahtunut lähinnä pitkillä kävelylenkeille. Vaikka asun tuossa aivan lähellä Tammelantorin kupeessa, tapaan hyvin usein kävellä useamman kilometrin lenkin kotiin. Lisäksi yrittäjä jakaa tunnustusta erinomaiselle henkilöstölleen. – He ovat hoitaneet upeasti oman leiviskänsä, josta olen äärimmäinen iloinen ja tyytyväinen. Vaihtelu virkistää Entä mikä sitten yrittäjän omassa työssä on ollut kaikista mukavina? Siis mikä on saanut hänet jatkamaan pian jo 35 vuoden ajan? – Vaikka tämä niin kliseiseltä kuulostaa, niin työni parhaat puolet kulminoituvat asiakkaisiin sekä siihen, että tässä on päässyt tekemään hyvin erilaisia projekteja. Etenkin haastavat työt, joissa alussa miettii, miten tästäkin oikein selvitään, saavat toteutuessaan mielen virkeäksi ja tyytyväiseksi.