Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Kaupallinen yhteistyö: Pirkanmaan Yrittäjät - Pasi on tottunut lomailemaan tapahtumasesongin ulkopuolella

– Olin tehnyt dj-hommia jo vuodesta 1984, kun minulle tarjoutui asiakkaaksi kaksi ravintolaa. Koska pari kaveriakin olivat valmiita lähtemään remmiin, päädyin pistämään pystyyn toiminimen. Alussa yritys oli sivujobi, ja liikkeelle lähdettiin nimellä Tmi Disco Design . Virtanen oli vielä tuolloin päätyökseen Sokoksen tavaratalon palveluksessa, luonnollisesti levyosastolla. Levyjen pyörittäminen alkoi viedä yhä enemmän tunteja, ja parin vuoden päästä keikkoja alkoi sillä rintamalla olla niin runsaasti, että palkkatyö jäi kakkoseksi. – Töitä alkoi olla niin paljon, että minun piti tehdä päätös, kumpaan sitä oikein keskittyy, mies taustoittaa. Aikaa meni matkoihinkin, sillä ensimmäiset asiakasravintolat löytyivät muualta kuin kotikunnasta. Hopeakanava tarkoitti ajomatkaa Lempäälään, ja Ikahovi puolestaan vaati reissaamista Ikaalisiin saakka. Sokos vaihtui palkanmaksajasta asiakkaaksi Vaikka palkkatyösuhde Sokoksen kanssa päättyi, siltoja siihen suuntaan ei totta tosiaan polteltu siltoja, vaan Sokoksesta tuli Pasi Virtasen firman asiakas. – Aluksi tein heille juontokeikkoja, ja Sokos on edelleen säilynyt asiakkaanani. Me teemme edelleen heille äänentoisto- ja kuvapalveluita asiakasiltoihin, hän kertoo. DJ-hommia miehellä tosiaan oli plakkarissa jo 80-luvun alkupuolelta, ja aluksi ne olivat selvästi päätyöllistäjä. Laiskottelusta Pasia ei muutenkaan voi syytellä, sillä yritystoiminnan ohella hän ehti suorittaa paitsi kauppateknikon tutkinnon myös restonomin koulutuksen. Ravintolapäällikön töitäkin hän teki jonkin aikaa, joskin oman yritystoiminnan ohella. Sitten tuli myymälä Nykyisen nimensä Sonemar Oy:n Virtasen firma otti käyttöön vuonna 1999. Syy tähän oli kasvanut liiketoiminta. Seuraavan isomman askeleen mies otti pari vuotta myöhemmin, jolloin jo aiemmin tarjottujen dj- ja juontopalveluiden kupeeseen nousi aivan uusi aluevaltaus. Virtanen nimittäin pisti Åkerlundinkadulle, yliopiston ja Tampere-talon kupeeseen pystyyn myymälän, joka tarjosi asiakkaille ääni- ja valotekniikkaa. Disco Design Pro Shop avasi ovensa elokuussa 2001. – Ideana oli tuolloin ja on nyt palvella tiskijukkia, ravintoloita sekä muita alan toimijoita eli siis väkeä, joka tarvitsee nopeasti tiettyä tavaraa. Me pyrimme pitämään aina varastossamme tuotteita, joita ei välttämättä mistään muualta Tampereelta saa. Hyvä esimerkki tällaisesta tuotteesta on savuneste, jota meneekin aika paljon. Tuore myymälä oli varsin kompakti, sillä Åkerlundinkadun liike mahdutettiin kolmeenkymmeneen neliöön, sittemmin sitä tosin ehdittiin laajentaa 50 neliöön. Tila löytyi suhteilla. Naapurissa majaili tuttu firma, sillä seinän toisella puolella toimi Pasin isän, Mauno Virtasen Pahvi-Manu Oy , joka on erikoistunut kotimaisten pahvituotteiden myyntiin. Kuriositeettina mainittakoon, että Virtasten perheessä juuri Pasi oli perheensä ensimmäinen yrittäjä. Pahvi-Manu perustettiin vasta pari vuotta Pasin toiminimen jälkeen. Lisäneliöt toivat Nekalaan Åkerlundinkadulla toimittiin vuoteen 2010, jolloin tilatarve alkoi huutaa muuttoa. Ja kun tuttu pahviliike nosti kytkintä samaan aikaan, on myös nykyisissä toimitiloissa Nekalassa naapurina tuttu talo. Sitä pyörittää nykyään Pasin velipoika Pentti Virtanen . Myös Pasi on osakkaana perheyrityksessä, mutta operatiiviseen toimintaan hän ei osallistu. – Lähinnä autan pikkuveljeäni aika ajoin tietotekniikkahommissa, hän kertoo. Yhteistyötä on tehty myös kuljetusten osalta, joihin on löydetty hyviä synergiaetuja. Kaivattua tilaa saatiin muuton myötä rutkasti lisää. Sisätiloista löytyvän reilun 200 neliön lisäksi käytössä on samassa pihassa sijaitseva 150 neliön ulkovarasto. Toisaalta yrityksen nykyistä valikoimamäärää katsoessa tässäkään ei tunnu olevan yhtään liikaa lääniä, siitäkin huolimatta, että kuutioissa korkea halli on vielä neliömäärään huomattavasti tilavampi. Kovia nimiä asiakkaina Myymälän ja dj-toiminnan kupeeseen on tullut reilusti myös muuta toimintaa, kuten esimerkiksi bändilavoja, miksauksia, valaistuksia ja muuta bänditekniikkaa. Skaala ulottuu konserteista ja urheilutapahtumista yritystapahtumiin. Etenkin valaistus- ja kuvapuoli työllistää tänä päivänä paljon. Referenssilista on kova. Yrityksen asiakkaina soundi- ja valopuolella ovat olleet esimerkiksi Jari Sillanpää , JVG , Jenni Vartiainen ja Hevisaurus . Sonemar on vastuussa esimerkiksi Hakametsän jäähallin kaikista valaistuksista, niin Ilveksen kuin Tapparankin peleissä. – Meillä on siellä valomies töissä joka matsissa, mies kertoo. Erilaisia tapahtumia on tehty vuosien saatossa hyvin moneen junaan. – Juuri äskettäin teimme Aulangon näkötornilla järjestettyyn asiakastilaisuuteen valaistuksen, jossa koko torni värjättiin valoilla punaiseksi, Virtanen antaa tuoreen esimerkin. Työssä parasta on se, että kahta samanlaista päivää ei vielä ole eteen osunut. – Se pitää mielenkiintoa yllä, Virtanen tuumaa ja muistuttaa, että Sonemar tarjoaa myös erikoistuotteita. – Näitä ovat esimerkiksi vaahto- ja UV-bileet, joita olemme järjestäneet ympäri maata, hän kertoo. Lisäksi yksi kovasti trendaava tuote on ollut 90´s Party -konsepti. Kesälomalle tammikuussa Kun viihteen kanssa pelataan, liittyy tietty sesonkiluonteisuus automaattisesti kuvioon. Parhaillaan meneillään oleva pikkujouluaika on toinen vuoden merkittävistä sesongeista. Se kestää Sonemarin osalta liki jouluaattoon asti. Toinen kiireaika ajoittuu kesään, jolloin järjestetään leijonanosa kaikista Suomen tapahtumista. Sen Pasi on oppinut, että ”kesäloma” pidetään pikemminkin eteläisen pallonpuoliskon vuodenaikojen mukaan eli tammikuussa. Itse asiassa sinne mies onkin vaimoineen suuntaamassa, sillä tapaninpäivänä lähtee lento kohti Etelä- Amerikkaa ja Perua. – Aika pitkälle sitä on mentävä, jotta töistä pääsee irti. Tällä alalla pitäisi muuten olla aikalailla ympäri vuorokauden tavoitettavissa, etenkin kun tapahtumakausi on kuumimmillaan, Virtanen perustelee Osaamista löytyy Yrityksen myymälä työllistää vakituisesti kolme henkeä, mutta jos mukaan lasketaan myös karaoken vetäjät ja ääni- ja valomiehet sekä kuvaajat, nousee pääluku jo reippaasti yli 10 hengen. – Osa työntekijöistä on palkkalistoilla ja osa on freelancereita, Pasi kertoo. Siinä mielessä Tampere on ollut hyvä paikka, että asiantuntevia tekijöitä on löytynyt. Tampereellahan mediaosaajia on koulutettu maailmalle jo vuosia. – Tälläkin hetkellä meillä on Tredusta harjoittelija. Kommandoasuinen Kultahiputtaja Monessa on Pasi ehtinyt olla mukana. Yksi hyvä muisto liittyy Tapparan mestaruusvuoteen 2016, jolloin Tappara pääsi nostamaan Kanada-maljaa kotihallissa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kirvesrinnat olivat päättäneet juhlia tätä astetta isommin menoin, ja niinpä Pasia oli vain pari päivää ennen finaalia pyydetty hommaamaan mahdollisen mestaruuden tullen kultahippusade hallin kattoon. Aikataulu oli tiukka, mutta niin vain sekin onnistui. – Siellä minä vedin mustissa kommandohaalareissa hallin ylikulkukäytävällä ja olin valmis laukaisemaan kultahiput, niin eikö HIFK tasoita pelin viimeisellä sekunnilla! Sitä sitten katseltiin videoilta aikansa, kunnes tuomari hylkäsi maalin, koska se oli tehty vasta peliajan päättymisen jälkeen. Niin kultahiputus saattoi alkaa. Vähän siinä oli pitkä odottavan aika, mies muistelee. Mystinen kattomies oli päätynyt Ylen kuviin, ja mustanaamion henkilöllisyyttä kuulemma pohdittiin pidemmän aikaa. – Lopulta Yle teki minusta livehaastattelun, hän kertoo. Siinä häneltä kysyttiin myös, lähtisinkö kultahiputtamaan myös maajoukkuetta. Se jäi kuitenkin tekemättä, kun Suomelta jäivät sen vuoden finaalit väliin. – Edelleen voisin lähteä, jos pyydetään, mies vinkkaa.