Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Kaupallinen yhteistyö: Pirkanmaan Yrittäjät - Entinen elokuvateatteri sai TV-suosikista uuden isännän ja yrittäjän – Arvokiinteistön omistajalla on ollut Palatsin kanssa painittavaa vuosien varrella

– Välillä on tuntunut, että helpommalla olisi päässyt, kun olisi nakannut koko osakekirjan jonkun toisen postiluukkuun, toteaa Hannu Koivuniemi ja viittaa omistamansa Viihdepalatsin 1500-neliöiseen juhlatilaan Tuulensuun talossa, Tampereen keskustassa. Joskin ilmeessä on pilkettä silmäkulmassa, ja jatkolause on jo armeliaampi. Tämä on ollut myös henkisesti hieno kokemus, ja oppinut olen valtavasti, Hannu Koivuniemi sanoo Pirkanmaan Yrittäjä -lehden tavatessa hänet kyseisessä kiinteistössä. Juttutuokiossa on mukana myös tilan tuore yrittäjä, näyttelijä/ käsikirjoittaja Jari Salmi , jonka kyseisissä tiloissa pyörittämä Sketsiteatteri on juuri varautumassa ensimmäiseen ensi-iltaansa. Mutta aloitetaan kuitenkin Hannu Koivuniemestä ja Palatsin tarinasta ja koukataan nykyhetkeen ja sketseihin vasta historian kautta. Kiinteistösijoittajana kunnostautunut Hannu Koivuniemi ei ole pahemmin julkisuudessa paistatellut, vaikka hänen ansiotaan on, että Tuulensuussa sijaitseva arvokiinteistö ja siellä sijainnut entinen elokuvateatteri on palautettu paraatikuntoon. Kuten turistessa selviää, sormia napsauttamalla se ei ole tapahtunut, ja rahaakin on palanut. Tampereen suurin asuintalo Tampereen keskustaan, Tuulensuuhun 20-luvun lopulla valmistunut Tuulensuun talo oli valmistuessaan koko Tampereen isoin asuinrakennus. Suunnittelusta vastasi nimimies Bertel Strömmer , joka tunnetaan myös esimerkiksi Hotelli Tammerin, Tampereen linja-autoaseman ja Tempon talon suunnittelijana. Taloudellisesti rakennuksen valmistuminen ajoittui varsin kinkkiseen ajankohtaan, sillä Yhdysvaltojen vuoden 1928 pörssiromahdus vaikutti talouteen myös rapakon tällä puolen. Kiinteistöyhtiö Tuulensuun rakennuttajatahot ajautuivat talousongelmiin, joiden vuoksi kiinteistön omistus siirtyi jo ennen sen valmistumista Kansallisosakepankille. Pankin aika päättyi lamaan Kelataan useampi vuosikymmen eteenpäin, aina vuoteen 1989. Taas omistusta vaihdetaan taloudellisten maininkien paukkeen vuoksi. 90-luvun pankkiongelmat ja lama eivät ole vielä rysähtäneet päälle, mutta pankkien ongelmat olivat jo ilmestyneet näköpiiriin. Niinpä myös Kansallisosakepankki alkoi hankkiutua eroon lillukanvarsistaan, millaisena myös Tuulensuun taloa saattoi pankin näkövinkkelistä pitää. Ostajaksi löytyi tamperelainen kiinteistösijoittaja Hannu Koivuniemi, ja hänen Taitokaari Oy -niminen yrityksensä. Kauppahinta oli 46 miljoonaa markkaa. Saneeraustyöt jatkuivat kellarista ullakkoon Koivuniemen omistukseen siirtynyt kiinteistö ei ollut missään priimakunnossa, ja tiedossa oli, että edessä oli valtavasti tekemistä. Sekin pitkitti liikkeellelähtöä, että koko tontilla ei ollut olemassa olevaa kaavaa. Ja kun sellaista kerran ei löytynyt, ei rakennuslupaakaan voitu lähteä hakemaan. – Kaupungin kaavoituksesta saimme kuitenkin poikkeusluvan, ja rakennusluvan odottelussa ei mennyt yhtä kauan kuin pelkäsimme, Koivuniemi tuumaa. Vuonna 1990 alkanut saneeraustyömaa oli kattava ja piti sisällään niin asuntojen kuin liiketilojen laittamisen nykykuosiin. Samalla korjattiin myös kellaritiloja, joista tehtiin samalla kulkuyhteydet myös katutason liiketiloihin. – Lisäksi myös ullakkotilat muutettiin tuolloin asuinkäyttöön, Koivuniemi jatkaa. Yksi jäi uupumaan Asuntoja ja muita liiketiloja päästiin siis pistämään uuteen uskoon kutakuinkin heti kaavan ja rakennuslupa- asioiden ollessa reilassa, mutta entisen elokuvateatterin suhteen tarina oli kinkkisempi. Elokuvateatterina tila oli toiminut likipitäen koko talon historian, sillä ensimmäistä kertaa tuolloin Tuulensuu-nimeä kantanut kinoteekki avattiin jo elokuussa 1929. Sekin on tiedossa, että ensimmäisenä kuvana kinossa pyöri Syreenien kukkiessa -niminen elokuva. Se oli vielä mykkäelokuva, sillä ensimmäiset äänielokuvat oli valmistettu Yhdysvalloissa vasta pari vuotta aiemmin, eikä tekniikka rantautunut noihin aikoihin Suomeen ihan nykytahtia. Koivuniemen omat muistikuvat kiinteistöön liittyen ovatkin juuri elokuvateatterista. – Länkkäreitä kävimme katsomassa täällä useampaan otteeseen sunnuntaisin, hän muistelee. Paikkoja oli enemmän kuin Plevnan ykkössalissa Elokuvateatterin nimeksi vaihtui 1959 Kino-Palatsi , kun elokuvatoiminta siirtyi Suomi-Filmi Oy :n vetovastuulle. Elokuvasali oli kirkkaasti kaupungin pramein ja suurin. Katsojapaikkoja siellä oli hurjasti, sillä saliin mahtui huikeat 680 katsojaa. Se on valtava määrä, sillä esimerkiksi nykyisen elokuvateatteri Plevnan 1-salissa on paikkoja alle 500. Se oli tiedossa, että paikkamäärä oli 80-luvun lopun Suomeen aivan liian iso, eikä tilalle elokuvateatterina ollut taloudellisia toimintaedellytyksiä. Koivuniemen suunnitelmat tilan uudistamisen suhteen kokivat kuitenkin kolauksen, sillä Tampereen elokuvajuhlat valitti kaavasta. Valituskierre pisti kettingit oveen viideksi vuodeksi Muuten kaava meni sukkana läpi, mutta elokuvateatterin osalta valitus päti hallinto-oikeuteen ja sieltä vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Vasta se lopulta ratkaisi kiistan omistajan edunmukaisesti. – Kyllä meillä tiedossa oli, että valitus ei menestyisi, sillä käytännössä Suomen valtion olisi pitänyt lunastaa kiinteistö omakseen, ja tiesimme, että siihen sillä ei ollut mitään edellytyksiä. Aikaa tähän ruljanssiin hukkaantui melkoinen määrä. – Käytännössä koko entinen elokuvateatteri asetettiin toimenpidekieltoon, ja se oli kettingeillä lukittuna seuraavat viisi vuotta, Koivuniemi tuumaa ja muistelee, että kun tila jälleen saatiin työn alle, oli lattialle ehtinyt kertyä helposti viiden sentin kerros pölyä. Pakollinen tuumaustauko tarkoitti omistajalle silkkaa rahanmenoa, sillä vuodessa yhtiövastiketta kertyi 40 000 markan eurosta. Tilalle ei noihin aikoihin löytynyt ottajia ainakaan jonoksi asti, mutta joitakin kuitenkin. Ensimmäisiä yhteydenottajia oli hengellinen Nokia Missio -järjestö, jonka kanssa Koivuniemi solmi tiloista kymmenen vuoden vuokrasopimuksen. Se kesti aina vuoteen 2006. Sedukin innostui Suomen talous oli kymmenessä vuodessa kulkenut hurjaa laukkaa, ja vuokrasopimuksen päättyessä olikin tilalle aivan eri tavalla kysyntää. Eräänä varsin varteenotettavana vaihtoehtona oli ravintoloitsija Sedu Koskinen , joka halusi tehdä tiloista yökerhon. Hänen kanssaan ehdittiin tehdä jo jonkinmoinen esisopimus. Sellaisenaan tiloista ei ravintolaksi olisi ollut, sillä esimerkiksi saniteettitilojen määrä oli nykyvaatimuksiin nähden aivan alimitoitettu. Edessä oli taas uuden rakennusluvan hakeminen. Se heltisi nyt melko nopeasti, mutta tälläkin kertaa matkaan osui mutka. Nyt rakennussuunnitelmasta valituksen oli tehnyt taloyhtiö. Kun rakennuslupa sitten valituskierteen jälkeen valmistui, tehtiin tiloista vielä toinen valitus. Tällä kertaa asia eteni käräjäoikeuteen asti. Jälleen Koivuniemi oli vahvoilla. Taloyhtiölle oikeus antoi 300 000 euron vahingonkorvausvaateen. Se kuitenkin jäi tekemättä, kun Koivuniemi ehdotti yhtiölle kompromissia. Vahingonkorvaus jäisi vaatimatta, kunhan taloyhtiö ja Koivuniemen Taitokaari pääsisivät yhteissopimukseen. – Juristit väänsivät sitä useampia päiviä, mutta sopu saatiin aikaan, Koivuniemi kertoo. Koskisen Sedu oli tosin jo nostanut kytkintä muiden projektien pariin. Alkuperäisen asun palautus oli kulttuuriteko Kun rakennuslupa elokuvateatterin osalta sitten viimein heltisi vuonna 2006, ei tiedossa ollut mitään varmaa konseptia, mitä tiloihin olisi tulossa. Koivuniemi oli päättänyt, että hän halusi entisöidä tilat mahdollisimman lähelle entistä ulkoasua. Siinä alkoikin sitten projekti, jota tehtiin vuosina 2006–2008. Töitä tämän suhteen piti tehdä valtavasti, eikä entisöintihommien osaajista ollut varsinaista runsaudenpulaa. Työ oli varsin pikkutarkkaa. Hannu Koivuniemi kertoo, että esimerkiksi oikeiden värisävyjen löytymistä varten remmissä oli useampi Taideteollisen korkeakoulun opiskelija, jotka selvittivät asiaa. – Kun saimme sävyt esiin, lähetettiin ne analysoitavaksi Tikkurilaan, joka teki meille aivan omat maalikartat, Koivuniemi kertoo. Alkuperäisen asun lisäksi tiloihin tehtiin myös totaalinen tekninen uudistus, jonka myötä niin äänentoisto kuin keittiökin laitettiin tähän päivään. Kaiken kaikkiaan Museoviraston valvonnassa toteutettu projekti kesti kaksi vuotta. – Alun perin museovirasto suhtautui hankkeeseen hieman epäillen, mutta kun he näkivät lopputuloksen, oli vastaanotto hyvin kiitollinen. Jokainen palatsissa remontin jälkeen käynyt on voinut omin silmin todeta lopputuloksen olevan enemmän kuin komea. Tästä työstä saatiin tunnustustakin. Tampereen kaupungin sivistys- ja elämäntapapalveluiden lautakunta myönsi Taitokaari Oy:lle Tampereen kulttuuriteko – kunniamaininnan restaurointityöstä. Musiikkiteatterin aika Käyttötarkoitus tilalle löytyi jo remontin vielä ollessa käynnissä. Seinäjoella musiikkiteatteritoimintaa pyörittänyt näyttelijä/ohjaaja Petri Lairikko oli kuullut käynnissä olevasta remontista ja teki Koivuniemelle ehdotuksen musiikkiteatteritoiminnasta. Näistä keskusteluista sai alkunsa Musiikkiteatteri Palatsi , joka kesti aina vuodesta 2008 vuoden 2014 jouluun saakka, jolloin kulurakenne oli käynyt liian raskaaksi. Kiinteistöbisnes ei pätevöitä viihteen tekemiseen Lairikon kanssa tehdyn sopimuksen peruunnuttua Koivuniemen Taitokaari, tai oikeastaan sen sisaryhtiöksi perustettu Viihdepalatsi otti vetovastuun tilasta ja yritti pyörittää tilaa aiemmin tutuksi käyneellä show&dinner -konseptilla tarjoten niin ravintolaviihdettä, konsertteja, kokouksia, yksityistilaisuuksia kuin tanssejakin. Vuoden 2016 marraskuussa Aamulehdessä Koivuniemi myönsi yrityksen lopettavan ravintolateatteritoiminnan vuodenvaihteessa kannattamattomana, joskin painottaen sitä, että tilaan haluttaisiin jatkossakin ympärivuotista toimintaa. – Ehkä siinä voisi olla galleriatoimintaa vaihtuvine näyttelyineen. Huutokauppaakin voisi ajatella, totesi Koivuniemi Aamulehden haastattelussa. Nyt pari vuotta myöhemmin mies pohtii, josko lopetuspäätös tuli tehtyä liian varhain. – Kaksi vuotta me tätä pyöritimme, ja viimeisenä kesänä meillä oli esimerkiksi taidenäyttelyitä. Hyvin nekin täällä toimivat, ja ravintolapuoli saatiin jo pyörimään ihan hyvin, hän tuumaa joskin myöntäen, että juuri viihdepuolen tietotaidossa oli se isoin aukko. – Kiinteistöbisnes kun tuskin on kovin hyvä pätevöittäjä show- ja ravintolabisneksen pyörittämiseen. Se tässä ainakin kävi selväksi, toimitusjohtaja tuumaa. Pulkkisen vuoro Nyt Palatsilla puhaltavat jälleen uudet tuulet. Tämän vuoden kesäkuussa komeissa puitteissa aloitti toimintansa uusi yrittäjä, jonka meriitit Koivuniemen aiemmin peräänkuuluttamalla viihteen saralla ovat kunnossa. Sketsiteatteri Palatsin yrittäjäksi lähti näyttelijänä ja käsikirjoittajana kunnostautunut Jari Salmi, jonka suuri yleisö tuntee parhaiten hittisarja Pulkkisen päätähtenä. – Jari otti minuun yhteyttä keväällä, ja innostuin heti hänen esittämästään konseptista, Koivuniemi kertoo, ja Salmi kiittelee heti perään luottamuksesta – Kyllähän tämä on vähän kuin Lamborghinin rattiin pääsisi. Hannulle iso respekti siitä, että hän lähti luottamaan meihin. Hän toimii tässä meidän kulttuurimesenaattinamme, Salmi kertoo. Ajatus iti useamman vuoden Komediamies kertoi miettineensä oman toimipisteen perustamista jo useamman vuoden mutta toisaalta kypsytelleensä ideaa kaikessa rauhassa. – Olen ollut freelancer pitkälti koko urani, ja vähitellen sitä on alkanut pohtia, että jos kaiken energian pistäisi itselleen, jäisi hukkaenergian määrä mahdollisimman pieneksi, Salmi taustoittaa ja kertoo olevansa yrittäjäperheen lapsi itsekin. Äiti toimi parturi-kampaajana. Eräänlaista luottoa tulevaan antoi Komediateatterin kanssa tehty Pulkkinen-kiertue, joka herätti yleisössä kovasti kiinnostusta. Komediateatterin koeponnistuksen lisäksi sama Pulkkinen Show toimi yhden talven ajan myös Helsingissä Apollo-teatterilla ja kiertueella käytiin muutenkin ympäri Suomea hyvällä menestyksellä. – Se oli minulle koeponnistus, Salmi tuumaa ja myöntää olevansa sketsien parissa omalla vahvuusalueellaan. – Olen tehnyt 30 vuotta komediaa, ja se on se minun juttuni. Olen saanut sillä kontaktin ympäröivään maailmaan, hän kertoo. Taloudelliset lainalaisuudet ovat tiedossa Yrittäjänä Salmi on tietoinen siitä, että samoissa tiloissa on yritetty tehdä kaupallista viihdettä aikaisemminkin. Haasteet ovat siis tiedossa. Hänen mukaansa luottoa tulevaan antaa se, että liikkeelle on lähdetty mahdollisimman pienellä riskikertoimella. – Tämä perustuu pitkälti pieniin kuluihin. Meitä on showssa minun lisäkseni lavalla Teemu Koskinen , ja lähtökohta näyttämötoiminnassa on pitkälti se, että vähemmän on enemmän, Salmi kertoo. Sketsiteatterille voi lyödä vahvasti myös perheyrityksen leimaa. – Ravintolapäällikkönä toimii kokiksi kouluttautunut poikani Veeti Salmi , ja tuottajana toimii näyttämöalan koulutuksen saanut tyttären Vilma Salmi , Jari esittelee. Kaikkiaan kyseessä on hyvin kompakti tiimi. Markkinoinnissa ja myynnissä työskentelee Salmen tyttären lisäksi yksi henkilö, ja esitysten aikana töissä on vain ääni- ja valomiehen virkaa tekevä Pekka sekä baarissa kaksi henkeä. Ensimmäinen oma ensi-ilta on nyt koettu Tietynlainen merkkipaalu koettiin perjantaina 6. syyskuuta, kun Sketsiteatterissa ensi-iltansa sai varta vasten tälle estradille kirjoitettu näytelmä Money Makers . Salmen kirjoittaman ja hänen yhdessä näyttelijäkollegansa Teemu Koskisen kanssa tähdittämän esityksen teemana on työelämä sen kaikkine kommervenkkeineen. Kaikkiaan lavalla nähdään illan aikana Salmen mukaan 30 eri hahmoa, joista jokainen on tehty juuri kyseistä näytöstä varten. Pelkkää Pulkkista ei siis ole tiedossa. Omien esitysten lisäksi mietintämyssyssä on pohdittu muitakin mahdollisuuksia, kuten nyt vaikkapa tyky-päiviä. Sketsiteatterin aulaan avataan myös Osmos-niminen ravintola, jossa voi vierailla myös saapumatta itse näytöksiin. Varmasti screenillä voisi pyöriä ainakin urheilutapahtumia mutta ehkä myös elokuvia, Jari Salmi ounastelee. Kiinteistön omistajan mukaan Salmella on nyt viihdepuolen osalta täysin vapaat kädet, ja toiveena on, että toiminta saadaan taloudellisesti kannattavaksi. – Olen toivoa täynnä, Koivuniemi kertoo. Jari Salmea voi pitää hyvällä syyllä pitkän linjan komediantekijänä, sillä näyttämöuraa kemiläislähtöisellä Salmella on takana jo kolmisenkymmentä vuotta. Mies kertoo olleensa huomionhakuinen jutunkertoja jo pienenä poikana, mutta uravalinta hänen osaltaan valikoitui vasta parikymppisenä vuonna 1989, kun Salmi valittiin kuudentoista muun opiskelijan kanssa Tampereen Yliopiston Näyttelijätyönlaitoksen eli tuttavallisemmin Nätyn opiskelijapoppooseen. Hänen kanssaan samaa luokkaa on käynyt moni muukin edelleen julkisuudesta tuttu näyttelijä, kuten Tampereen Työväenteatterin pitkäaikaisnäyttelijä Esa Latva-Äijö , kirjailijanakin kunnostanut Reidar Palmgren , Tampereen kulttuuritoimenjohtaja Perttu Pesä sekä Mari Posti . – Nyttemmin ajatellen oli muuten jännä todeta, että käytännössä kaikki meidän vuosikurssimme opiskelijat olivat myös kirjallisesti hyvin tuotteliaita. Salmen oma lärvi kävi suurelle yleisölle tunnetuksi jo opiskeluaikana, kun hänet valittiin aikansa hittisarjaan, Metsoloihin . Hänen esittämänsä henkilöhahmo Osmo Lampinen oli ehkä jopa vähän aikaansa edellä, sillä hänet oli kirjoitettu sarjassa vihreäksi luonnonpelastajaksi. Anna-Leena Härkösen puolisoa Metsoloissa näytellyt mies muistelee edelleen hittisarjan tekoa lämmöllä ja kertoo tykästyneensä televisiopuoleen kovasti jo näyttelijäuransa alkutaipaleella. Todelliseksi kansantähdeksi hänet tosin nosti vuonna 1999 televisiossa alkanut sketsisarja Pulkkinen. Hänen lisäkseen näyttelijä Antti Virmavirran tähdittämä sarja oli yleisösuosikki, ja vähän aikaisemmin perustetun Neloskanavan katsotuin ohjelma pitkän aikaa. Virmavirran ja Salmen kemiat toimivat kameran edessä erinomaisesti, mutta mitään pitkän linjan tuttuja miehet eivät olleet. – Antti tuli mukaan koe-esiintymisen kautta, ja itse asiassa meille kävi häntä valitessa vähän mokakin. Alun perin ideana oli pestata rooliin näyttelijä Seppo ”Jasperin isä” Pääkkönen , mutta nimet menivät sekaisin, kun muistimme hänen olevan Virmavirta. Lopputulos oli kuitenkin menestys. Kolme kautta, huippukatsojaluvut sekä useampiakin puhekieleen jääneitä fraaseja. Hyvää sketsiviihdettä siis.