Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Kaupallinen yhteistyö: Pirkanmaan Yrittäjät - Eivät ole partioleiritkään kuin ennen – some ja tikettijärjestelmät ovat luonteva osa nykyaikaista ulkoilmaelämää

Piiritason leiritapahtumia, jotka ovat yksi partiotoiminnan kulmakivistä, on järjestetty Hämeen alueella kuuden vuoden välein. Viimeksi vastaava tapahtuma järjestettiin vuonna 2013 ja sitä ennen 2006 ja 1998. Osallistujamääriä katsellessa partiolla tuntuu menevän Hämeessä lujaa. Vuoden 2006 leirillä osallistujia oli noin 3 000 ja 2013 hieman alle 4 000. Nyt kilahti rikki jo 5 000 osallistujan raja, joten suunta on hyvä. Pienimmillä osallistujilla ei ole vielä edes vuotta täynnä Pirkanmaan Yrittäjä -lehti vieraili Evon kansallispuiston kupeeseen nousseella Ilves-leirillä sen virallisena vierailupäivänä, lauantaina 27. heinäkuuta. Se merkitsi leirin päätöspäivää monelle, sillä pienimmät partiolaiset eli sudenpennut viettivät leirillä kolme yötä. Tai no, totuuden nimissä ne kaikkein pienimmät partiolaiset olivat vielä huomattavasti tätäkin nuorempia. Perheleirillä kun oli useampikin vielä yhden vuoden rajapyykkiään odotteleva taapero. Sudenpentuna partioharrastus aloitetaan yleensä noin seitsemän vuoden iässä eli kouluikäisenä. Viestitettävää piisaa Tämän kokoluokan tapahtumaa ei tuosta vaan nykäistä pystyyn. Ilves-leirillä viestintäpäällikkönä toiminut Jaakko Pirttikoski Sastamalasta kertoo, että työtä leirin eteen on tehty jo pitkään. – Toimenkuva piti sisällään puolitoista vuotta suunnittelua ja rakentamista, hän huomauttaa. Pirttikosken tiimin vastuulla ennen leiriä olivat lippukunnille koottujen infokirjeiden toimittaminen, ja lisäksi he tekivät leirintekijöille omaa uutiskirjettä. – Ja nyt leirin ollessa käynnissä minun tiimini pyörittää leirin kuvapalvelua, hoitaa mediasuhteita ja toimittaa uutismateriaalia leirin ilmoitustauluilla ilmestyvään leirilehteen, nettisivuille ja leirin omaan mobiilisovellukseen. Niin ja podcastejakin meidän on tarkoitus tehdä, Pirttikoski listaa. Tämä tarkoittaa melko ison porukan johtamista. Pirttikosken tiimissä on erikseen neljä mestaria, joiden tiimeissä on sitten vielä yhteensä seitsemän kuvaajaa ja kymmenkunta toimittajaa, osa koko leirin ajan, osa jonkin osan siitä. Läppäri poikineen Evon lentokentän varrelle rakennetun leirin pääsuoran toisessa päässä sijaitseva telttakeskittymä pitää sisällään paitsi leirin hallinnollisen johtokeskuksen myös tukifunktioita, kuten juuri viestinnän. Pirttikosken tiimin oma komentokeskus löytyy teltan kupeessa sijaitsevasta merikontista. Myönnetään, ainakaan oma ennakkomielikuvani partioleiristä ei vastannut ihan näkemääni. Ison teltan pöydät ovat täynnä läppäreitä, näyttöjä, ja fläppitauluineen ja seiniltä löytyvine työvuorolistoineen se voisi olla kuin mistä tahansa yrityksestä. Tosin lämpötila on astetta korkeampi, sillä Suomessa eletään vierailupäivänä kesän lämpimintä päivää. Ulkolämpötila on parhaillaan noin 32 astetta. Kuin pörssiyrityksessä Leirin toimenkuva on organisoitu hyvin tarkasti, ja viestiä pukataan maailmalle kiitettävää tahtia. Some-kanavissa ilves19-hashtag laulaa sitä seuratessa jatkuvasti. Se ei tosin ole Pirttikosken tiimin vastuulla. Kaikkiaan viestintää tekee leirillä iso porukka. Pirttikosken lisäksi viestintätiimejä pyörittävät somepäällikkö Hilja Mäkinen , nettipäällikkö Sami Kuivasaari , graafinen päällikkö Lotta Kuuteri sekä markkinointipäällikkö Katariina Kemppi kukin omine tiimeineen. Ja koko tiimin nokkamiehenä toimii viestintä- ja markkinointijohtaja Taru Kaario . Lähellä siviilityötä Jaakko Pirttikosken työ on hyvin lähellä hänen arkitoimenkuvaansa, sillä Pirttikoski pyörittää siviilissä viestintätoimistoa. Frog on The Dancefloor Communications on työllistänyt miehen jo tovin, sillä sen hän pisti pystyyn jo opiskeluaikanaan. Nyt 38-vuotiaan Pirttikosken yritys lähestyy 20 vuoden rajapyykkiä. Se on kunnioitettava saldo, mutta toki vaatimaton verrattuna hänen partiovuosiinsa. Partiossa Pirttikoski on toiminut yhtäjaksoisesti 10-vuotiaasta saakka. – 90-luvun alkuvuosina vanhemmat taisivat olla sitä mieltä, että poika tarvitsi harrastuksen. Silloisen vartion vetäjä oli hiukan tuttu, ja partion kaltainen tekeminen kuulosti kiinnostavalta, mies muistelee. Mikä motivoi mukaan? Mutta mikä sitten saa yrittäjän tekemään kesällä vastaavan kaltaisia töitä kuin ympäri vuotta ja luonnollisesti ilman korvausta? – Niin tai oikeastaan minähän siis maksan siitä, että pääsen tänne töihin, yhdessä vaimonsa ja kahden lapsensa leirille kanssa tullut Pirttikoski huomauttaa. Pitkään hän ei vastausta silti joudu miettimään. – Se on tämä koko leirimaailma. Olen viihtynyt näillä leireillä erinomaisesti pikkupojasta lähtien, ja täällä näkee edelleen valtavasti tuttuja hyvin pitkältä ajalta, Pirttikoski nostaa esiin ensimmäisenä. Lisäksi hienoa on hänen mukaansa se, että hänen alaisuudessaan on täällä iso liuta viestinnästä innostuneita nuoria tekijöitä, joista moni varmasti jatkossa löytää itsensä alalta myös siviilissä. – Sitä on hieno seurata, Pirttikoski kertoo ja lisää myös oman polkunsa vastaavissa hommissa kulkeneen samalla tapaa. Hän oli ensimmäistä kertaa piirileirillä viestintähommissa jo 1998, jolloin Pirttikoski toimi mediasuhdemestarina. – Ja vuonna 2006 olin viestintäpäällikkönä samoissa hommissa kuin nytkin. Vuonna 2013 vedin videotiimiä videomestarin nimikkeellä. Palvelut pelaavat Viestintäporukan lisäksi läppäreitä löytyy kasapäin myös vieressä sijaitsevalta pöytärykelmältä. Siellä ahertaa muun muassa Petteri Lavikko , joka toimii leirin palvelukeskuspäällikkönä. Viestinnän tapaan myös palvelu- osa-alueeseen kuuluu useampia tiimejä, ja sateenvarjotermin alle kuuluvat esimerkiksi infra, kuljetus, lääkintä, muonitus, turva ja ympäristö ja pesu sekä erikseen vielä Palvelukeskus, joka hallinnoi eri tarpeiden tilauksia. Myös näissä hommissa ollaan tiukasti kiinni nykyajassa. Petteri Lavikko demonstroi käytössä oleva tikettijärjestelmää, jollaista käytetään myös aika monessa yrityksessä tilausten hallinnointiin. – Palvelukeskus kirjaa tiketin, jonka se jakaa eteenpäin sen perusteella, tarvitaanko jossakin polttopuita, vessapaperia tai vaikka vesijohdon korjausta, mies kertoo ja esittelee samalla teltan seinänkupeeseen pystytettyä isoa näyttöä, jonka myötä Palvelukeskus tietää reaaliajassa, missä mennään. Neljän vuoden päästä jengiä on vieläkin enemmän Näytöllä pyörii parhaillaan paitsi reaaliaikaisesti päivittyvä säätila, myös esimerkiksi näyttöruutu, joka kertoo, missä leirillä käytössä olevat työkoneet parhaillaan ovat. Ja parin klikkauksen päässä on myös ruutu, joka esittelee eri paikkojen lämpötiloja. Järvivesikin on noussut jo 24 asteeseen, ja ulkoantureista kaikki tuntuvat nousseen päälle 30 asteen. Lääkekontin 16-asteen lämpötila kuulostaa tässä helteessä varsin houkuttelevalta. Osaltaan kyseessä on eräänlainen pilotti, sillä sama järjestelmä halutaan valjastaa käyttöön myös valtakunnallisella Finnjamboree-suurleirillä. Sellainen on tulossa samaiseen Evon metsään vuonna 2022. Silloin porukkaa on vielä merkittävästi enemmän. Esimerkiksi viimeisin Roihu-leiri 2016 kokosi yhteen peräti 17 000 partiolaista. Mistä hyvä kehitys johtuu? Kuten jo todettua, partion jäsenmääräkehitys on ollut muutenkin hienoa. Pirttikoskelle on selvä näkemys siitä, mitä organisaatiossa on tehty oikein. – Partiossa on panostettu aika vankasti toiminnan laatuun ja tekemisen mielekkyyteen. Nyt lippukunnissa tehty kova työ alkaa tuottaa tulosta, kun sana leviää, että tarjolla on oikeasti fiksua ja kiinnostavaa tekemistä, hän aloittaa. – Ja ehkä partion profiili myös sopii tähän aikaan hyvin, kun tietoisuus ja kiinnostus esimerkiksi ympäristöä kohtaan on kasvanut. Samoin harrastukselle, jossa opitaan toimimaan ryhmässä erilaisten ihmisten kanssa ja tehdään muutakin kuin kilpaillaan, tuntuu olevan tilausta, Pirttikoski summaa. Uimapaikkaan riitti kiinnostusta Vielä Pirttikoskeakin pidempään partiota on harrastanut toinen pirkanmaalainen yrittäjä, Tuija Salmi. Hän kertoo toimivansa tämän vuotisella leirillä uintivuorojen kymppinä eli esihenkilönä. – Olen siis vastuussa siitä, että täällä kaikki sujuu hallitusti. Varsinaisesta turvallisuudesta kun vastasi oma yksikkönsä. – Lisäksi minun kontollani on uintivuorojen jakaminen ja aikatauluttaminen alaleireille, hän tiivistää. Siinä riittääkin savottaa, sillä yli 5000 ihmisen uintivuorojen järjestäminen kuitenkin varsin kompaktinkokoisella rannalla vaatii vähän tuumattavaa. Eikä jo useampaan otteeseen mainittu lämpötila ainakaan vähennä leiriläisten uinti-intoa. – Käytännössä meillä vaihdetaan maksimissaan 50 hengen ryhmiä 10 minuutin välein, hän esittelee. Uintivalvojia tarvitaan, sillä iso osa uimareista on vielä alakouluikäisiä. Tämä tarkoittaa, että paikalla on oltava koko ajan kaksi uimavalvojaa. Yhtä kohti maksimimäärä kun on 25 valvottavaa. Partio kolahti kerrasta Siinä missä Pirttikosken toimenkuva leirillä vastasi pitkälti hänen siviilityötään, Salmen tola on tyystin toinen. Hän on nimittäin siviilissä sisustussuunnittelija, erikoisuutenaan muistisairaiden asuinympäristöjen suunnittelu. Se taas on aika kaukana vesiturvallisuudesta. Partioon Tuija Salmi liittyi 8-vuotiaana. Mukaan hänet houkutteli kaveri. – Hän ei itse asiassa käynyt montakaan kertaa siellä, mutta minulle tästä tuli paitsi harrastus myös aikalailla elämäntapa, hän taustoittaa. Hänen osaltaan innostus syntyi hyvin nopeasti. – Olen aina ollut luontoihminen. Lisäksi partiossa tehtiin hauskoja juttuja, ja kaveriporukka on alusta asti ollut yksi tämän toiminnan parhaista puolista. Täälläkin olen tavannut paljon kavereita, joista osa on tuttuja vuosikymmenten takaa, hän tuumaa. Lippukunta on vaihtunut pariin otteeseen. Vammalan Nuotiosiskoista alkanut harrastus jatkui pitkään Karkun Samoojissa, mutta koska viimeiset 10 vuotta asuinpaikka on löytynyt Tampereelta, on myös oma lippukunta nyt sieltä. – Hitaana hämäläisenä sain viime keväänä aikaan siirtymiseni Nasijarven Kipinoihin, hän hymyilee. Jatkuvaa kehitystä Tuijan osalta partioharrastuksella on siis ikää jo miltei puoli vuosisataa, joten pakkohan sitä on udella, mikä on saanut jatkamaan harrastuksen parissa näinkin pitkään. Pelkkä luontoinnostus tuskin olisi kantanut näin pitkää taivalta. – Aika vaikea sitä on kiteyttää, mutta se liittynee siihen, että partiossa koko kasvatusjärjestelmä on ajateltu alusta saakka nousujohteisesti. Vuosien saatossa siinä pääsi aina tekemään uusia juttuja, kehittämään itseään, Salmi kertoo. Hänen mukaansa toinen mukava puoli on ollut se, että partiossa tehtävän vapaaehtoistyön pääsee itse näkemään. – On hyvin palkitsevaa nähdä, miten paljon tämä harrastus antaa lapsille. Tämähän on ennen kaikkea lapsia ja nuoria varten, mutta yhtälailla minä aikuisena saan hyvää mieltä siitä, että tässä pääsee mahdollistamaan asioita muille. Arvokasta johtajuusoppia Siitäkin Salmi on vakuuttunut, että partiosta on ollut apua työelämässä. Tällä hetkellä Salmi on yksinyrittäjä, mutta jokaisessa aikaisemmassa työpaikassaan hänellä on ollut myös esimiesvastuuta. Perheyrittäjyydestäkin on kokemusta, sillä pisimmän osan työurastaan Salmi on tehnyt avioliiton kautta tutuksi tulleessa Fabrisso- kangaskauppaketjussa, jolla oli useampiakin myymälöitä sekä työntekijöitä. Esimiestyöt jatkuivat myös solmitun yrityskaupan jälkeen, kun työnantajaksi tuli perheyrityksen ostanut Finlayson. Siellä avainasiakaspäällikön pesti vaihtui vuoden jälkeen projektiyksikön johtajaksi. – Olen oppinut partiossa ihmisten johtamista ja kannustamista, ja vaikka nykyään olenkin yksinyrittäjä, koen ehkä olevani vahvimmillani juuri muiden johtajana. Minun tehtäväni johtajana on opastaa ja kannustaa tiimiläisiäni niin, että he pääsevät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja sinänsä onnistumaan omassa työssään. Sitä olen oppinut täällä, hän tuumaa. Eräältä partionjohtajan jatkokurssilta on jäänyt erikseen mieleen lausekin siitä, että hyvä johtaja on myös hyvä johdettava. – Sitä pidän myös eräänlaisena mottonakin. Jokainen saa loistaa jossakin Salmi korostaa sitä, että partio sopii harrastukseksi oikeastaan kaikille. – Yksi ajatus, joka minua on aina innostanut tässä, on se, että partiossa jokainen voi olla jossakin asiassa todella hyvä. Urheiluseurat tekevät valtavan hienoa työtä, eikä tämä ole mitenkään heiltä pois, mutta siellä vaaditaan tietynlaista lahjakkuutta. Kaikki eivät yksinkertaisesti ole niin liikunnallisia. Täällä taas löytyy valtavasti eri osa-alueita, johon voi tarttua, hän kertoo. Salmen mukaan partio on osannut muuttua ajassa, mutta silti perinteitä kunnioittaen. – Eivät nämä mielestäni ole mitenkään keskenään ristiriidassa. Toki meillä solmut ovat edelleen tärkeässä roolissa, mutta toisaalta yhtälailla meillä riittää tänä päivänä paljon myös aivan toisenlaisia aktiviteetteja, kuten nyt vaikkapa tällä leirillä nämä drone-koptereiden ohjelmoinnit. Partiolaisen vyössä edelleen koreileva teesit ja tunnuslauseet Ole valmis! ja Aina valmiina! pätevät hyvin myös siviilissä. – Jos olet partiolainen, sinulla ei koskaan mene sormi suuhun, vaan olet oppinut ratkaisemaan ongelmia. Sen olen huomannut, että kun on tilanne, jossa johtajuutta ei oikein tunnu löytyvän, aika usein se tahtikepin ottaja on partiolainen, hän lisää. Monen partioperheen tapaan myös Salmen perheessä vanhempien harrastus on ollut periytyvää laatua. Ja itse asiassa se on Salmen klaanissa jatkunut jo seuraavallekin sukupolvelle, sillä Tuijan lapsenlapsista vanhin on hänkin nyt samalla leirillä sudenpentuna. Ville Kulmala