Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Kaupallinen yhteistyö: Pirkanmaan Yrittäjät - Alatalon Mikon kansanedustajaura on nyt ohi, mutta laakereilleen tuore kukkaispormestari ei jää lepäämään – Loppuvuoteen tiedossa satakunta keikkaa

Alatalon elämässä tapahtui iso elämänmuutos tänä vuonna, sillä hän oli tehnyt päätöksen olla asettumatta ehdolle eduskuntavaaleissa jo pari vuotta sitten. Arkadianmäki ehti käydä paikkana tutuksi, sillä kaikkiaan Mikko istui eduskunnassa täydet neljä kautta eli 16 vuotta. Ei, että Mikko Alatalo ennenkään mikään varsinainen hapannaama olisi ollut, mutta jotenkin tuntuu, että politiikan päättymisen myötä virne on levinnyt vielä parilla sentillä. Olemus tuntuu olevan tasan yhtä rento kuin aurinkoinen päivä. Itse Näkötornin kahvilassa on sen verran ruuhkaa, että turvaudumme vaihtoehtoon B ja tilaamme hellepäivän kunniaksi jäätelöt aivan näkötornin kupeessa. Junantuoma pohjoisen poika Mikko Alatalo kertoo valintansa Tampereen kukkaispormestariksi olleen eräänlainen kirsikka kakun päälle hänen tamperelaistumisessaan. Siihen hänellä onkin ollut pitkähkösti aikaa, sillä Mansesta tuli Mikon kotikaupunki jo 1970. Alatalon lähtöasema oli pohjoisessa, sillä hän on kotoisin Kiimingistä. Nykyään Ouluun kuuluva kunta vaihtui Tampereeksi aikanaan pitkälti opintojen takia. Yhteiskunnallisista asioista pienestä pitäen kiinnostuneen Alatalon haaveammatti oli toimittaja, ja siihen lajiin parhaat opintomahdollisuudet löytyivät silloin Tampereelta. Politiikkaan vasta viisikymppisenä Poliittisen uransa Alatalo aloitti vasta päälle viisikymppisenä. – Siinä mielessä olin paljon hitaammin syttyvää mallia kuin moni toimittajakollegani, Alatalo huomauttaa. Asia oli noussut esille äskettäin, kun hän osallistui yhdessä monen entisen työkaverinsa kanssa Ajankohtaisen Kakkosen vuosijuhlaan. Kyseisen ohjelman puitteista on noussut eduskuntaan melko moni muukin toimittaja. Ajankohtaisen Kakkosen ja Hittimittarin kaltaisia televisio-ohjelmia tehnyt Alatalo on tosin suurelle yleisölle vielä televisiotyötäkin tunnetumpi juuri muusikkona. Meriitit ovat silläkin saralla melkoiset. Yhdessä kirjailija ja sanoittaja Harri Rinteen kanssa Alatalolle on kirjattu yli 700 sävellettyä ja sanoitettua biisiä, ja meriittilistalta löytyy myös neljä aikanaan suositun Syksyn Savel -kilpailun voittokappaletta. Sitten tuli Juice Alatalon musiikkiuran kannalta erityisen merkittävä henkilö on myös edesmennyt sanoittajamestari Juice Leskinen. Hänen kanssaan polut ristesivät jo heti yliopiston alkuvuosina. Sen yhteistyön pohjalta syntynyt Coitus Int oli lähtölaukaus molempien uralle. – Ystävyytemme kolahti heti ensikerrasta, kun tapasimme YO-talolla, Alatalo taustoittaa. Musikaalisesti kaksikko täydensi toisiaan hienosti. Alatalo opetti Juicelle kitaransoittoa ja sai puolestaan Juicelta aivan uudenlaista näkemystä sanoittamiseen. – Minä opetin Juicelle esimerkiksi dimi-soinnut, ja aika pian sen jälkeen Jussi tuli minun luokseni kertoakseen, että nyt hän oli tehnyt niillä dimeillä biisin. Se sattui olemaan Coitus Intin Per Vers -kappale, jonka Mikko lauloi, ja joka oli yksi ensimmäisistä bändin hittikappaleista. Manserockin alkulähteillä Kaksikon yhteistyöllä puhallettiin ensihönkäyksiä myös sittemmin nousseeseen Manserock-ilmiöön, jota ovat myöhemmin täydentäneet niin Eput kuin Popedakin. Alatalo nostaa kunniaa kyseisestä ilmiön synnystä pitkälti Juicen harteille. – Leskisen johdolla kurottiin se ero, mikä rajun ulkomaisen rocklyriikan ja kotimaisen lällylyriikan välillä tuolloin oli. Lindholmin Davekin on myöhemmin sanonut, että te olitte kuin Hurriganes, mutta suomen kielellä. Osuvasti sanottu, Alatalo tuumaa. Hän toteaa myös, että yhtä hymyä hänen ja Juicen suhde ei aina ollut. Ja aina välillä mediassa uumoiltu välirikko ei ollut niin dramaattinen kuin joskus on väitetty. – Siinä nyt oli kyse siitä, että minä en yksinkertaisesti jaksanut sitä ryyppytahtia ja lähdin jo eduskuntaa ennen Helsinkiin töihin televisioon, hän kertoo. Kaksikko piti yhteyttä ja levytti yhdessä joka vuosikymmenellä. Ja siitäkin kukkaispormestari on tyytyväinen, että ennen Juicen poismenoa vuonna 2006, he ehtivät vielä tehdä yhteisen albumin ja toteuttaa yhteisen juhlakonsertin Tampere-talossa. Samaisesta Tampere-talosta Mikko on muuten tähänkin haastatteluun saapunut. Siellä kun on tarkoitus järjestää parin vuoden päästä miehen 70-vuotisjuhlakonsertti. Liikaa kiloja, mutta muuten hyvä Sen verran ison jäljen kaksikko on suomalaiseen musiikkihistoriaan jättänyt, että viime vuonna Mikon, Juicen ja kumppanien tarinaa saattoi seurata myös isolta kankaalta. Juice-elokuva kerää Alatalolta pääasiassa kehuja. – Siitä tykkäsin, että leffa oli kuvattu filmille, vanhan liiton mies kun olen, hän hymyilee. Hänen mukaansa Juicen ja manserockin alkuvuodet oli filmissä kuvattu verraten hyvin, joskin toki kokemusasiantuntija pieniä erheitäkin löytää. – Esimerkiksi se, että Rinteen Harri olisi tullut avaamaan oven meille aamutakissa ja kalsareissaan, ei pitänyt paikkansa. Harrilla ei olisi ikinä ollut kalsareita, Alatalo naurahtaa. Mikko Alataloa esittänyt Antti-Tuomas Heikkinen saa näyttelijältä kehut tulkinnastaan, mutta Alatalo kuittaa, että tosiasiassa hän oli noihin aikoihin elokuvahahmoaan huomattavasti ohuempi. – Me oltiin tuolloin kuin tikku- ukkoja. Nämä kilot ovat tulleet vasta myöhemmin, Alatalo tuumaa. Ensiyrittämällä Arkadianmäelle Eduskuntavaaleissa mies onnistui jo ensiyrittämällä, sillä sitoutumattomana Keskustan listalla ehdolla ollut Alatalo haali parlamentaarikon paikkaan riittäneet 5000 ääntä. Hän huomauttaa, että kisakunto säilyi nousujohteisena koko hänen eduskuntakautensa ajan. Viimeisellä ehdokaskerrallaan vuonna 2015 Alatalo oli kasvattanut äänimääränsä jo lähes 7000 ääneen, mikä riitti Pirkanmaalla top kymppiin. Päätöksen olla asettumatta eduskuntavaaleissa Alatalo oli tehnyt jo hyvissä ajoin. 16 vuotta samassa työssä oli hänen mielestään tarpeeksi. Senkin mies myöntää, että keskusteluilmapiirissä tapahtunut muutos ei ainakaan lisännyt hänen haluaan pestissä jatkamiseen. – Ilmapiiri on välillä muuttunut vähän sellaiseksi, että ne kaikki totuuden löytäneet huutavat kernaasti toistensa ohi. Se, että ei enää kuunnella toista, on ollut huono asia, hän toteaa ja kertoo, että tästä on syntynyt kappalekin hänelle vastailmestyneelle levylleen. Liikenteen ammattilaisilta tuli kiitosta Kukkaispormestarivalinnan lisäksi Alatalo sai aiemmin tänä vuonna myös toisen tunnustuksen, jolle hän itse kertoo antavansa kovasti arvoa. Suomalaiset kuljetusliikenteen ammattilaiset, eli SKAL, Autoliitto, Linja- autoliitto ja Taksiliitto palkitsivat Alatalon harvinaisella tunnustuksella suomalaisten tienliikkujien eteen tekemästä työstä. Palkintoa ei voi pitää minään varsinaisena yllätyksenä, sillä jokainen politiikkaa vähänkin tarkemmalla silmällä seuraava tietää, että Alatalo on tietoisesti profiloitunut politiikassa vahvasti juuri liikenneasioissa. Hän sanoo törmänneensä liikenneasioihin heti parlamentaarikkouransa alkumetreillä, sillä vuonna 2005 tuore kansanedustaja joutui taivuttelemaan koko Keskustaryhmää Tampereen läntisen ohitustien kannalle. – Se ei ollut mikään läpihuutojuttu, ja tukijat rahallisesti valtavan isolle hankkeelle olivat lopulta varsin vähissä Muuan valtiovarainministerinä tuolloin toiminut Sauli Niinistökin heitti aikanaan neuvotteluissa huulen, että Tampereen ohi pääsee kyllä muutenkin, Alatalo muistelee suu virneessä aikansa poliittista vääntöä. Mahdottoman kaukaa haettu ajatuskuvio ei ole sekään, että Alatalo olisi tällä hetkellä potentiaalinen ministeri, etenkin liikenne- ja viestintäministerin salkku olisi sopinut hänelle kuin nakutettu, sillä hän on istunut kyseisessä valiokunnassa läpi koko 16 vuoden eduskuntauransa. Kolmen miljoonan kilometrin mies Merkittävä syy edellä mainittuun profiloitumiseen liittyy siihen, että Alatalo on itse viettänyt ratin takana aimo tovin. – Olen laskeskellut, että pitkälti esiintymiskeikkojen takia olen itse ajanut reilut kolme miljoonaa kilometriä, joten väitän omaavani aika hyvän tietämyksen, hän kertoo. Työmatkat ovat olleet pakkorako, mutta Alatalo kertoo myös nauttivansa autoilusta sinänsä. Tämän puolesta puhuu sekin, että yksi tulevaisuuden suunnitelmista liittyy Yhdysvaltoihin ja automatkailuun. – Minulla on jäljellä 14 käymätöntä osavaltiota, jotka aion vielä ajaa läpi lähitulevaisuudessa, etenkin Route 66:n jäljillä, Mikko paljastaa. Countryä pukkaa Vielä tämän kesän asia kyseinen reissu ei kuitenkaan ole, mutta tämän aviisin ilmestyessä Mikko on silloinkin Yhdysvalloissa. Nyt tehtävä roadrtrip on kuitenkin luonteeltaan hieman lyhyempi, sillä hän on lähdössä äskettäin 40 vuotta täyttäneen Kalle- poikansa kanssa Nahsvillessä järjestettäville Country-festivaaleille. – Lähdemme katsomaan sinne maailman parhaita kitaransoittajia ihan tällaiselle isä–poika-reissulle. Myös mielenkiinnon kohteet ovat heillä varsin samanlaiset, sillä Hauli Bros -yhtyeen kitaristina ja lauluntekijänä vaikuttava Kalle on koko maan ykkösrivin kitarataitureita. Taksiuudistus jäi kaivelemaan Eduskunnan edelliskaudelta Alataloa jäi hieman korpeamaan, että ”taksiuudistus ei mennyt niin kuin Strömsössä”, joskin hän jatkaa, että aivan kaikille taksinkuljettajille uudistus ei ole ollut pelkästään huono juttu. – Asiakkaat tässä ovat minusta enemmän kärsineet ja etenkin maaseudulla, kun palvelut ovat vähentyneet. Täällä Pirkanmaallakin on nyt paikkakuntia, joissa on lähes mahdotonta saada ilta-aikaan taksia. Mielestäni päivystysvelvollisuuden lopettaminen on ongelma, ja ainakin jonkinlainen järjestelmä sen korvaamiseksi pitäisi luoda, Alatalo sanoo. – Toinen huono juttu on taksialan harmaa talous, joka sekin on uudistuksen myötä lisääntynyt, erityisesti Helsingissä. Näissä keskustan viesti jäi epäselväksi Keskustan taannoinen vaalitappio oli luonnollisesti pitkään puolueen jäsenkirjaa kantaneelle Alatalolle iso pettymys, mutta mikään ihan totaalinen yllätys se ei ollut. Esimerkiksi edellä mainittuun taksilakiin tehtyjen muutosten Alatalo varoitti jo etukäteen tuovan helposti parinkin prosentin loven kannatukseen. Lisäksi esimerkiksi puolueen kanta maahanmuuttoon jäi turhan epämääräiseksi. – Vähänhän me kaivoimme verta nenästä myös tällä kiky-sopimuksella, joka kosketti kuitenkin eniten pienipalkkaisia naisihmisiä. Siinä oli vaikea puhua makrotaloudesta, 130 000 uudesta työpaikasta ja korkeasta työllisyysasteesta, kun ihmisiltä on viety lomarahoja ja lisätty työaikaa, Alatalo tiivistää. Yrittäjyys verenperimänä Yrittäjien asema on Alatalolle lähellä sydäntä, sillä mies on itsekin kuulunut Pirkanmaan Yrittajiin jo 80-luvulta saakka. Yrittäjämyönteisyys on myös verenperintöä, sillä hänen isänsä elätti perheensä taksimiehenä ja sivutoimisena maanviljelijänä. – Olen saanut yrittäjyyteen kosketuksen jo pienenä poikana, kun olin isän kanssa myymässä pottuja Oulun torilla. Hallitusneuvottelut askarruttivat Alatalo kertoo odottaneensa hallitusohjelmaa vähän ”pelonsekaisin” tuntein, mutta näkee hyvänä, että Keskusta sai estettyä pahimpia haittoja yrittäjien osalta. – Näin esimerkiksi yrittäjävähennystä ei poisteta. Myös ensimmäisen työntekijän palkkaamista tuetaan ja rekrytoimin helpotetaan työvoimapulaa. Jos työllistämistä aiotaan isosti edistää, silloin pitäisi purkaa myös työmarkkinoiden lukkiutumia, Alatalo huomauttaa. – Verottamalla ei talouskasvua tule, mutta äänestäjiä lahjotaan heidän omilla rahoillaan. Onneksi listaamattomien yritysten verojen kiristäminen ei mennyt läpi. Nämä pk-yrittäjät ovat vastanneet uusista työpaikoista. Ilman heidän osuuttaan se paljon mainostettu työllisyyden nostaminen 75 prosenttiin on mahdotonta. Sitä paitsi nykyinen jokaisen kuukauden vero- ja alv-byrokratia pitäisi saada purettua, Alatalo korostaa ja huomauttaa, että yritysten alv-velvollisuuden alarajaakin hallitus aikoo nostaa 15000 euroon, jos vain EU sen sallii. – Myös Startup-yrityksiä tuetaan, hän lisää vielä. Toki korjattavaakin jäi Toki sitä jossiteltavaakin jäi. Esimerkiksi polttoaineverojen nosto ja tietullit nostavat kuljetuskustannuksia ja haittaavat pitkän matkan työntekijöitä. – Kilpailukykyä tämä ei nosta. Kotitalousvähennyksen leikkaaminen vähentää remontteja ja lisää harmaata taloutta. Asuntolainojen verovähennys poistuu, mutta onneksi korot ovat alhaalla. Ja onneksi sentään rata- ja tiehankkeita lähdetään toteuttamaan. Myös Kemiin suunnitellun biotehtaan vastustaminen vihervasemmistolaisten kaadereissa harmitti Alataloa. – Suomessa ei ole ikinä ollut näin hyvää kasvua metsissä, joten näitä puheita ihmettelen. Onneksi Keskustan neuvottelijat olivat tiukkoina Säätytalon kovissa väännöissä eikä metsän käytön rajaavia kirjauksia ohjelmaan tullut. Myös biopolttoaineita edistetään ja koko Suomea. – Kyllä Kemin seudulla niin kuin muuallakin maakunnissa nuo työpaikat ovat tärkeitä. Maaseutu on my mind Maaseudun asiat ovat olleet Alatalon agendalla jo huomattavasti poliittista uraa pidempään. Yhtenä taiteilijauransa kohokohdista hän pitääkin jo 80-luvulla rustaamaansa Siirtolaissuomen laulut -albumia, jossa teemana oli vahvasti maaseudun autioituminen. Alatalo ehti myös ottaa taiteellista kantaa asiaan yhdessä Juice Leskisen kanssa. Silloin syntynyt ”Ma lahden maalle” nousi Senaattori ja Boheemi -albumin hittibiisiksi. – Se syntyi aikanaan puolessa Sundqvistin Mikan studiolla. Sanoin aina jonkun maaseutua puolustavan lauseen, ja Juice sitten venkoili sarkastisen kommentin, Alatalo hymyilee. Totuus kuuluu Juicen suusta Entä mitä mieltä tunnetusti varsin kärkevästi monia asioita kommentoinut Juice oli ystävänsä poliitikon urasta? Toimittajia on siirtynyt politiikkaan läpi historian, mutta rock-muusikoita vähemmän. – Kai hän oli loppujen lopuksi jopa vähän ylpeä minusta, vaikka ei puoluepoliittisesti mikään aktiivi ollutkaan. Sosiaalitanttojahan hän vihasi yli kaiken, Mikko kertoo. Juice antoi kuulemma aikanaan hyvän neuvon parlamentaarikon uralle. – Puhu ilmaiseksi ja laskuta lauluista, Mikko kertoo. Hyvän leuan Juice heitti kuulemma myös vieraillessaan eduskunnassa, jonka jälkeen miehet suuntasivat taksilla oluelle keskustaan. – Kysyin Juicelta, maksanko eduskunnan kortilla, vai maksaako hän. Siihen Juice totesi: ”Ai, minä maksan joka tapauksessa!” Mikko naurahtaa. Eriarvoistuminen huolettaa Alatalo myöntää, että on huolissaan etenkin alueiden eriarvoistumisesta ja käyttää esimerkkinä lapsuudenkotiaan Kiimingissä. – Vaikka se ei ole 20 kilometriä kauempana Oulun keskustasta, siitä saisi tällä hetkellä tontteineen 50 000 euroa, kun taas Helsingissä kaksiosta voi joutua maksamaan 300 000 euroa, ja ylikin. En minä tietenkään urbanisaatiota vastusta, mutta sitä korostan, että sen pitää olla hallittua, Alatalo tuumaa ja lisää, että myös kasvavilla alueilla voimakas muuttoliike aiheuttaa omia ongelmia. – Esimerkiksi se on hienoa, että Tampereelle muuttaa lisää asukkaita. Mutta selvä on kuitenkin, että jos tulokkaan keskiansiot ovat vähän yli tuhannen euron luokkaa, ei sillä välttämättä ruokita kaupungin kassaa. Nuoret ammattiin valmistuneet, hyvät veronmaksajat, taas suuntaavat pääkaupunkiseudulle. Kun hallitus korkotuella edistää suurten kaupunkien asuntorakentamista, se lisää vielä vetovoimaa Helsinkiin. Toivottavasti joku jää Tampereellekin. Tunnin juna tarvitaan työpendelöintiin. Jupit tulivat ja kuoppasivat perinteisen tamperelaistapahtuman Jo ennen Mikolle myönnettyä kukkaispormestarin kunniatoimea Mikon kesäkalenteri oli täydenpuoleinen. Kunhan se isä–poika-reissu on saatu finaaliin, laskee Mikko hänellä olevan tiedossa loppuvuoteen satakunta keikkaa, ja pelkästään kesäkauteen niitä mahtuu kuutisenkymmentä. Alatalo valitti alkuvuodesta julkisuudessa perinteisen Tammerkosken Sillalla -festivaalin peruuntumista, ja vaikkakin se nyt on saamassa eräällä tavalla jatkoa, peruuntuminen harmittaa Alataloa edelleen. Perinteistä festaria kun on Tampereella vietetty aina vuodesta 1995, ja Alatalo tietää, että etenkin sen televisioinnin aikaan Tammerkosken partaalle lähdettiin kauempaakin varta vasten, aina Pohjanmaata ja Savon perukoita myöten. – Tässähän kävi niin, että Helsingin jupit tulivat, ostivat festarin ja tappoivat sen. Se on aika lähellä sitä, jos HIFK olisi tullut, lunastanut Tapparan ja lopettanut sen, Alatalo vertaa. Toisaalta vastareaktio on ollut kansantaiteilijan mukaan hieno. – Moro-lehti, Juvenes ja Tampereen kaupunki järjestävät nyt pari yhteislaulukonserttia Frenckellin sisäpihalla sekä Amurin museokorttelissa. Niille oli selvä tarve, sillä minullakin puhelin on soinut peruutuspäätöksen jälkeen alvariinsa, Alatalo tuumaa. Koti harjulla Tampereella Mikko Alatalon lempipaikka on luonnollisesti Pispala, joka on ollut hänen kotipaikkansa jo vuosikymmeniä. – Pispala ja Pyynikki sekä oikeastaan kaikki hienot puistot täällä ovat kaikki minulle rakkaita. Ja tietysti Näsijärvi, jossa olen moottoriveneillyt jo 40 vuotta, hän kertoo. Myös kulttuurikenttä saa kukkaispormestarin kiitokset. – Täällä olevien teatterien määrä on hämmentävän komea, meillä on hulppea Tampere-talo, ja kohta myös Areena. Lisäksi se minulle tuttu rock-kenttä on edelleen hyvin vahva. Monessa mielessä meillä on aktiivisempi musiikkiskene täällä kuin Helsingin keskustassa, Alatalo listaa. Ville Kulmala