Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kaupallinen yhteistyö: Pirkanmaan Yrittäjät - Hiltusen Matilla on tänä vuonna kaksikin pyöreää syytä juhlaan

Muovialan yrittäjänä työuransa tehneellä Matti Hiltusella on tänä vuonna tiedossa tuplasti juhlittavaa. Valkeakoskelta kotoisin oleva Matti Hiltunen täytti nimittäin 5. maaliskuuta 70 vuotta. Marraskuussa hänen perustamansa Muovityö Hiltunen saavuttaa puolen vuosisadan merkkipaalun. Matti tosin luovutti vetovastuun yrityksestä pojalleen Esalle jo hyvä tovi sitten. Hiltusen Matti on siinä mielessä jopa jonkinlainen poikkeus monen pitkän linjan yrittäjän joukossa, että hän luovutti perustamansa firman komennon seuraajilleen kertalaakista ja hyvissä ajoin. Tarkalleen ottaen se tapahtui 2001, joten Matin eläkeläisyys saavuttaa tänä vuonna täysi-ikäisyyden, joskin hänen tapauksessaan sen varsinaisen ”eläkeläisyyden” voi hänen tapauksessaan laittaa kyllä lainausmerkkeihin. Paikallinen yrittäjä ihailun kohteena Matti Hiltusen mukaan tärkeä syy siihen, että hänestä aikanaan tuli yrittäjä, liittyy ihailuun. – Sen muistan, että Kaihulan Autokorjaamo , jossa kävin vanhempieni kanssa sekä autokaupoilla että huolloissa, teki minuun ison vaikutuksen. Jotenkin se tuntui kovin hienolta ja vapaalta. Pienenä poikana autojen kanssa touhuaminenkin kiinnosti kovasti, hän muistelee. Autojen parissa Matti oikeastaan liiketoimintansa aloittikin. Käsistään taitava mies oli huomannut, että sadalla markalla ostetusta autosta sai melko kevyen remontin jälkeen myytäessä lähes tuplahinnan. Niinpä nuori Hiltunen olikin ehtinyt ostaa ja myydä eteenpäin lukuisia menopelejä jo ennen 20 vuoden ikää. Isän jalanjäljissä Varsinaisen yritystoiminnan Hiltunen aloitti välittömästi varusmiespalveluksensa päätyttyä. Autojen sijaan mies päätyi muovien pariin. Sille puolelle kiinnostus tulee vähän verenperintönäkin, sillä Matin isä Gunnar oli muovimiehiä. Hän ei tosin tehnyt uraansa yrittäjänä vaan paikallisen Säterin palkkatöissä. Tarkalleen ottaen Gunnar lähti Saksaan oppiinkin tuomaan siellä yleistynyttä muovituotantoa Suomeen heti 50-luvun alkupuolella. – Vielä 50-luvulla Säterillä kaikki happosäiliöt ja muut tehtiin lyijystä, mutta tiedossa oli, että Keski-Euroopassa oli jo otettu käyttöön muovisäiliöitä. Ja kun yrityksessä tiedusteltiin kiinnostuneita Saksaan muovioppiin lähtijöitä, nousi isäni käsi, Matti taustoittaa. Parin kuukauden mittainen reissu oli siinä mielessä merkittävä, että sen pohjalta Säterille perustettiin kokonainen muoviverstas. Gunnarille annettiin sen suhteen varsin vapaat kädet, ja Matti oli monesti mukana verstaalla. Kovalla itseluottamuksella suoraan asiakkaisiin Mattikin oli ennättänyt tehdä uraa jo ennen sotaväkeä toisessa muovialan yrityksessä, mutta kun pakollinen maanpuolustusvelvollisuus oli suoritettu, päätyi mies toteuttamaan sen pikkupojasta asti mielessä kyteneen haaveen omasta yrityksestä. Se auttoi aloittamista, että tiedossa oli jo valmiiksi kaksi asiakasta. Matti oli onnistunut vakuuttamaan sekä Jylhävaaran konepajan että Toijalan Ravintokemia -nimiset yritykset omasta osaamisestaan. Ensimmäisellä oli tarvetta muovisille konesuojille ja toisella puolestaan leipomoaltaita. Ja se, että parikymppinen Matti onnistui puhumaan molemmat heistä untuvikkoyrittäjän asiakkaiksi, kertoo, että myös supliikki oli kunnossa. Isä oli yrittäjyyden suhteen kannustava, mutta olisi mielellään nähnyt vasta parikymppisen poikansa rinnalla myös jonkun kokeneemman konkarin. – Tämä antoi haastetta pärjätä yksin, Matti tuumaa. Nuukuus ja nopeat maksuajat kannattivat Matti oli siitä poikkeuksellinen sotaväestä kotiutuja, että hänen tilillään oli jo tuolloin parituhatta markkaa. Eikä sitä taatusti ollut haalittu kasaan päivärahoista. – Sen verran nuuka olin ollut, että sain alkua varten tilattua varsin mukavasti raaka-aineita ja pääsin hommaan kiinni hyvin nopeasti, hän kertoo. Rahan kiertokin oli nopeata, joskin siihen vaadittiin viitseliäisyyttä. – Rahat töistä sai heti, kunhan kävi ensin kiertämässä paperilaskun kanssa vastaanottajalla ja tilaajalla sekä hankki konttoripäälliköltä maksuluvan. Sen jälkeen saattoi mennä suoraan kassasta hakemaan rahat, Matti muistelee. Hyvä startti Vuosi 1969 oli muutenkin Matille varsin vilkas. Oman yrityksen lisäksi hän mennä pamautti myös naimisiin Raijan kanssa. Yhdessä oli oltu jo teini-iästä lähtien. Kaksi jo valmiina olevaa asiakasta auttoivat alkuun, ja sana kiiri. Yrittäjä ei joutunut käytännössä edes mainostamaan, sillä töitä riitti, kun sana lähti kiirimään eteenpäin. Myös isomman kokoluokan yrityksistä alkoi sadella tilauksia. Isän kautta tutun Säterin lisäksi myös Tervasaaren paperitehdas työllisti heitä. Mutta yksin touhu ei enää onnistunut. Esimerkiksi Tervasaareen tilattuja putkistoja piti asentaa katonrajaan saakka, mikä oli yhdelle ihmiselle jo fyysisestikin mahdoton suoritus. Sen ensimmäisen palkkatyöläisen kaveriksi palkattiin jo hyvin pian toinen, ja muutamassa vuodessa Muovityön pääluku oli kasvanut liki pariin kymmeneen. Työmaita oli myös kauempana, aina Ruotsin atomivoimaloita saakka. – Silloin välillä tuntui, että ei ole mitään rajaa, Matti miettii. Ensimmäinen halli kävi pieneksi nopeasti Vanhempien kellari oli riittänyt hienosti touhun alkumetreillä, mutta jo 70-luvun alkuvuosina seinät alkoivat tulla vastaan. Ensimmäiseen teollisuushalliprojektiin mies sai kaveriksi toisen paikallisen autokorjaamoyrittäjän. Sen myötä tilat lisääntyivät merkittäväsi, sillä 40 neliön kellarin sijaan nyt lääniä tekemiseen oli mukavasti 170 neliötä. Yritystoiminnan kasvu kuitenkin jatkui, ja niinpä Matti lunasti jo 1975 kaverinsa osuuden hallista. Tosin saman kumppanin kanssa alettiin heti pystyttää myös toista mokomaa. – Olimme kaukaa viisaita ja olimme varanneet jo alkuvaiheessa tontin myös toiselle hallille, ihan siitä syystä, jos kasvu olisikin nopeampaa kuin olemme ounastelleet, Matti kertoo. Sitten iski öljykriisi Öljykriisi, joka oli iskenyt globaalisti maailmantalouteen jo 1973, oli vielä tässä vaiheessa kohdellut öljyriippuvaista muovitoimijaa jopa yllättävän hövelisti. Kasvu oli jatkunut kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Viiveellä se kuitenkin iski myös Hiltu sen toimintaan, ja samaan aikaan kun yrittäjä oli lunastanut hallin kokonaan itselleen, työt tuntuivat loppuvan kuin seinään. Kova nousukiito koki karun päätöksen. – Halli oli velkarahalla pystytetty ja työmaita valitettavan vähän. Kyllä se vakavaksi veti, yrittäjä tuumaa. Pankinjohtaja kehotti pitämään kiinni hallista Hiltunen oli jo vakavissaan ehtinyt pohtia koko hallin myymistä. Se tuli ajankohtaiseksi, etenkin kun mies oli löytänyt huokeamman toimitilan Lempäälän Kuljusta. Se oli hieman pienempi kuin aiempi, mutta kulut olivat suhteessa vieläkin isommat. Pankinjohtaja kuitenkin toppuutteli myynnin kanssa. – Hän totesi, että nyt huonoon aikaan et saa tästä kunnon rahaa, ja kun hän lupasi rahoituksen, vuokrasin Valkeakosken hallin eteenpäin. Tästä syntyikin Matin toinen yritys, eli Hiltusen Toimitilat , joka on ollut oleellinen osa miehen yritystoimintaa niistä päivistä asti. 90-luvun lamaa ei edes huomannut Se, että Hiltusen putiikki päätyi palaamaan Valkeakoskelle, oli osittain Valkeakosken kauppakamariosaston ansiota. Yhdistyksessä oltiin huolestuneita siitä, että Koskista oli 70-luvun lopulla muuttanut pois iso osa pk-yrityksiä. He toteuttivat ison haastattelukierroksen kaikkien lähteneiden yrittäjien keskuudessa ja tiedustelivat paluumuuttohalukkuuksia. – Tästä seurasi, että muutin 1980 takaisin kaupungin rakennuttamaan halliin, jonka pystyin myöhemmin lunastamaan omakseni, hän kertoo. Energiakriisi oli jäänyt unholaan, ja töitä rupesi taas kertymään entiseen malliin. Suomen lähihistorian ylivoimaisesti synkin 90-luvun lama ei juurikaan Hiltusen toiminnassa näkynyt. Verstas kävi tutuksi myös uudelle sukupolvelle Aivan kuten Matti aikanaan oman isänsä kanssa oli myös Matti saanut seurakseen verstaalle poikiaan, joita onkin Hiltusten perheeseen siunaantunut kolme. Heistä varsinaista yritystoimintaa sitten jatkanut keskimmäinen veljes, Esa, omasi yrittäjälle tärkeitä ominaisuuksia jo poikaiässä. – Hän esimerkiksi tilasi Kiinasta langattoman mikrofonin, jonka vei aikanaan kouluun demokäyttöön. Koulu ja aika moni muu päätyi sitten sellaisen myös ostamaan, mies kertoo. Myös Matin vanhin poika Nipa on töissä Muovityössä. Aivan oikeasti eläkkeelle Matti Hiltunen on ollut virallisesti pois kuvioista jo 18 vuoden ajan. Sukupolvenvaihdos Hiltusilla toteutettiin jo 2001. Ja toisin kuin moni yrityksensä aikanaan myynyt Matti malttoi jättää yrityksen johtamisen kerrasta seuraajilleen. – Tietysti minä siellä käyn ja kuulen mielelläni firman asioita, mutta toisaalta olen halunnut antaa etenkin alkuvaiheessa uusille omistajille täyden luottamukseni. Sen muistan, että ensimmäistä kertaa sinne mennessäni eräs vanhemman puolen työntekijöistä tuli heti kehumaan, että heillä on nyt kunnon työkalut. Siitä reaktiosta tiesin, että tämä tulee kyllä onnistumaan. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä osakkaaksi päätyi myös ensimmäinen perheen ulkopuolinen, sillä Matin oikeana kätenä jo pidempään työskennellyt Jari Vatka otettiin mukaan osakkaaksi. Kombinaatio on hyvä, sillä Esa on ollut erittäin aktiivinen tuotantopuolen kehityshommissa, ja Jari on tehnyt esimerkiksi tarjouslaskentaa ja pyörittänyt firman muitakin asioita. Pohjanmaalla tehdään eikä meinata Matti ehti siis jäädä sivuun perustamastaan yrityksestä jo vähän yli 50-vuotiaana ja kertoo olevansa tyytyväinen ratkaisuun. Toimettomaksi hän ei ole jäänyt. Mielenkiintoinen pätkä oli esimerkiksi Jalasjärvellä vietetty aika. Jalasjärvellä toimineen muovikoulutuksen vetäjä houkutti hänet Jalasjärvellä toimivaan JAKK :een vetämään paikallisen oppilaitoksen muovialan käytännön koulutusta. Siellä mies kertoo oppineensa ensimmäistä kertaa elämässään myös säännöllisen lounasrytmin. – Yrittäjänä en oikein ehtinyt ainakaan joka päivä syödä, kun taas oppilaitoksessa kello 11 joka iikka häipyi ruokalaan, minä mukaan lukien. Muutenkin Pohjanmaa teki mieheen vaikutuksen. Hämäläismies otettiin kuulemma hyvin vastaan, ja oppilaina hänellä oli harvinaisen tarmokasta sakkia. –Muistan kun kerran kysyin oven kanssa touhuavilta pojilta, meinaavatko he ottaa sen pois saranoilta. Vastaus oli pitkä katse ja toteamus, että me ei mitään meinata, me otetaan tämä ovi pois. Opetushommat saivat myöhemmin jatkoa Pirkanmaalla, missä samainen JAKK käynnisti muovialan yrityksille suunnatun ESR-projektin lyhenteellä MUPI Pirkanmaa . Sitäkin Matti luotsasi koko sen kolmen vuoden projektiajan. Taas laajennetaan Matti Hiltunen viettää syntymäpäiväänsä matkoilla, eikä pidä mitään sen kummempia seitsemänkymppisjuhlia. Se, miten yrityksessä puolen vuosisadan taivalta juhlistetaan, on vielä auki. Ja Hiltunen toteaa, että se on oikeastaan nykyisen johdon asia. – Olen tosin pieniä vihjeitä koettanut antaa siitä, että jotenkin asiaa juhlistettaisiin, Matti hymyilee. Tällä hetkellä Muovityössä on aika paljon muutakin meneillään. Iso asia on esimerkiksi parhaillaan työn alla oleva uudisrakennusprojekti, jonka myötä yritys laajentaa. Holmin alueelle, nykyisen tehtaan kupeeseen, nyt tehtävää ekspansiota ei olla toteuttamassa. Sille on löydetty paikka uudelta Tykölän Pirkanmaan Portti -nimiseltä yritysalueelta. Ympäri maata tilauksiaan toimittavalle muoviyritykselle sijainti on erinomainen, sillä Suomen vilkkain moottoritie sijaitsee noin sadan metrin päässä tulevalta tuotantotilalta. Ympäristöystävällinen rakennushanke Tuoreinta laajennusta lähdettiin tekemään siitä syystä, että tilalle oli tarvetta, mutta asiaa auttoi myös se, että sopivan haasteellinen hanke osui kohdalle. Tarkalleen ottaen kyseessä ei ole aivan uusi kiinteistö, vaan Lempäälän keskustaremontin vuoksi purkutuomion saanut, 2000-luvun alkupuolella rakennettu 2700 neliön S-marketin halli. Esa Hiltunen sattui olemaan siitä käydyn huutokaupan ainoa osallistuja, ja niinpä hän pääsi lunastamaan koko osiksi purettavan ja uuteen paikkaan siirrettävän hallin erittäin edulliseen hintaan. Betonirakenteinen elementtihalli on varsin helposti purettavissa ja siirrettävissä. – Aika näyttää, miten projekti meni, mutta tulipahan aloitettua, Esa kommentoi. Muut muuttuvat enemmän Yrittäjä myöntää, että sitten 60-vuotissyntymäpäivien hänen henkilökohtaisessa elämässään ei ole tapahtunut sen kummempia mullistuksia, mitä nyt asuinpaikka on siirtynyt Kuljusta Tampereen keskustaan. – Lapsien ja lastenlasten suhteen on tapahtunut enemmänkin. Minulla on kolme poikaa ja kuusi lastenlasta, joista viimeisen 10 vuoden aikana viisi on päässyt ripille, yksi on saanut yo-lakin, kaksi on parhaillaan lukiossa, yksi on jo ennättänyt käydä armeijan, ja kahdella on ajokortti. Itse olen käynyt lähinnä jumpassa, hän hymyilee. Eniten työelämästä Matti kertoo kaipaavansa ihmisten kanssa tekemistä. – Niin työntekijöiden kuin asiakkaiden kanssa oli kiva touhuta, hän kertoo. Lisäksi Matti on käyttänyt aikaansa etenkin taloyhtiöiden hallituksissa. Niitä paikkoja kun kiinteistöihin jo pidempään sijoittaneella miehellä on useampi. Kuluvan maaliskuun 1. päivä tehtiin historiaa, sillä tuosta lähtien perhefirman arjessa on ollut mukana koko sen perustajan jälkipolvi. Maaliskuussa nimittäin myös perheen kuopus, Juha Hiltunen, aloitti työt Muovityöllä. Hän olikin siinä mielessä perheen musta lammas, että toisin kuin veljensä, hän ei ole entuudestaan ollut firmassa ikinä töissä, edes kesähommissa. 41-vuotias Juha tekee samalla jo toista kertaa urallaan täydellisen uranvaihdoksen. Ensimmäisen 10-vuotispätkänsä hän teki It-alalla ja erityisesti sen tukkukaupan parissa. Sitä seurasi hyppy perustamaan plastiikkakirurgian sekä kauneudenhoitoalan maahantuontiyritystä, jonka parissa menikin sitten kutakuinkin seuraava vuosikymmen. Molemmissa suuressa roolissa oli juuri myynti. Siihen Juhan on tarkoitus keskittyä jatkossakin. Aloite loikkaan tuli velipojalta, sillä toimitusjohtaja Esa oli syksyn aikana udella veljeltään, josko hänellä olisi kiinnostusta uuteen aluevaltaukseen. Tarkalleen ottaen Juhan työ löytyy Hiltusen Muovityön sisaryhtiöksi vuonna 2010 perustetusta Admor Components Oy :stä, joka on keskittynyt eritoten kuljetus- ja konttisäiliöiden valmistukseen ja myyntiin. – Myynti ja myynnin kehitys ovat ne minun vastuualeeni, Juha kertoo. Hän itse näkee säiliöissä kosolti potentiaalia, sillä Euroopassa samankaltaisia tuotteita valmistaa tasan yksi kilpailija. – Kyllä minä tätä hyvin innolla lähden kehittämään, hän tuumaa.