Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kaupallinen yhteistyö: Pirkanmaan Yrittäjät - Hlavecekien perheessä ei ole pelätty työntekoa – ja moneen mänttäläisaviopari onkin ehtinyt

Pariskunnan sukunimi Hlavacek on vähemmän härmäläinen, mutta syntyperäisistä suomalaisista tässä tapauksessa on kyse. Nimi on tšekkiläistä perua, sillä Danielin isä on kotoisin Tšekeistä. Daniel itse on alun perin Espoon poikia. Mummolaseutua Suurin osa lukioikäisistä löytää nykyään opinahjonsa kotiseudultaan, mutta etenkin erikoislukiot ovat jo vuosia houkuttaneet valkolakin perässä teinejä lukio-oppiin myös astetta kauemmaksi. Daniel Hlavacek kulki tässä asiassa vastavirtaan. Hän nimittäin suutasi lukioon reilun 200 000 asukkaan Espoosta noin 20 kertaa pienempään Mänttään. Yksi syy tähän oli, että hänen todistuksensa keskiarvo ei olisi riittänyt Espoossa lähilukioon. Paikkavalintaa edesauttoi se, että Pirkanmaan pohjoisseutu oli käynyt hänelle tutuksi lapsesta saakka. Tarkalleen ottaen koti löytyi sittemmin Mäntän kanssa virallisestikin kuntayhteistyön solmineen Vilppulan puolelle. Danielin äiti oli syntyjään vilppulalaisia, ja siellä edelleen sijaitsevassa mummolassa Daniel on viettänyt monta kesää. Kyseisestä muuttopäätöksestä on jo reilut 20 vuotta, joten aivan tarkasti kaikki teini-ikäisen Danielin aivoitukset eivät enää muistu mieleen. Siitä hän kuitenkin on vakuuttunut, että Mäntän keikka oli alun perin tarkoitettu tilapäisratkaisuksi, ja ajatuksena oli palata jo seuraavaksi vuodeksi pk-seudulle jatkamaan opintoja. Kotiutuminen sujui odotuksia paremmin Se arvio oli alimitoitettu, sillä nuori mies kotiutui Mänttään paremmin kuin hyvin. Alussa hän kaipasi vielä Espoosta kavereita, ja viikonloppuisin tulikin suunnattua takaisin pk-seudulle. Sosiaalisesti aina lahjakkaanpuoleisella pojalla alkoi olla pian tiivis kaveriporukka myös Mäntässä. Ja sehän nuoren elämässä on varsin merkittävä suunnan antaja. – Tykästyin täällä siihen, että aina kun viikonloppuna lähti kaupungille, siellä oli koko kaveriporukka. Alkuun nuori mies asusteli isovanhempiensa maatilalla, Vilppulan puolella, mutta sittemmin hän löysi opiskelijalle sopivan yksiön aivan Mäntän keskustasta. Se sijaitsi hänen nykyisen hotellinsa naapurustossa.   Sukutila kutsui Se alkuperäinen suunnitelma opinnoista jäi vähän puolitiehen, sillä Daniel päätyi taas jo vuoden sisään tekemään toisen ei-niin-ilmiselvän peliliikkeen ja työllisti itsensä maataloushommissa. Hänen enonsa oli jäänyt jatkamaan suvun maatilaa, siis Danielin äidin entistä kotia. Siellä oli tarjolla hommia, ja niinpä espoolaispoika vaihtoi Laaksolahden lehmälaaksoon. – Ajankohta oli siinä mielessä kiinnostava, että tilalla oltiin juuri tällöin viemässä läpi tuotantomuutosta, jossa lypsykarjatilasta oltiin tekemässä lihakarjatilaa. Töitä oli tarjolla, ja minä olin viihtynyt aina hyvin maatalon askareiden parissa, hän kertoo. Tämän jälkeen vuorossa oli reilun vuoden keikka Haapamäelle. Siellä työtä tarjosi elintarviketeollisuus ja Valssi Oy, Suomen suurin kaalinkäärylevalmistaja. Sitten löytyi rouva Paluu Mänttään tuli kuitenkin ajankohtaiseksi, kun sielä löytyi töitä ja seurustelusuhdekin syveni. Rinnalle jo ennen Haapamäen aikaa löytynyt Mailis oli yrittäjäperheen kasvatteja. Hänen äitinsä oli pyörittänyt Mäntän keskustassa sijaitsevaa kahvila Vilhelmiinaa jo useamman vuoden. Siellä Daniel ja Mailiskin tapasivat. Työtä Daniel löysi taas aivan uudelta alalta, sillä hän päätyi Mäntän Tekniset-myymälään kodinkonemyyjäksi. Samoja hommia mies paiski hotellikauppaan saakka. Toisaalta maatalous säilyi edelleen rinnalla. Naimisiin 1999 mennyt pariskunta löysi itselleen vanhan maatilan noin kahdeksan kilometrin päässä Mäntän keskustassa. Ja kun kaali oli käynyt aiemmassa puuhassa tutuksi ja edeltävä työnantaja tarjosi kaalinviljelysopimusta, aloitettiin siinä rinnalla keräkaalin kasvatus. Maatalouden harjoittamien oli yhteinen intressi, sillä vaimo Mailis opiskeli agrologiksi oppisopimuksella maataloustoimiston hommissa Orivedellä. Ruuhkavuodet-termi kävi tutuksi Tekemisestä ei ollut puutetta. Töiden lisäksi omassa maatilassa oli aika iso savotta. Tila oli ollut tyhjillään reilut parikymmentä vuotta, ja pellot olivat lähinnä taimikoita. Siinä, että ne saatiin kaalinkasvatuskuntoon, oli melkoinen duuni. Kaalin lisäksi seitsemän hehtaarin tilalla kasvatettiin muun muassa tyrniä. – Onneksi löysin tähän kumppaniksi vanhan kaverini, joka oli ihan päätoiminen viljelijä Vilppulasta. Hänen kauttaan käytössä oli ihan eri tavalla kalustoa ja koneita, joten niihin ei sitten itse pitänyt investoida, Daniel kertoo. Ruuhkavuodet-termi tuli käytännössä kovin tutuksi Hlavecekeille myös perhekoon kasvamisen myötä. Esikoinen putkahti maailmaan 2002 ja toinen lapsi 2004. Väliin mahtui vielä sukupolvenvaihdoskin, kun aviopari otti vuonna 2003 vetovastuun Mailiksen äidin kahvilasta. Vuonna 2004 perheen hektiseltä kuulostavaan arkeen lisättiin vielä yksi upouusi palanen, kun pariskunta päätyi aloittamaan hotellitoiminnan. Hotellin aiemman vetäjän kanssa oli pohdiskeltu yhteistyötä jo aikaisemmin, jolloin pariskunta oli miettinyt maatilansa valjastamista maatilamatkailukäyttöön. Taidebuumi vauhditti päätöksentekoa Yksi syy mökkimajoituskaavailuihin oli se, että taidebuumi oli jo kovaa vauhtia alkanut nostaa päätään Mäntässä. Päätökset uudesta Gustaf-museosta oli jo tehty, ja myös kuvataideviikot ja musiikkijuhlat olivat hyvässä nosteessa. Ilmapiiristä saattoi siis päätellä matkailun olevan jatkossa kasvusuunnassa. Tämä edesauttoi pariskuntaa lyömään pökköä pesään myös hotellikauppojen osalta. Ensi alkuun Daniel teki rinnalla vielä kodinkonemyyntiä, mutta aika nopeasti hän päätyi keskittymään vain hotelliin. 70-luvulta asti hotellina toiminut rakennus ei kuitenkaan enää vastannut nykyisiä asiakasvaatimuksia. Kaikissa huoneissa esimerkiksi ei ollut omia vessoja ja suihkuja. Sen verran ikää kiinteistöllä oli, että remonttia oli tiedossa enemmänkin. Sittemmin hotellissa on pistetty uusiksi paitsi huoneet myös katot ja ikkunat. Tällä hetkellä hotellissa on 14 huonetta, joiden lisäksi yrittäjät ovat ostaneet naapurista neljä yksiötä, jotka on nyt valjastettu majoituskäyttöön. Eri asiakkaat kesät ja talvet Hotellin asiakkaina vuodenajasta riippuen on aivan eri profiilin matkustajia. Talviaikaan lähes kaikki majoittujista ovat matkalla työn takia, ja kesä on vahvasti turistiaikaa. – Liikematkustajat ja komennusmiehet ovat asiakkaitamme talvella. Aika monet ovat täällä työkomennuksella olevia työmiehiä, mutta toisaalta moni Tampereelle myyntireissulle menevä yöpyy täällä ja ajelee sitten aamulla täältä Tampereelle, hän kertoo. Kuumimmillaan sesonki on heinä- ja elokuussa, mikä taitaa olla jonkinasteinen laki kaikissa tämän maan pikkukaupungeissa. Heinäkuu on edelleen se hektisin, mutta siitä yrittäjät ovat hyvillään, että yhä enemmän matkailijoita tuntuu riittävän myös elokuun puolelle. – Tämä on ehdottomasti toivottu kehitys, Mailis tuumaa. Spesialiteettina lähiliha Vuodesta 2012 saakka hotellin yhteydessä on toiminut myös kahvila-ravintola. Se mahdollistui, kun alakerrasta vapautui lyhyen aikavälin sisään myyntiin kaksi liiketilaa. Hotellin aamiaiselle saatiin sen myötä kosolti lisätilaa. Kahvila on osoittautunut varsin suosituksi, ja aukioloajat ovat varsin laveat. Kahvila on auki joka päivä kello 6.30 alkaen aina iltayhdeksään saakka. Sen varsinaisena erikoisuutena ovat lähituotteet. Pariskunta on ottanut nimittäin asiakseen myös lihakarjan kasvatuksen. Se luonnistui, kun he löysivät vuonna 2008 itselleen uuden, entistä isomman maatilan, joka sijaitsee Jämsässä. Entinen lypsykarjatila palasi lähemmäs juurilleen uusien vetäjien myötä. Tällä hetkellä tilalla kasvaa noin kuutisenkymmentä lehmää, joiden lihasta suuri osa päätyy juuri kahvion tuotteisiin. Alun perin kahvion ykköstuote oli lihapullasalaatti, mutta sittemmin hitiksi on muodostunut lähilihaburger. Hyvä menekki johtuu hyvästä mausta. – Meillä pihvin teko alkaa siitä, kun kylvämme heinänsiemenet peltoon, Daniel huomauttaa. Suomen paras hotellikauppa Alexandrian tarjontaa on laajennettu myös tuotepuolelle. Hotellin ja kahvila-ravintolan yhteydessä toimii tänä päivänä myös lifestyle- ja vaatemyymälä. – Alun perin meillä oli myös sisustustuotteita, mutta kysyntä on ohjannut meitä panostamaan erityisesti vaatteisiin ja asusteisiin, kertoo myymäläideasta vastannut Mailis. Hänellä on tähänkin puoleen teoreettista pätevyyttä, sillä hän on opiskellut myös pukeutumisneuvojaksi. Eikä nyt puhuta mistään marketin halpahallituotteista, vaan pikemminkin kaiken lähtökohtana on juuri korkea laatu. Brändit ovat laatutietoisille tuttuja kuten Hillfigeriä, Katri Niskasta ja ruotsalaista Busneliä. Valikoima onkin ollut monelle myönteinen yllätys. – Useampi asiakas onkin kysellyt, miten teillä voi olla myynnissä juuri näitä tuotteita, kertoo yrittäjä. Sen uskallan sanoa, että olemme ainakin hyvin lähellä Suomen tasokkaimman hotellikaupan titteliä, hän hymyilee. Vaihtelu virkistää Tällä hetkellä yrittäjät kertovat elävänsä varsin rauhallista vaihetta. Hotelli pyörii mukavasti, mutta pian saadaankin juosta taas vähän enemmän. – 1,5 kuukauden päästä alkavat poikimiset, ja sittenhän tämä on taas astetta kiireisempää, he toteavat. Oman työnsä parhaaksi puoleksi molemmat yrittäjät toteavat juuri vaihtelevuuden. – Olen jo kaalinviljelystä saakka ollut iloinen siitä, että tässä pääsee vaihtamaan roolia laidasta laitaan. Eivätkä tuolla navetassa touhutessa nämä hotelliasiat paljon mieleen tule, Daniel tuumaa. Samoilla linjoilla on myös Mailis. – Kyllä se kieltämättä välillä mukava on vaihtaa muotimessut navettaan ja toisinpäin, hän hymyilee. Ville Kulmala