Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Yliopisto sai seinäänsä hulppeaa taidetta – suuri teos näkyy Tammelantorille saakka

Tampereen yliopiston julkisivun visuaalinen kiinnostavuus nousi uusiin sfääreihin joulukuun 20. päivä, kun sen seinällä julkaistiin kansainvälisestikin mainetta niittäneen tamperelaistaiteilija Charles Sandisonin valoinstallaatio Universitas . Jättimäinen teos paljastettiin nykymuotoisen Tampereen yliopiston päättäjäisjuhlassa, ja se jää pysyvästi esille, joskin teos itsessään muuttuu alituisesti. Mittakaava on vaikuttava, sillä yliopiston seinään Kalevantien suuntaisesti heijastettu valotaideteos on noin kymmenen metriä korkea ja nelisenkymmentä metriä leveä. Se on nähtävissä aina Tammelantorille saakka. Astetta pidemmälle venähtänyt festivaali Tampere on ollut skottilähtöisen Charles Sandisonin kotikaupunki jo vuodesta 1995. Hänet toi visiitille Muu Media -festivaali. – Alun perin 10 päivän festarireissu on venynyt jo 23 vuoteen. Ihastuin kaupungin arvoitukselliseen ja omaperäiseen identiteettiin. Niinpä vitkuttelin lähtöni kanssa. Onnekseni löysin osa-aikaisen opetustyön silloisessa Taiteen ja Viestinnän Oppilaitoksessa  (TTVO), Sandison taustoittaa. Lopullisesti miehen ankkuroi Manseen rakkaus, sillä hän tapasi tulevan vaimonsa, niin ikään taiteilijana itsensä elättävän Teija-Tuulia Aholan . Tampereen tunnettuus yllätti Työnsä vuoksi paljon matkustava Sandison kertoo, että työmaa kotikaupungissa oli paitsi harvinaista herkkua, myös ainutlaatuinen kunnia. – Erityisen hienoa oli, että pääsin tekemään työn juuri yliopistolle. Olen muutenkin yllättynyt siitä, kuinka moni tapaamani ihminen tuntee Tampereen, josta on muodostunut merkittävä kohtaamispaikka niin koulutuksen, tutkimuksen kuin teknologiankin osalta. Yliopistolla on ollut tässä keskeinen rooli. Tietokoneajan kasvatti Tuore taideteos on vasta toinen kerta, kun Sandisonin töitä nähtiin Tampereella ja ensimmäinen pysyvästi paikalleen jäävä. Viimeksi mediataiteilijan työ nähtiin Tampereella 2017, jolloin hänen teoksensa The Nature Of Light nähtiin Sara Hildenin taidemuseon ulkonäyttelyssä. Tekninen toteutus oli myös siinä samankaltainen. Sandison, joka kertoo itse varttuneensa samaan aikaan ”8-bittisen tietokonevallankumouksen” kanssa, on käyttänyt molempien installaatioiden pohjana C++-ohjelmointikielellä luomaansa algoritmia. – Kyseessä ei siis ole mikään videoluuppi, vaan kuva muodostuu sattumanvaraisesti muuttuvien tekstien ja kuvien kokonaisuudesta. Datasta ei ollut puutetta Teoksessa käytetyt tekstit taiteilija on haalinut kasaan yliopiston arkistoista sekä julkisesti avoimesta tutkimusdatasta. – Käytin esimerkiksi opiskelijajärjestöjen ja rehtoritapaamisten vanhoja kokouspöytäkirjoja ja koetin saada mukaan mahdollisimman monipuolisen otteen yliopiston historiasta, hän kertoo. Myös käytettyjen kuvien skaala on hyvin laaja. – Se ulottuu aina vanhoista arkkitehtipiirustuksista opintorekisteritietoihin ja lehtiartikkeleista opiskelijoiden käyttämiin protestikyltteihin. Miltä tieteen tekeminen näyttää? Taiteilijan mukaan perusidea oli lähteä yhdistämään yliopiston historiaa ja aikalaiskertomuksia ja luoda siitä joka ilta vaihtoehtoisia todellisuuksia talon julkisivuun. – Minä itse näen yliopistorakennuksen oikeastaan elävänä elementtinä ja teoksen kautta olen pyrkinyt tuomaan yliopiston sisäistä elämää sen ulkopuolelle ikään kuin vapauttamalla siellä tuotettua informaatiota, hän avaa ja lisää, että teos on myös kunnianosoitus rakennukselle itselleen. – Tampere kehittyy tällä hetkellä hyvin nopeasti, ja jo nyt yliopiston päärakennus on jäänyt vähän sen ympärillä tapahtuvan muutoksen varjoon. Teokselle olen pyrkinyt antamaan päärakennukselle eternisempää ilmettä. Sandisonin taideteos jää yliopistolle pysyvästi, mutta ympärivuotisesti sitä ei seinälle heijasteta. Valoisaan aikaan siinä ei olisi mitään järkeäkään. – Se on esillä keskisyksystä alkukevääseen, enemmän tai vähemmän akateemisen kalenterin mukaan siis. Pirkanmaan Yrittäjä –lehti oli paikalla projektiryhmän kilistäessä onnistuneen hankkeen kunniaksi maljat kuplivaa varsinaisena julkaisuiltana. Teoksen sähkösuunnittelusta vastanneen paikallisen sähköalan yrittäjän, Kari Sirenin kanssa kävimme lisäksi tutustumassa teokseen myöhemmin. Projekti työllisti taiteilijan lisäksi reilun 10 hengen ryhmän. Sirenin mukaan yhteistyö toteuttajaporukan kesken sujui mutkattomasti, vaikka aikataulu oli tiivis. Ensimmäiset brieffaukset projektiryhmän kanssa käytiin lokakuun alussa, ja toimituksen piti olla reilassa jo joulukuun alkupuolella. – Tämä oli sellainen projekti, joka pisti meidät itse kunkin vähän ylittämään itsemme. Teimme jo alkumetreillä päätöksen heivata kaikenlainen byrokratia sivuun. Koko ja kelit haasteena Kenties suurimmat haasteet itse pystytystyössä liittyivät teoksen kokoon. Valolla on maalattu niin paljon seinäpinta-alaa, että heijastamiseen tarvittiin viisi erillistä projektoria. – Oli tärkeää, että projektorit saatiin sijoitettua äärimmäisen tukevasti ja tasaisesti. Minkäänlaista tärinää kun projektio ei salli, Siren kertoo. Haastavuutta lisäsi sekin, että projektorien vaatimat pylväät maatöineen piti kaikki tehdä alusta alkaen mittatilaustyönä. Toki myös Suomen sää asetti vaatimuksia. Huippuluokan laser-projektion kun pitää toimia yhtälailla räntäsateessa kuin usean kymmenen asteen pakkasessakin. – Se edellytti, että näissä on sääsuojatut kotelot lämmityksineen ja tuuletuksineen, Siren esittelee. Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno. – Tämä oli erityisprojekti, jossa oli hieno olla mukana. Mutta niinhän se menee, että kun ammattilaiset ovat tekemässä, niin se helpottaa kummasti.