Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kaupallinen yhteistyö: Pirkanmaan Yrittäjät - Tauno teki työuransa kriisipesäkkeissä ympäri maailmaa, jäi eläkkeelle ja debytoi saman tien yrittäjänä – Baarille nimen antoi vaimo ja sijaintipaikan eksoottisuus

Tauno Syrjästä tuli ravintoloitsija 62-vuotiaana lähes heti, kun hän jäi eläkkeelle pitkältä YK-uralta. Se piti miehen maailmalla pitkään. Entinen poliisi oli jo etukäteen päättänyt, että jatkossa koti löytyisi vakituisesti Tampereelta. Sekin oli selvillä jo uran loppuaikoina, että oman ravintola kiinnostaisi. Ja siitäkin huolimatta, että oma ravintolapuolen kokemus rajoittui vain ja ainoastaan asiakkaan rooliin. Kynnystä madalsi, että hänen vaimonsa Eyorusalem oli opiskellut Suomeen muutettuaan ravintolakokiksi. Ruokaravintolan sijaan lopputuloksena syntyi kuitenkin pub-ravintola Jerun piilopaikka . Nimi on kerrassaan osuva. Aivan sattumalta pubiin ei nimittäin löydä, vaikka ravintola sijaitseekin keskustan ykköskadun eli Hämeenkadun varrella. Tai jos tarkkoja ollaan, sen alla. Aikansa nähtävyys Viime vuoden maaliskuussa perustettu pub-ravintola toimii entisessä alikulkukäytävässä, joka yhdisti kadun vastakkaisilla puolilla sijaitsevan Voiman talon ja Centrumin tavaratalon. Ne kuuluivat molemmat silloiselle Osuusliike Voimalle eli nykyiselle Elannolle . Läpikulku tunnettiinkin puhekielessä sekä Voiman tunnelina että Centrum-käytävänä. Se valmistui jo 50-luvun puolella, mutta suurelle yleisölle se avattiin 60-luvulla. – Jotkut asiakkaat ovat kertoneet muistavansa, kun tämä tunneli avattiin yleisölle samalla kun Centrumin tavaratalo valmistui. Se oli suuri asia, jota tultiin kauempaakin katsomaan, kertoo Tauno Syrjä. Flipperit jäivät mieleen Sinänsä tila palasi nyt juurilleen, että samaisessa paikassa on aikaisemmin sijainnut nuorisobaari. Sellainen avattiin vuonna 1961 Osuusliikkeen toimesta. Jerun paikkaa ei nyt varsinaisesti nuorisopaikaksi voi tituleerata, mutta Yleisradion ohjelmistoa lainaten, olkoon se sitten entisten nuorten paikka. – Aika moni on tullut muistelemaan, että on täällä käynyt. Onpa jokunen kertonut menneensä kihloihinkin täällä, Tauno hymyilee. Myös Tauno itse muistaa paikan 70-luvulta, vaikka hän ei paljasjalkaisia manselaisia olekaan. Kotikunta Pälkäne oli tosin sen verran lähellä, että Tampere tuli tutuksi. – Flipperit ja pajatsot minulle ovat ainakin jääneet täältä mieleen, yrittäjä muistelee ja myöntää, että eipä olisi Teini-Tauno arvannut tuolloin olevansa joku päivä ravintoloitsijana kyseisessä paikassa. Väliin ehtikin tulla aika monta mutkaa – ja maata. Dokumentti jäi mieleen Elämänpolkua ohjaavat päätökset saattavat olla lopulta kiinni hyvin pienistä asioista. Taunon kohdalla yksi käännekohta oli hänen 10-vuotiaana näkemä televisiodokumentti. Nimikin on jäänyt mieleen. – Meidän poikamme Kyproksella kertoi suomalaisista YK-joukoista, ja se teki lähtemättömän vaikutuksen. Ei siinä iässä mitään varmaksi lukita, mutta yhtenä vaihtoehtona rauhanturvaajan ura oli siitä saakka, Tauno hymyilee. Hän aavistelee, että silläkin saattoi olla vaikutusta, että Taunon äiti oli menettänyt isänsä sodassa. Rauhanturvaamisen tuntui tarpeelliselta. Armeija vaikutti urasuunnitelmiin Varusmiespalveluksen, joka on luonnollisesti edellytys rauhanturvajoukkoihin pääsemiseen, Tauno suoritti heti 18 vuotta täytettyään. YK-tehtävät kiinnostivat edelleen. Suunnitelmiin tuli tosin muutos, kun mies komennettiin aliupseerikouluun sotilaspoliisipuolelle Helsinkiin. – Siitä innostuinkin sen verran, että pian armeijan jälkeen hain ja pääsin Poliisikouluun. Tauno on ensimmäisiä Tampereella koulutuksensa saaneita jepareita. Hänen vuosiluokkansa oli vasta toinen täältä valmistunut. Poliisiura alkoi Helsingin Malmilta, mutta piakkoin hän sai viran Tampereelta. Samoihin aikoihin hän haki YK-komennusta. – Mietin, että lähden joko nyt tai ei koskaan, hän toteaa. Lähi-idästä alkuun Taunolla oli ikää 22 vuotta, kun hän lähti keväällä 1978 ensimmäiselle komennukselleen. Kohde oli Siinain autiomaa. Israel ja Egypti olivat taittaneet siitä peistä jo pidempään. Vuoden 1956 Suezin kriisin lisäksi alueella oli käyty ensin kuuluisa Kuuden päivän sota vuonna 1968 ja myöhemmin vielä Jon Kippurina tunnettu kahinointi 1973. Vuosikymmenen loppupuolella rauhanprosessi oli tosin saatu varsin hyvin vauhtiin, ja YK oli paikalla lähinnä seuraamassa, että alueen takaisinluovutus Egyptille oli sujumassa mahdollisimman mutkattomasti. Tauno oli tehnyt kontrahdin puolen vuoden komennuksesta, mutta se venyi vuoteen. Mies myöntää, että rauhanturvaamiseen jäi koukkuun. Virkaansa poliisina hän ehti välissä toimittaa vuoden päivät, kun oli seuraavan komennuksen vuoro. Nyt kohde oli Golan, jossa hän oli kahteen otteeseen. Lähi-itään Tauno teki vielä yhden komennuksen Golanin jälkeen. Silloin kohteena oli rauhaton Libanon. – Etenkin Beirutissa, jossa olin osan ajasta, oli käynnissä aivan täysi sisällissota. Syvemmälle Afrikkaan Lähi-idän jälkeen oli vuorossa pari vuotta poliisihommia, mutta niiden jälkeen kutsui Afrikka ja Namibia, missä Suomi oli ottanut poikkeuksellisen ison roolin. Tuleva nobelisti Martti Ahtisaari oli näyttävässä roolissa tässä työssä, mutta olipa Suomi vahvasti edustettuna myös rauhanturvaajissa mitaten. Tauno itse muistelee, että YK-joukoissa palveli yli 800 suomalaista. Saksan entinen siirtomaa oli silloin edelleen Etelä-Afrikan miehittämä. Elinolot Afrikassa olivat hyvin erilaiset kuin aiemmissa kohteissa. Etenkin syrjäseuduilla tunnuttiin edelleen elävän kuin Tarzan-kirjoissa. Mieleen on jäänyt esimerkiksi maan luoteisnurkkaa asuttanut Himpa-heimo, jotka oli ”löydetty” vasta parikymmentä vuotta aiemmin. – Siellä elettiin miltei kivikautta. Maailmanjärjestön palkkalistoille Namibian komennus jäi viimeiseksi rauhanturvamissioksi sotilaspuolella. Syrjä oli pyrkinyt YK:ssa siviilivirkaan jo tovin, ja sellainen hänelle myös myönnettiin. Joskin rauhanturvaoperaatioiden tukiorganisaatioksi jo vuonna 1949 perustetussa Field Service Organisaatiossa työt siviilinä jatkuivat rauhanturvaamisen parissa. Uusi työ erosi vanhasta monella tapaa. Siinä missä rauhanturvaaja on aina aseistettu, eivät YK:n siviilivirkailijat vuosituhannen vaihteeseen saakka kantaneet ikinä asetta. Rauhanturvaajana Tauno oli myös aina Suomen valtion palkkalistoilla, kun taas siviilivirassa palkanmaksajana oli New Yorkissa päämajaansa pitävä YK ja työkaverit kirjaimellisesti ympäri maailmaa. Työkielenä pitkästä aikaa suomi Nykyinen baari onkin ensimmäinen kerta pitkään toviin, kun Taunon työkieli on suomi. Maailmalla kun ei pahemmin härmää veistelty. Englannin lisäksi tutuksi kävi myös ranska, joka on edelleen valtakieli isossa osassa Afrikkaa. Niin vaan sujuivat hommat vierailla kielillä, vaikka aikanaan koulussa ne olivat hänelle todellista pakkopullaa. – Sen muistan, että en koskaan mieltänyt kouluaikaan kielien merkitystä, vaan pikemminkin näin ne opettajien keksimänä kidutuskeinona. Varmaan olisin höristänyt korvia vähän tarkemmin, jos olisin tiennyt mitä tuleman piti, hän hymyilee. Monta toimenkuvaa Poliisitaustasta johtuen ison osan siviiliurastaan Tauno teki turvallisuuspuolen hommissa, mutta mahtuupa yli 35 vuotta kestäneeseen virkauraan pätkiä myös esimerkiksi globaalin järjestön logistiikkapuolella ja Saharassa lentotarkkailijana. Yleisimmin työnkuva kuitenkin löytyi Security-puolelta. – Pähkinänkuoressa päätehtäväni oli neuvoa kollegoita säilymään hengissä. YK:n tehtävät sijaitsevat nimittäin käytännössä aina kriisialueilla, hän huomauttaa. Se miestä joskus pisti vähän hymyilyttämään, että hän näki Suomessa joskus uutisia omista kohteistaan, joissa kerrottiin, ettei niissä ollut paikalla yhtään suomalaista. – Mikäs minä sitten olen, hän kertoo miettineensä. Meillä tuntematon sisällissota Ajallisesti pisimmän, 10 vuoden komennuksen mies teki Norsunluurannikolla. Kotikaupunki siellä oli väkiluvultaan noin kaksi kertaa Tampereen kokoinen Daloa. Samaan tapaan kuin Namibiassa, myös nyt YK:n pääsääntöinen tehtävä oli vaalien valvominen. Toisin kuin Namibiassa, missä valta siirtyi melko väkivallattomasti, Norsunluurannikolla äänestystä seurasi sisällissota. – Oppositio voitti vaalit, jonka jälkeen istuva presidentti, joka oli alun perinkin lykännyt vaalien pitoa pitkään, kieltäytyi luovuttamasta valtaa. Samoin kuin vaalit, sisällissodan kuitenkin voitti lopulta se opposition edustajan ryhmittymä. Tätä ei Suomessa juuri uutisoitu. Vai kuinka moni muistaa, että kyseisessä maassa riehui sisällissota tämän vuosikymmenen alkupuolella. Lööppikamaa se ei ainakaan ollut. Kaikki meni Sota tuli tällä kertaa päälle entistä omakohtaisemmin. Keskellä kovinta kahakointia Taunon vuokraama talo tyhjennettiin täysin, niin että kutakuinkin vain päällä olevat vaatteet säilyivät. Tällä oli iso vaikutus siihen, että Tauno päätyi sittemmin ravintola-alalle. Ryöstön jälkeiset kuusi vuotta mies asui kirjaimellisesti hotellissa. Ja kuinka ollakaan, sitä sattui pitämään töistä tuttu mies. Eteläkorealainen majuri oli oman YK-pestinsä jälkeen ottanut eron maansa armeijasta ja pistänyt pystyyn hotellin ja ravintolan juuri Daloaan. – Ainakin siinä näki, mitä virheitä hän teki, ja ehkä juuri ne osasin sitten täällä välttää. Moniongelmainen maa Vaikka sisällissota loppui melko nopeasti, YK:ta tarvittiin. Sisäisten ongelmiensa lisäksi noin 20 miljoonan asukkaan Norsunluurannikolla oli siirtolaisongelma. Verrattuna useaan naapurimaahansa se oli jopa vauras valtio. Timantti- ja kultaesiintymien lisäksi maa on edelleen koko pallon suurin kaakaontuottaja, ja kahvia ja teetäkin siellä tuotetaan paljon. Tämän vuoksi naapureista löytyi rutkasti tulokkaita, joita paikalliset eivät katsoneet hyvällä. Työpaikoista kun oli sodan jälkeen muutenkin pulaa. – Kuten usein, sodan jälkeen sotilaille ei löytynyt oikein virkaa, jolloin moni heistä alkoi tehdä sitä, mitä parhaiten osasi ja ryhtyi maantierosvoksi, hän tuumaa. Kaikkiaan YK-operaatio maassa kesti aina vuoden 2017 alkuun. – Eikä tilanne edelleenkään mikään hyvä ole, mutta rauhallisempi kuitenkin. Vaikea alku liitolle Sisällissodan syttyessä 2010 Tauno joutui myös evakuoimaan maasta oman vaimonsa, Eyorusalem Arayan. Naimisiin oli menty kolme vuotta aikaisemmin Eritreassa, Taunon aiemmassa kohteessa. Myös sieltä oli tullut lähtö, joskin tuolloin se koski Taunoa. Eritrean hallitus patisti kaikki YK:n ”länsimaalaiset” rauhanturvaajat ulos maasta 10 päivän varoitusajalla. Avioituminen itsessään oli sujunut mutkattomasti, mutta tuore rouva ei saanut maastapoistumisviisumia tahi passia. Tauno siis lähti Norsunluurannikolle ilman morsiantaan, ja yhteen päästiin muuttamaan vasta kolme vuotta myöhemmin. Silloinkin vaadittiin vähän vippaskeinoja, sillä Eyorusalem loikkasi maasta kaalikuorman alle piiloutuneena naapurimaahan Sudaniin. Siellä viisumi luonnistui, mutta aikalailla heti sen jälkeen alkoi sitten se sisällissota. – Vaivalloinen oli siis avioliittomme alkutaival, Tauno myöntää. Suomi kolahti heti Eyorusalemin tie vei hänet evakkoon Keniaan aikalailla Afrikan toiselle laidalle. Se oli noihin aikoihin kutakuinkin ainoa valtio maailmassa, joka myönsi viisumeita eritrealaisille. Vaikka Norsunluurannikko säilyikin Syrjän asemapaikkana aina toissa vuoteen saakka, vaimo pääsi muuttamaan Suomeen jo 2011. Ja vaikka moni pitkän uran vastaavissa hommissa toiminut YK-toimija onkin päätynyt eläkepäiviksi lämpimämpiin maihin, Syrjän perheelle Suomi oli ykkösvalinta. – Eyorusalem oli jo heti kahden käyntikerran jälkeen vakuuttunut, että Suomi oli maailman paras maa. Päätöstä edesauttoi se, että myös Taunon entisestä avioliitosta syntyneet, nyt jo aikuiset lapset olivat hekin pysyvästi Suomessa. Mantereet vaihtuivat päikseen Tauno kertoo vaimonsa muutenkin suomalaistuneen todella nopeasti. Pitkälti rouvan päätöksestä perheen kaksi pikkumiestä ovat esimerkiksi molemmat aloittaneet jääkiekon. – Eyorusalem, joka ei siis ikinä ollut edes kuullut jääkiekosta, saapui Suomeen juuri maailmanmestaruuskeväänä ja innostui heti. Hän on meistä se innokkaampi lätkäfani, Syrjä naurahtaa. Suomessa Tauno pääsi käymään muutaman kerran vuodessa. YK:n työkierrossa oli vapaata aina kahdeksan viikon välein. – Kahdeksan viikon välein oli viiden päivän loma, johon sai lisäksi kaksi matkapäivää. Loppumetrit todellisessa kriisipaikassa Tauno, joka oli tiennyt eläköitymisen olevan edessä 62 vuoden kilahtaessa mittariin, oli ajatellut Norsunluurannikon jäävän oman YK-uransa joutsenlauluksi, mutta kun vuosikymmenen kestänyt YK-operaatio purettiin, oli eläkeikään vielä neljä kuukautta. Ne hän vietti Malissa. – Ja kirjaimellisesti kriisialueella, sillä asemapaikkani Gao oli koko maan terroristien pesäpaikka, jossa kaikki matkat tehtiin vain ja ainoastaan luodinkestävissä autoissa, hän kertoo. Uhkana olivat etenkin länsimaisten kidnappaukset, joita siellä tehtiin minunkin oloaikana. Hengissä pois Mies selvisi sieltäkin ehjin nahoin. Kun takana on useampi vuosikymmen maailman kriisipesissä, on selvä että niitä ei-niin-mukavia muistojakin mahtuu matkaan. – Jokainen, joka on ollut rauhanturva- tai kriisinhallintatehtävissä vähänkin pidempään, on menettänyt ainakin yhden työkaverin. Niin minäkin, ja aivan liian monta, Tauno myöntää. – Siitä saan olla todella kiitollinen, että itse olen säilynyt hengissä ja ilman fyysisiä vammoja. Henkistä puoltahan olen vähän jäävi arvioimaan, hän toteaa. Väkivaltatilanteiden lisäksi vaivana astetta askeettisimmissa olosuhteissa ovat myös erilaiset terveyshaitat. Niistäkin on kokemusta. – Malarian sairastin ainakin 10 kertaa. Tai siis siinä vaiheessa lopetin laskemisen. Starttiraha jäi saamatta Ajatus omasta ravintolasta kypsyi siis jo Afrikassa. Sitä vahvisti sekin, että Eyorusalem oli opiskellut Suomessa ravintolakokiksi. Hänelle oli siis ammattitaitoa alalle, toisin kuin miehellään. – Minun kokemukseni rajoittui asiakkaana olemiseen, Tauno myöntää. Yrityksen perustaminen oli kummallekin uppo-outo asia. Perustaminen itsessään sujui ihan hyvin, mutta se jäi hampaankoloon, että starttiraha jäi saamatta. Siitäkin huolimatta, että sellaista oltiin auliisti lupailemassa. – Se meitä vähän ihmetytti, eikä syy sen eväämiseen ikinä edes selvinnyt. Minulle eläkeläisenä sitä tuskin olisi tarjottukaan, mutta se, että myös sitä yksin hakenut Eyorusalem jäi ilman, oli kyllä ikävä yllätys, Tauno tuumaa. Sen sijaan esimerkiksi alkoholilupien ja muun paperisodan kanssa byrokratia oli pienempi kuin pariskunta oli uskaltanut odottaa. Keittiö vai ei keittiötä, kas siinä pulma Sopiva tila löytyi sattumalta. Hämeenkatu 10 ovessa kun oli ilmoitus myynnissä olleesta tilasta. Sen verran alkuperäinen idea muuttui matkan varrella, että aivan alkuun pariskunta oli miettinyt ruokaravintolan perustamista. Samainen tila oli toiminut aiemmin sellaisena. Siellä toimineen meksikolaistyylisen Esperanza-ravintolan keittiö oli tosin purettu pois, sillä ennen Syrjiä tilassa toimi kirpputori. – Päätimme olla rakentamatta keittiötä uudelleen ja laitoimme tilalle esiintymislavan, Tauno esittelee. Vetoapua medialta Uuden yrityksen ikiaikainen ongelma on tunnettuus, joka oli tietysti haaste myös Syrjien ravintolalle. Sosiaalisen median lisäksi hyvää vetoapua antoi Aamulehden Moro-liite, joka teki pitkän jutun paikasta jo ennakkoon. – Kyseisen jutun vuoksi meille on edelleen tultu 10 kuukautta sen ilmestymisen jälkeen, Tauno kiittelee. Baarin nimeksi oli muutama muukin vaihtoehto, mutta lopulta päädyttiin vaimon nimestä alkunsa saaneeseen Jerun piilopaikkaan. Uskontoon viittaava nimi on erittäin yleinen Eritreassa ja Etiopiassa. – Jotain kertoo sekin, että vaimoni pikkuveljen nimi on Israel . Nykänenkin kävi keikalla Esiintymislava on osoittautunut hyödylliseksi. Se on taipunut niin live-musiikkiin kuin karaoke-estradiksi. Etenkin karaoke on osoittautunut hyväksi sisäänheittäjäksi. – Elävän musiikin kanssa ongelma on ollut, että vaikka meillä on ollut hyviä orkestereja, ilman tuttuja nimiä väkeä ne eivät ole tuoneet sisään, yrittäjä myöntää. Sen sijaan niinä iltoina, kun lavalle on astunut koko kansan tuntema nimi, kuten Tauski tai Nykäsen Matti , on tulijoita ollut tungokseksi asti. Tähänkin on rajoitteensa, sillä asiakaspaikkoja ravintolassa on tasan 99. Siihen on hyvä syy. Sadassa menee raja, joka pistää ravintolan eri kategoriaan niin Teosto-maksujen kuin järjestyksenvalvojien määrän suhteen. Tulevat linjaukset musiikin suhteen ovat vielä pohdinnassa. – Live-musiikista pidämme nyt ainakin alkuvuoden paussia, mutta jatko on vielä auki. Suositut nostalgiadiscot Suosittuja ovat hänen mukaansa olleet myös aikuisempaan makuun suunnatut discotapahtumat, joiden vetovoima pohjautuu vahvasti nostalgiaan. – Niissä soitetaan musiikkia, jota asiakkaamme ovat nuorena kuunnelleet ja tanssineet. Nämä illat ovat olleet hyvin suosittuja. Seuraavan kerran meillä discoillaan niissä merkeissä 22. helmikuuta, yrittäjä mainostaa. – Muutenkin keskustassa tuntuu olevan tilausta juuri aikuisemman väen tanssipaikalle. Auki joka päivä Jerun paikan ydinryhmää ovat olleet jo yli kolmekymppiset. – Siitä ylöspäin, ilman yläikärajaa, ravintoloitsija tuumaa. Sunnuntaista tiistaihin Jerun piilopaikka on auki kello 15.00–24.00 ja keskiviikosta lauantaihin ovet pidetään 15–02. Koska perheeseen kuuluu kaksi alaikäistä lasta, kahteen pekkaan Syrjät eivät baariaan voi pyörittää. Avuksi on palkattu baarimikko. Lisäksi aika ajoin apuna ovat olleet myös Taunon täysi-ikäiset lapset aiemmasta avioliitosta. Heistä poika työskentelee muutenkin ravintola-alalla. – Yleensähän se menee toisin päin, että isä opettaa, mutta meillä marssijärjestys on ollut tässä suhteessa ihan toinen. Mutta miten hyvin 11 kuukautta sitten alkanut toiminta on vastannut yrittäjien odotuksia? – Aika hyvin. Oikeastaan ainoastaan kuuma kesä jäi varsin hiljaiseksi, mitä en ihmettele. Lämmin kesä olisi ehdottomasti vaatinut terassin, mies toteaa. Ensi kesäksi sellainen on tulossa. – Aloin selvittää asiaa liian myöhään. Taloyhtiön puolesta lupa myönnettiin, mutta kun asia oli selvä, oli ratikkatyömaa valitettavasti jo edennyt kiinteistömme eteen.