Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Kamaluuden keskellä apu voi löytyä hallista – Tampereen kaupungin sydämestä

Ensin ajattelin kirjoittaa siitä, miten maailman suurimmaksi rauhanprojektiksi siunattu Euroopan unioni on Britannian erosekoilun myötä muuttunut tämän saagan osalta käsittämättömäksi tragikomediaksi. Ei, ei, ei. Arvostettu yhdysvaltalaislehti The New York Times julkaisi viikonloppuna useita laajoja artikkeleita maan presidentin Donald Trumpin maanisia piirteitä saavasta Twitter-viestitulvasta ja siitä, että 5 889 kertaa Trump on hyökännyt ihmistä, ryhmää tai instituutiota vastaan poikkeuksellisella tavalla sen jälkeen, kun hän vannoi presidentinvalansa tammikuussa 2017. Tviittejä on suollettu yli 11 000, ja iso osa niistä ylistää presidenttiä itseään. Äh, aivan liian synkkää. No entäpä joulu, sen valo ja toivo? No ei se sitä ole kaikille kuitenkaan. Siispä loogisinta on, että kirjoitan Tampereen kauppahallista, tuosta vuonna 1901 valmistuneesta arkkitehti Hjalmar Åbergin suunnittelemasta kaupungin sydämestä. Kun ajatellaan jutustelujen mekkaa, Tammelan torin lisäksi mieleen kotikaupungissani tulee tietenkin kauppahalli. Myyjät huutelevat toisilleen, ihmiset nauravat päivän annista riippuvien tarjousten keskellä, joka puolella tuoksuu ruoka ja lähes aina samaan paikkaan tiensä on löytänyt joku, jonka tunnet – tai jonka tunnet kohta. Siksi luin pari viikkoa sitten kollegani kirjoittaman jutun hallista haikein mielin. Sitten 1970-luvun, kertaakaan yhtä monta loossia ei ole ollut tyhjillään. Syyksi todettiin muun muassa kaupungin kiristyneet kriteerit yrittäjille. Ei näin. Kauppahalli on kohtaamispaikka. On se sitten höyryävä lautallinen bouillabaissea, suhteettoman suuri mutta juuri makunsa puolesta kokonsa ansainnut lihapulla, notkuva kasvis- ja kalatiski, italialainen pasta tai käsintehty suklaa lihoista ja juustoista puhumattakaan. Yhden mieleenpainuvimmista keskusteluista kävin hallin nyt jo jättäneen yrittäjän kanssa. Ostin joulukukkia. Lopulta keskustelimme siitä, millaista elämä on. Totesimme, että no elämähän on. Glitterin ja mitä erikoisimpien kranssien lomassa nauroin makeasti ja tunsin yhteenkuuluvuutta tuiki tuntemattoman rouvan kanssa. Hänen puotinsa ei ollut varmaankaan viiden tähden high class , mutta se oli sympaattisuudessaan juuri sitä, mitä hallimatkalta tuona päivänä tarvitsin. Kun nyt Tampere organisoi Kauppahallin tulevaisuutta, ajatelkaa meitä kuluttajia ja hallin yrittäjiä. Olisi nirppanokkaista evätä turhaan heitä, jotka haluavat yrittää. Tietenkin kauppahallin tunnelma on siinä, että se on persoonallinen, sinänsä ketjuton ja omalla tavallaan hassu. Kauppahalli ei saa kuitenkaan näivettyä. Eikä asioista saa tehdä liian hankalia.