Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kummallinen ilmiö koulumaailmassa – Oppilaiden vanhemmat käyttäytyvät törkeästi opettajaa kohtaan

Hän tuijottaa minua suoraan silmiin. Tuijotan takaisin, en aio antaa tuumaakaan periksi. Eikä anna hänkään. Hän on samaan aika löysä ja ylimielinen. Minä olen hänen silmissään varmaankin hirveä tiukkapipo, nalkuttava ämmä, kuolettavan tylsä tyyppi, joka hankaloittaa kaikkea, mikä on hänelle tärkeää ja ominaista. Olen poikkiteloin, kun hän pitää järjetöntä älämölöään, häiritsee oppituntia, laiskottelee, räplää kännykkää, kiroilee, tappelee, sotkee ruoalla ja mitä ikinä hän milloinkin saa päähänsä. Hän on murrosikäinen, murkku, kapinallinen. Hän imee minut kuiviin, näännyttää ja saa raivon partaalle. Tuntuu, että hän ei muutu ikinä, ei opi virheistään eikä välitä omasta parhaastaan. Siitä huolimatta minun aikuisena kuuluu edes yrittää pitää hänet ruodussa. On jaksettava yhä uudelleen asettaa rajoja, yrittää luoda järkeä hänen kaaokseensa, toistaa ja vaatia. Kolmen aikuisen lapsen äitinä olen nähnyt, että jossakin vaiheessa murrosikä on muisto vain, se on yksi elämänvaihe, josta selvittiin kuin selvittiinkin hengissä. Yläkoulun opettajana elän ikuisessa murrosikälingossa. Oppilaat vaihtuvat mutta murrosikä jää. En voi ajatella kuten äitinä saatoin ajatella, että kunhan jaksan nämä murkkuvuodet, niin jo helpottaa. Ei helpota. Tiedostan sen oikein hyvin ja konkreettisesti joka ainoa koulupäivä. Murrosikä jättää minut rauhaan, kunhan saavutan eläkeiän. Väsyneenä tsemppaan itseäni muistuttamalla, että raskainta on murrosikäisellä itsellään. Hän kulkee sen lingon läpi, jota minä seuraan vierestä. Murrosikä voi ravistella nuorta rajusti, viedä pahasti sivuraiteille, heittää sellaiseen sekasotkuun, että sieltä selviäminen vaatii monen aikuisen apua. Vähintä, mitä minä opettajana voin tehdä, on tukea häntä, jota murrosikä ravistelee. Hänet ja minut on heitetty samaan veneeseen eikä haaksirikkoutuminen tai hukkuminen ole vaihtoehto. Olennainen tuki opettajalle tulee oppilaan kotoa. Jos minä saan kurinpidossa ja käytöshäiriöiden korjaamisessa taustatukea vanhemmilta, olen vähemmän väsynyt ja toivoton. Oppilaiden vanhemmat riitelevät, kiukuttelevat, kapinoivat, käyttäytyvät huonosti ja ovat vastahankaan opettajien kanssa. Jaksan tsempata, ojentaa, kasvattaa ja kurittaa, jos tiedän, että vanhemmat ovat samoilla linjoilla. On itsestään selvää, että aikuisten yhteistyössä on järkeä ja voimaa. Se on turva oireilevalle nuorelle. Koulumaailmassa on kuitenkin vallalla aivan päinvastainen, kummallinen ilmiö: oppilaiden vanhemmat riitelevät, kiukuttelevat, kapinoivat, käyttäytyvät huonosti ja ovat vastahankaan opettajien kanssa. Koulupäivän ajan opettaja painii murrosikäisen kanssa, koulupäivän jälkeen murrosikäisen vanhemman kanssa. Mikä järki siinä on? Kirjoittaja on opettaja. Aiemmin julkaistuja Tiina Keskisen kolumneja: Opettaja kehotti oppilasta lopettamaan kännykän käytön ruokalassa – hävytön vastaus veti ammattikasvattajan sanattomaksi: Onko törkeän käytöksen raja tullut vastaan? Opettaja pääsi seuraamaan nuorten sijaisten tunteja ja huolestui: Eikö tuleville opettajille opeteta sitä kaikkein tärkeintä taitoa? Olisi outoa, jos oireilevia nuoria ei tulisi koko ajan lisää – tässä yksi syy koulumaailman pahoinvointiin