Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tiedolla johtaminen ei auta, jos tietoa ei ole – Tietämättömyyden johtaminen edellyttää, että päättäjät myöntävät tietämättömyytensä

Jokainen organisaatio toivoo, että sen päätökset täyttäisivät rationaalisuuden kriteerit. Rationaalinen valinta kestää kriittisen koettelun ja vakuuttaa siihen kielteisesti suhtautuvat. Vaikka rationaalinen valinta ei miellyttäisikään, se on silti helpompi hyväksyä kuin epärationaalinen päätös. Rationaalisessa päätöksenteossa tavoite, johon pyritään, on yksiselitteinen. Valmistelussa on kartoitettava kaikki relevantit vaihtoehdot seurauksineen. Päätöksen valmistelijoiden tulisi erottaa tosiasiat arvoista ja tunteista ja torjua taipumuksensa puolueellisuuteen. Tässä ajassa valtio, kunnat ja kuntayhtymät tekevät valintoja, jotka koskevat syvästi ja peruuttamattomasti monia ihmisiä. Heidän on luonnollista edellyttää, että valinnat ovat rationaalisia. Rationaalisuuden vaatimus koskee myös yrityksiä, jotka irtisanovat työntekijöitään, muuttavat investointisuunnitelmiaan ja lopettavat tuotteittensa valmistuksen. Jos organisaatiot pystyvät tekemään rationaalisia valintoja, se tehostaa toimintaa ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin päättäjien ei tarvitse varautua kritiikkiin ja toiseksi he voivat suunnata huomionsa ja voimavaransa uuden luomiseen. Kuitenkin on kysyttävä, kuinka rationaalisia organisaatioittemme päätökset todella ovat? Vaikka valintojen toivotaan täyttävän edes keskeisimmät rationaalisuuden kriteerit, käytännössä niihin ei ylletä. Organisaatioita motivoi enemmän usko omaan rationaalisuuteensa kuin rohkeus rehellisesti tunnistaa, kuinka kauas päätökset jäävät täydellisestä rationaalisuudesta. Jokainen ymmärtää, että mitä isommasta ja monimutkaisemmasta ongelmasta on kysymys, sitä vaikeampaa on tehdä niitä koskevia rationaalisia valintoja. Jos täysin rationaalinen päätöksenteko ei ole mahdollista, sen vaihtoehdoksi on hyväksyttävä rajoitettu rationaalisuus. Se tarkoittaa paluuta päätöksenteon alkutekijöihin, ongelman ymmärtämiseen ja määrittelyyn, ratkaisuvaihtoehtojen generointiin ja poikkeavaan ajatteluun. Se tarkoittaa, että tiedolla johtamista on täydennettävä tietämättömyyden johtamisella. Se, mitä ei voida tietää, siihen ei tiedolla johtaminen auta. Tietämättömyyden johtaminen on prosessi, jossa luodaan uusia oivalluksia, uutta tietoa ja ymmärrystä. Tietämättömyyden johtaminen edellyttää, että päättäjät myöntävät tietämättömyytensä. Tietämättömyyden johtamisessa ihmisiä ei pitäisi jakaa asiantuntijoihin, maallikoihin ja populisteihin. Päätöksenteon alkumetreillä asiantuntijoiden tulisi ymmärtää, että he kaikki ovat samalla viivalla. Kun täydellinen rationaalisuus päätöksenteossa korvataan rajoitetulla rationaalisuudella, sillä on institutionaalisia seurauksia. Näistä ensimmäinen on havainto, jonka mukaansa kansalaiset ovat luovuttaneet demokraattiset velvollisuutensa asiantuntijoille. Tämän seurauksena päätöksenteko on enemmän tai vähemmän huomaamatta keskittynyt ja syventänyt asiantuntijoiden ja kansalaisten välistä kuilua. Ongelman korjaamiseksi päätösvallan painopiste pitäisi siirtää päätöksenteosta ongelman muotoiluun ja valintojen generointiin. Toinen havainto on kriittinen suhtautuminen päätöksenteon keskittämiseen. Kun päätöksentekoa keskitetään asiantuntijoille tehokkaan toiminnan edellytyksenä, ylitetään jossain vaiheessa se näkymätön raja, jonka jälkeen päättäjien kognitiiviset resurssit eivät enää vastaa päätöksenteon vaatimuksia. Päätösvallan keskittäminen ei estä organisaatioita tekemästä virheitä ja vääriä valintoja. Oletettuja menetyksiä tehokkuudessa voidaan vaikuttavasti kompensoida avaralla ajattelulla ja henkisellä joustavuudella. Kolmannen havainnon mukaan tietämättömyyden johtaminen muuttaa käsityksiä huippujohtajien arvosta ja välttämättömyydestä. Innovaatioiden historia osoittaa, että he, joiden pitäisi tietää, eivät sittenkään tiedä. Aikaisempien saavutustensa vankeina he eivät välttämättä näe mitään hyvää uusissa ideoissa. Koska huippujohtajat tuskin korvaavat valinnoillaan organisaationsa luovuutta, heitä koskeviin puheisiin on suhtauduttava varauksellisesti. Rajoitettu rationaalisuus ilman tietämättömyyden johtamista tarkoittaa pahimmillaan ajattelun lyhyttä tähtäintä, sumeaa näkökykyä ja tyytymistä pienimpään yhteiseen nimittäjään. Tietämättömyyden johtaminen vapauttaa päättäjät, ainakin osittain, näistä ongelmista, mutta se ei kuitenkaan tee päätöksistä täysin rationaalisia. Tällä hetkellä kehitys näyttää siltä, että päätöksenteon keskittäminen jatkuu kaikissa organisaatioissa ja lisää tiedolla johtamisen virheiden todennäköisyyttä. Kirjoittaja on emeritusprofessori Tampereen yliopistosta.