Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Ajoimme sähköautolla Helsingistä Ouluun: jos ”tankki” tyhjenee, matka jatkuu hinurin perässä

Mercedes EQC:n akun kapasiteetiksi on ilmoitettu 80 KWh ja auton toimintamatkaksi 370–410 kilometriä yhdellä latauksella. Toimintamatkaan vaikuttavat aina keliolot – kylmässä matka lyhenee. Koeajossamme ollut Mercedes EQC lupasi matkamme alussa Keravalla vain reilun 200 kilometrin toimintamatkaa, koska jouduimme lähtemään matkaan puolityhjällä akulla. Mercedes ei ollut ennättänyt ladata akkuaan täyteen normaalista kotipistokkeesta yhden yön aikana. Tiesin jo etukäteen muun muassa Audi e-tronin koeajosta, että kilometrit alkavat sulaa moottoritiellä. Nelostien alkupää Oulun suuntaan on yhtä moottoritietä aina Heinolan takamaaston asti. En lainkaan epäillyt, etteikö Mercedes Oulua tavoittaisi, mutta latausmahdollisuudet arveluttivat. Totuus on nimittäin se, että vaikka latauskartta näyttää netissä täydeltä, niin suurin osa julkisista latauspisteistä on 22 kW:n latauspisteitä. Täyssähköautolle niistä ei ole suurta apua, kun tien päällä ollaan. Tunnin lounastauon aikana täyssähköauto imuroi niistä keskimäärin 20 lisäkilometriä. Näin kävi heti Vierumäellä, jossa oli näyttävä Teslan Supercharger-rivistö, mutta muille sähköautoille yksi vaatimaton 22 k:n latauspiste. Kolmen vartin aikana se latasi autoon alle 5 kW:n verran energiaa eli parikymmentä kilometriä tuli lisää toimintamatkaa. Nopeampi 50 kW:n latauspiste olisi sijainnut Jari-Pekan huoltoasemalla Hartolassa, mutta laskimme, että virtaa riittäisi mukavasti aina Jyväskylään asti kevyestä latauksesta huolimatta. Jyväskylään pääsy tosin edellytti tiukkojen ohitusten ja kiihdytysten välttämistä. Täyssähköauton akku rankaisee raskasjalkaista kuskia nopeasti. Jyväskylä pimeänä Jyväskylässä toinen kaupungin kahdesta pikalaturista Tourulassa oli offline-tilassa eli siis pimeänä. Onneksi Lidlin parkkihallissa oli pikalaturi, ilmainen kaiken lisäksi, ja kun olimme aukioloaikana liikkeellä, niin saimme autoon virtaa. Muuten olisimme olleet pulassa. Latauspisteiden niukkuus kannusti hakemaan Mercedeksen säästöajon ominaisuuksia, joista tehokkain oli MR eli Maksimum Range -ajotila. Tila pyrkii estämään energiasyöppöjä ajotapoja ja optimoi energian käytön. MR-tilassa suuntasimme siis Jyväskylästä kohti Oulua. Lievänä yllätyksenä tuli vastaan se, että välillä ei olisi kuin kaksi pikalatauspistettä, Kärsämäellä ja Pihtiputaalla. Kävimme molemmissa, jotta ei tarvinnut odotella yhdessä paikassa liian pitkään. Kärsämäen Fortum-asema toimi hienosti, mutta Pihtiputaan latauspiste vaatii soittoa Fortumin asiakaspalveluun ennen kuin virtaa irtosi. Kilpikonnavauhtia Oulussa Kaikista kikkailuista huolimatta Ouluun päästyämme toimintamatkaa oli hotellin pihassa vain 12 kilometriä. Ja ennakkokäsityksestämme poiketen hotellissa ei ollut sähköautojen latauspistettä. Kun aamulla lähdimme ajamaan, niin 12 kilometriä oli yön aikana valahtanut 7 kilometriin ja lähimpään latauspisteeseen oli 5 kilometriä. Kilometrit hupenivat luvattua nopeammin ja niinhän siinä kävi, että EQC:n toimintamatka vajosi nollaan jo pari kilometri ennen laturia. Siinä sitten pieni hiki otsalla odotin, milloin matkanteko hyytyy. Mutta ei – EQC salli kuin sallikin ajon kilpikonnan kuva ruudussaan, vaikka mittari näytti nollaa. Sain auton Virtapisteen latausasemalle Oulun Energiatalon pihalle, jossa on 50 kW:n pikalaturi. Nyt oli aikaa pitää auto latauksessa yli kahden tunnin ajan, ja palatessa akku oli iloisesti täynnä ensi kertaa matkan aikana. Oulussa kuten muissakin latauspisteissä hämäsi se, että latausta ei voinut tehdä suoraan millään maksukortilla tai rahalla. Sähköauton lataamista varten pitää mielellään kirjautua eri sähköoperaattoreiden asiakkaaksi, hankkia sovellut ja sitten voi naputtaa sisään oman luottokortin numeron (Virtapiste). Fortumin asemilla sähköä sai tekstiviestin lähettämällä, jolloin sähkön hinta laskutetaan puhelinlaskussa. Kokenut sähköautoilija neuvoi kuitenkin Oulussa, että kannattaa pitää kännykässä aina Fortumin, Virtapisteen ja Keskon sovellukset, niin silloin lataus helpottuu. Latauksesta napsahtaa sähköpostiin tai kännykkään kuittaus, jossa kerrotaan latauksen hinta. Keskimäärin lataus maksoi 0,20 euroa minuutti pikalatausasemilla eli tunnin lataus maksoi noin 12 euroa. Koska pääsimme Oulusta matkaan täydellä akulla, niin paluumatkalla kaksi latausta riitti. Ensin kurvasin Kärsämäelle Fortumin 50 kW:n latauspisteeseen, josta imuroin kahvitauon aikana reilut satakunta lisäkilometriä. Tarkoitukseni oli ladata seuraavaksi Jyväskylä, mutta Virtapisteen pikalaturi oli yhä pois pelistä ja tulomatkalla käyttämäni Lidlin ilmainen pikalaturi oli lukkojen takana parkkihallissaan. Jyväskylä olisi sopinut minulle parhaiten pysähtymispaikaksi, mutta koska latausmahdollisuutta ei ollut, niin suuntasin Mercedeksen keulan kohti Hartolaa ja Jari-Pekan huoltamon pikalaturia. Jari-Pekan saavuttaminen edellytti jo pientä ajotavan kuristamista. Matkan varrelle jääminen kellon käydessä puolta yötä ei houkutellut. Huoltamon pihalla toimintamatkaa oli jäljellä 30 kilometriä, mutta 50 kW:n latauspiste oli vapaana. Jari-Pekan pysähtyminen vaati ison kahvin ja pitkän sämpylän lisäksi kokonaisuudessaan reilun tunnin seisoskelun, jotta sain toimintamatkamittariin haluamani 250 kilometrin lukemat. Matkaa kotipesään oli noin 160 kilometriä, mutta edessä oli runsaasti energiasyöppöä moottoritietä, siksi piti ladata ikään kuin ylimääräistä. Virtamäärä riitti hyvin ja pääsimme kotiin ja tallella oli vielä 60 kilometriä. Päivää myöhemmin - pääkaupunkiseudun taajama-ajossa EQC:n toimintamatka tuntui riittävän enemmän kuin hyvin. Auto lataa akkujaan hidastuksissa ja pienissä nopeuksissa energiankulutus oli pienempää kuin raskaassa moottoritieajossa. EQC:ssä hidastusenergian talteenottoa voi vielä tehostaa kolmeen tasoon ratin alapuolisilla siivekkeilllä. Tehokkaimmalla tasolla hidastus korvaa suurelta osin jarrutuksen auton mekaanisilla jarruilla. Ongelmana lataus Suurimmat huolet pääkaupunkiseudulla liittyivät siihen, että kotona tavallinen seinäpistorasia työnsi akkuihin virtaa vain 1,8 kW:n teholla. Näillä tehoilla yön aikana akkuun sai 40–50 kilometriä toimintamatkaa. Täysi lataus peruspistokkeesta vie pari vuorokautta. Helsingin päässä käyttämässäni parkkihallissa on vain kaksi latauspistettä, jotka tuntuvat olevan aina varattuina aamusta iltaan. Niinpä Oulusta palattuani en saanut ladattua akkuja täyteen kertaakaan. Se olisi vaatinut erillisen pitkän käynnin jossakin pikalatausasemalla. Auton oman kotilatausaseman, wallboxin hankinta on perusteltua. Sen 7,4 kW:n teholla akut saa 80 prosenttisesti täyteen noin 11 tunnissa. Tässä jutussa moititut 22 kW:n julkiset latausasemat ovat käyttökelpoisia, jos niihin voi jättää auton vaikka koko työpäivän ajaksi, mutta matkalatureiksi niistä ei ole. Tehokkailla 50 kW:n pikalatureilla akuston saa täyteen parissa tunnissa. EQC pystyisi ottamaan myös 110 kW:n tehoja, ja näillä tehoilla akusto latautuisi 80-prosenttisesti täyteen 40 minuutissa, mutta yli 100 kW:n latauspisteitä on vielä todella heikosti saatavilla. Lohjalla on ABC:n asemalla 150 kW:n latausasema ja Paimioon on juuri avattu huikea 300 kW:n asema. Mutta jo 50 kW:n asemien yleistyminen helpottaisi sähköautoilun arkea. Mercedes EQC:n keskikulutuslukemiksi on ilmoitettu 22,3–25,0 kW/h, mikä tuntui koeajossa aikana pitävän paikkansa.