Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Sosiaaliala sai jäädä, kun Ida Lehtiselle tarjoutui mahdollisuus ryhtyä ravintola-alan yrittäjäksi – Nyt isä ja tytär avaavat yhdessä ravintolan Nokialle

Vaikka aamukammassa on jäljellä enää muutama piikki, Ida Lehtinen ei osaa jännittää. Tästähän hän on unelmoinut jo pitkään, ja kun Nokian Pancho Villa avaa ensi viikolla ovensa, haave saa viimeisen sinettinsä. – Eilen tuli sellainen ensimmäinen kauhuntulvahdus, kun tilat alkavat näyttää niin valmiilta ja tajusin, miten totta tämä onkaan. Mutta yritän silti pysyä maltillisen realistisena, hän nauraa. Ida uskoo vahvasti siihen, että Pancho Villan kaltaiselle ruokaravintolalle riittää Nokialla kysyntää. Ehtihän hän pyöritellä mielessään kaikenlaisia ravintolavaihtoehtoja, ennen kuin idea nelisen vuotta sitten yhtäkkiä kirkastui. Ida työskenteli tuolloin eräässä nokialaisessa pubissa, seuraili asiakkaiden toiveita ravintolatarjonnan suhteen, kartoitti alitajuisesti markkinoita. Menestyisikö bistro tai kahvila? Tuskin, eikä hän osannut edes leipoa. Sen hän tiesi, että jonakin päivänä hänestä tulee yrittäjä, mutta millainen? – Kiinnitin huomiota siihen, miten monet lähtevät Nokialta Tampereelle varta vasten Panchoon syömään, ja ymmärsin, että juuri tuollaista Nokialla tarvitaan. Riittävän monipuolista ravintolaa, joka sopii kaikille ja kaikenlaisiin tilanteisiin arjesta juhlaan. Tuulta haavelaivan purjeisiin Ida esitteli ajatuksen pitkän linjan yrittäjälle, isälleen Mika Lehtiselle , joka innostui ja kehotti ehdottomasti ryhtymään toimeen. Jo samaisena syksynä Ida hyppäsi tätinsä kyytiin ja kaksikko hurautti kohti Helsinkiä Ketju.fi:n franchising-infoon. Ja niin yrittäjäunelma alkoi ottaa tuulta alleen. – Homma lähti nopeasti liikkeelle, mutta sitten vastaan tuli tilaongelma. Ensin löydettiin yksi potentiaalinen, joka ei lopulta sopinutkaan näin järeään ravintolatoimintaan. Meni kuukausia, löysimme toisen tilan, ja sen kanssa kävi samalla tavalla. Idalle tarjottiin ravintolaa Tampereelta, mutta hän oli jo päättänyt, että Nokia olisi se hänen oma ykkösjuttunsa. Ja kun kohtalo kerran tuntui olevan häntä vastaan, hän päätti ottaa pienen aikalisän ja vaihtaa kokonaan alaa. Ida aloitti sosiaalialan opinnot, ja kuinka ollakaan, viime syksynä puhelin soi. Pancho Villan operatiivinen johtaja Teemu Vanharanta pirautti kysyäkseen, vieläkö Idalla olisi kiinnostusta ravintolayrittäjäksi. Nyt oli nimittäin löytynyt sopiva tila. Ida oli jo ehtinyt miettiä, oliko sosiaaliala sittenkään oikea valinta. Hän oli kuitenkin ravintolankin suhteen vähän epäileväinen, olihan hänen unelmansa romuttunut jo kahdesti. Niinpä hän kysyi jälleen isänsä mielipidettä. – Minulle yrittäjyys tarkoittaa ennen kaikkea sitoutumista, sillä vapaus tuo mukanaan valtavasti vastuuta. Isäni mielipide merkitsee minulle paljon, sillä kunnioitan ja arvostan yrittäjiä, jotka uskaltavat ja jaksavat tehdä kovasti töitä onnensa eteen. Jotain uutta, jotain omaa Mikä se isän mielipide lopulta sitten oli? No, hän innostui ehkä jopa enemmän kuin maltillisempi tyttärensä. Eikä ajankohtakaan olisi voinut olla sopivampi, sillä Mika oli jonkin aikaa sitten ehtinyt lopettaa omat työnsä. Jotain uutta ja omaa miehen mieli sillä hetkellä huusi, ja hän päätti ottaa hypyn täysin tuntemattomaan. Ihan ensimmäisenä Lehtiset tekivät pelisäännöt ja rajat selviksi. Ida vastaa ihmisläheisenä ja organisointitaitoisena salista, Mika taas intohimoisena ruuan ystävänä ja kotikokkina keittiöstä. – Joku erehtyi sanomaan, että olisin liian iäkäs keittiömestariksi, ja siitäkös minä sisuunnuin. Mutta pakko nyt muutaman viikon Pancho-harjoittelun jälkeen tunnustaa, että onhan se ihan pirun kovaa hommaa. Kivaakin se varmasti on, ainakin sitten, kun jalat tottuvat eivätkä ole iltaisin ihan soosina.