Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Linnan juhlat Näköislehti Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Moro Mielipiteet Tähtijutut

Narkomaani uhkaili tyttärensä ja veljensä kanssa ulkoillutta miestä Tampereen keskustassa: ”Ilman veljeni itsehillintää olisin itse todennäköisesti päässyt joko poliisiauton tai ambulanssin kyytiin”

Olen asunut Tampereella kohta kolme vuotta. Muutimme tänne vaimoni kanssa Turusta, koska olemme aina Tampereesta paljon pitäneet. Kaupunki onkin suurimman osan asettamistamme odotuksista lunastanut. On helppo kehua palveluiden korkeaa tasoa ja saatavuutta. Vaikka asumme ydinkeskustan tuntumassa, läheltä löytyy luonnonkauniita ulkoilureittejä. Kaupungin kulttuuritarjonta on laaja ja huomioi myös lapset. Yksi asia tuli kuitenkin yllätyksenä. Keskustori, Hämeenkatu ja Tullintorin tienoo ovat täynnä narkomaaneja myös päiväsaikaan. He ovat käytökseltään arvaamattomia, ja tuntuvat lähestyvän herkemmin, jos on rattaiden kanssa liikkeellä. Alkoholistien käytös on jossain määrin ennustettavaa, mutta narkomaanien kanssa jokainen sekunti on uusi arvan heitto. Olin juhannuksena päiväkävelyllä tyttäreni ja veljeni kanssa, kun luoksemme juoksi voimakkaiden päihteiden vaikutuksen alainen nuori mies. Yleensä muutama lause riittää purkamaan tilanteen, mutta ei tällä kertaa. Hän uhkaili minua ja puhui pienelle tyttärelleni tavalla, joka täyttää rikoksen tunnusmerkit. Verta vuotavasta korvastaan päätellen emme olleet päivän ensimmäinen kohde. Ilman veljeni itsehillintää olisin itse todennäköisesti päässyt joko poliisiauton tai ambulanssin kyytiin. Vastaavia kohtaamisia on ollut aiemminkin, mutta tähän mennessä lapsemme on saanut jäädä rauhaan. Huomaan olevani myös iloinen siitä, että omat isovanhempani asuvat Turussa. Voin vain kuvitella, kuinka ahdistaviin tilanteisiin vanhukset saattavat joutua asioidessaan keskustassa. Aamulehti on kirjoittanut aiheesta ansiokkaasti, mutta mikäli toimiin ongelman poistamiseksi on ryhdytty, ne ovat joko väärin kohdennettuja tai alimitoitettuja. Narkomaanit pääkadulla ei ole normaali ilmiö, eikä se sellaiseksi saa passiivisuuden takia muuttua. En ole vastaavaan törmännyt Turussa ikinä, ja Helsingissäkin vain alueellisesti. Kuten jo useat ennen minua ovat todenneet, kuva jonka turistit saavat rautatieasemalta ja sen ympäristöstä, ei ole kovin mairitteleva. Kuva ei ole koko totuus Tampereesta, mutta ei myöskään virheellistä tietoa, vaikka näin ehkä olisi mukava ajatella. Olemme vaimoni kanssa nuoria, korkeakoulutettuja, perheellisiä ja työssäkäyviä ihmisiä, jotka todella haluaisivat kaupunkiin jäädä lapsia kasvattamaan. Taloustieteen opintojeni pohjalta arvioisin kaltaistemme perheiden olevan kasvaville kaupungeille tärkeä resurssi. Mutta mikäli tilanteeseen ei saada muutosta, tulemme lähivuosina muuttamaan muualle. En tunne lainsäädäntöä tai käytettävissä olevia keinoja tarpeeksi hyvin ehdottaakseni ongelmaan ratkaisua. Sellainen on kuitenkin löydyttävä. Salliva linja varmistaa vain sen, että ilmiö voimistuu. Tällä hetkellä Tampereen ydinkeskusta ei ole paikka, jossa haluaisimme jälkikasvumme kanssa aikaa viettää. Ajatus lapsistamme kulkemassa siellä joskus yksin kouluun ja harrastuksiin on sietämätön. Kauniit istutukset, ratikka ja ulkoilmakonsertit eivät kompensoi arkipäivän turvattomuutta.