Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Katso riemukkaat kuvat: Kaupin hurmos herkisti kaikki – Tällaisia tunteita ei saa mistään muualta

Manse PP:n naispesäpalloilijat tekivät suuren palveluksen Kaupin viimassa hytisseelle ja tärisseelle yleisölle. Jokainen tamperelaisjoukkueen kannattaja unohti kaiken kylmyyden samassa silmänräpäyksessä, kun lauantai-illan kiistaton kuningatar Kirsi Ala-Lipasti ehti kotipesään ennen palloa. Sen jälkeen koko Kauppi hullaantui ja hurmaantui. Villiintyneet katsojat huusivat, hurrasivat, taputtivat ja halasivat toisiansa. Mansen pelaajat lähtivät piiritanssiin askelkuvioista välittämättä ja saivat nopeasti seurakseen joukkueen taustajoukot. Monen ihmisen silmäkulmat kostuivat. Osa näytti kyyneleensä avoimesti, osa yritti kuivata niitä vaivihkaa pois – perisuomalaiseen tapaan. Tämä toi palan kurkkuun myös kokeneelle toimittajalle kaiken koronakurjuuden keskellä. Tätä on urheilu aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Vastaavia kiksejä ei saa mistään muualta. Käsidesit ja turvavälit unohtuivat edes muutamaksi siunatuksi hetkeksi. Vaikka pimeys ja koleus kiusaavat tavallista pidemmälle venynyttä pesäpallokautta ikävästi, se on pieni murhe nykytilanteessa. Typistetty kausi on pystytty viemään läpi varotoimien avulla – ja nyt päästään ratkaisemaan vielä Suomen mestaruus Mansen ja kaksi edellistä kultaa kaapanneen Jyväskylän Kirittärien kesken. Enempää ei voisi toivoakaan. Tuskin edes jännityselokuvien mestari Alfred Hitchcock olisi pystynyt rakentamaan yhtä karmivaa draamaa kuin Manse ja Porin Pesäkarhut tekivät. Nämä kamppailut sisälsivät kaiken mahdollisen ja jäävät elämään muistoihin paljon muustakin kuin viuhkateline-nimittelystä. Lauantai-illan käsikirjoitus muistutti erehdyttävästi Porin kolmannen välieräkohtaamisen vaiheita. Manse vei vakuuttavasti ensimmäisen jakson, kadotti taas otteensa tauon aikana ja joutui supervuorossa yhtä pahaan ahdinkoon kuin vieraspelissäkin. Tamperelaiset lähtivät sisävuoroonsa kaksi juoksua perässä. Keskiviikkona takaa-ajo päättyi katkerasti, kun Pesäkarhut poltti Kirsi Ala-Lipastin parikymmentä senttiä ennen kotipesää. Nyt sama Ala-Lipasti ehti perille Sara-Ella Kemppaisen lyönnistä ja sai silmänräpäyksessä kaikki joukkuetoverit ympärillensä. Kuuluisassa voitontanssissa ei noudatettu turvavälejä, mutta ei niitä tarvitsekaan noudattaa oman väen kesken. – Käytiin toisella jaksolla aika syvällä – ja supervuorossa oli hyvin paljon samoja piirteitä kuin edellisessä pelissä, mutta nyt kestettiin. Tahtotila oli kova. Emme halunneet enää Poriin, Ala-Lipasti kuvaili. Mansen pelinjohtaja Markus Wirzenius myönsi, että pelin aikana mieleen tuli kuuluisa deja-vu-ilmiö. Ei kai taas. – Valehtelisin, jos sanoisin toisin. Nämä ovat kuitenkin isoja pelaajia. He eivät suostuneet luovuttamaan. Harvoin näkee, kun supervuorossa noustaan kahden juoksun takaa voittoon, Wirzenius suitsutti. Tässä vaiheessa on syytä panna vireille ehdotus Ala-Lipastin muistomerkistä. Kaupista löytyy runsaasti tilaa tähän tarkoitukseen. Eikä vielä tässä vaiheessa tarvitse lähteä hulluttelemaan millään patsaalla, mutta jotakin voisi keksiä. Ala-Lipasti löi lauantaina neljä juoksua ja toi kaksi – kruununa sen ratkaisevan. – "Kikke" on huikea pelaaja. Mitä kovempi paikka, sitä kovempi hän on. Alkukaudesta oli sen verran vaikeuksia, että hänet siirrettiin hetkeksi kakkoskärkeen. Sen jälkeen on nähty upea kasvutarina, Wirzenius kehui. Finaalit alkavat heti ensi viikolla, mutta sitä ennen on pienen juhlatuokion aika. – Katsotaan nyt. Syödään pitsaa ja voidaan hyvin. On varmaan viisainta mennä kotiin ja rauhoittua hetkeksi. Olla edes yksi päivä ilman pesistä. Nauhoja on katseltu yötä myöten, Wirzenius suunnitteli.