Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Oikeuspsykiatrit tyrmäävät vaarallisuusarvion painoarvon vahvistamisen laissa vankien vapauttamisen kriteerinä — ”Lääketiede tunnistaa vain harvoja riskitekijöitä”

Oikeuspsykiatrit vastustavat vaarallisuusarvion liiallista painottamista väkivaltaisten vankien vapauttamisessa. Perusteena on, että lääketieteellinen riskiarvio on vain suuntaa antava. – Tästä syystä en pidä hyödyllisenä enkä mahdollisena, että lausunnon painoarvoa lähdettäisiin erityisesti korostamaan laissa, toteaa Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma . – Vikaan mennään, jos uudistuksessa painotetaan lääketiedettä. Lääketiede tunnistaa vain muutamia harvoja väkivaltariskiin vaikuttavia tekijöitä, sanoo oikeuspsykiatri Mika Rautanen Psykiatrisesta vankisairaalasta. Ministeriö selvittää parhaillaan, pitäisikö väkivaltariskiarviolle antaa lisää painoarvoa ja lisätä se lakiin yhtenä vangin vapauttamiseen vaikuttavana kriteerinä. STT kertoi asiasta heinäkuun lopulla. – Jos vaarallisuusarvio lisätään lakiin vapauttamiseen vaikuttavaksi kriteeriksi, sen merkitys vahvistuu. Onkin ehdottoman tärkeää varmistua, että arvio on kaikilta osin korkeatasoinen ja luotettava, sanoi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) syyskuun alussa Lännen Median haastattelussa. Lauerma näkee järkevänä, että väkivaltariskiarvio kirjataan lakiin. Hän korostaa, ettei tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei lääketiede vielä yksinään pysty ennustamaan henkilön alttiutta syyllistyä väkivalta- tai henkirikoksiin. – Käsittääkseni suunniteltu muutos on vähäinen, lähinnä lausunnon virallista asemaa tähdentävä muodollisuus. Missään tapauksessa siitä ei saa tulla ratkaiseva tekijä, Lauerma sanoo. "Nykyinen rooli hyvä" Oikeuspsykiatri Mika Rautanen pitää lääketieteellisen riskiarvion nykyistä roolia elinkautisvangin vapauttamisharkinnassa hyvänä ja oikeansuhtaisena. – Oikeus ottaa sen lisäksi huomioon paljon muutakin, kuten vankiloiden näkemykset henkilön vankeusaikaisesta käytöksestä, Rikosseuraamuslaitoksen havainnot kuntoutumisesta, sosiaalisesta toimintakyvystä ja vapautumisen jälkeisistä suunnitelmista sekä tukiverkostoista, Rautanen luettelee. – Vaikka oikeuspsykiatrisen lausunnon mukaan väkivaltariski olisi korkea, nämä muut asiat voivat tasoittaa todellista riskiä. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi syyskuun alussa LM:n haastattelussa, että ministeriö selvittää vaarallisuusarvion käyttöönottoa elinkautisvankien lisäksi myös muiden erittäin väkivaltaisten vankien kohdalla. Tällöin korkea väkivaltariski voisi tiukentaa kaikkien törkeistä väkivaltarikoksista ja henkirikoksista tuomittujen vapautumista ja vapautumisen jälkeistä valvontaa. Lisää resursseja Henriksson kertoi pitävänsä tärkeänä, että väkivaltaisen vangin vapautumisen riski yhteiskunnalle tiedetään. – Siksi on olennaista, että vaarallisuusarvioita on myös mahdollista tehdä näille henkilöille ja arvioida tilannetta tietyin väliajoin uudestaan, hän kommentoi. Psykiatrisen vankisairaalan johtajan Hannu Lauerman mukaan vaarallisuusarvioiden määrän kasvattaminen vaatisi lisää resursseja. – Järjestelmä toimii nyt jo kapasiteettinsa ylärajoilla, eikä tällä nykyisellä kapasiteetilla, määrärahoilla ja henkilöresursseilla vaarallisuusarvioinnin lisääminen ole mahdollista, Lauerma toteaa. – Riskiarviointien tekeminen on kuitenkin hyväksi tälle tutkimuksenalalle, sillä se kehittää arviointimetodeja jatkuvasti. Riskiarvion ennustusarvo voi olla 10–20 vuoden kuluttua aivan toinen kuin nykyisin. Lapsiin satsaaminen kannattaisi Viime aikoina on keskusteltu paljon elinkautisvankien ja muiden väkivaltarikollisten vankeusrangaistusten koventamista yhteiskunnan suojelemiseksi. – Elinkautinen on jo elinkautinen, se sallii nykyisellään jo määrättömän pituisen vankeuden, Rautanen sanoo. Hän muistuttaa, että törkeän väkivallan tai henkirikoksen uusimisriskin tunnistaminen on todella vaikeaa. Tästä syystä kaikkien väkivaltarikollisten rangaistusten venyttäminen loppupäästä ei välttämättä hyödytä yhteiskuntaa. – On esimerkkejä, joissa tietynlaiset alttiudet omaava henkilö syyllistyy toistuvasti henkirikoksiin. Meillä on kuitenkin valtavasti väkivaltaa ajattelevia, sitä kuluttavia ja ihannoivia henkilöitä, jotka eivät koskaan toteuta ajatuksiaan, Rautanen kuvailee. Rautasen mukaan väkivaltaisuuden hoitaminen aikuisiässä oikeuspsykiatrian keinoin on monesti vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta. – Jos väkivaltarikollisuutta tahdotaan oikeasti ehkäistä, tällaiset pakkolait ja kiristykset kannattaisi kohdentaa lapsuuden alkuvaiheisiin, lasten neuvoloihin ja lastensuojeluun, Rautanen sanoo. – Aikuisiässä ollaan auttamattomasti myöhässä. Väitän, että jos tämä kaikki satsattaisiin nyt lapsiin, 20 vuoden kuluttua näkisimme komean notkahduksen väkivaltarikostilastoissa, Rautanen sanoo. Oikeuspsykiatrinen tutkimus, joka pyrkii selvittämään, minkä tasoisen riskin henkilö aiheuttaa muiden ihmisten hengelle, terveydelle ja vapaudelle. Arvion tekemisestä päättää tuomioistuin. Tehdään harvakseltaan törkeään väkivaltarikokseen tai henkirikokseen syyllistyneille ennen tuomion määräämistä. Korkean väkivaltariskin perusteella oikeus voi määrätä rikoksentekijän suorittamaan vankeusrangaistuksensa alusta loppuun ilman esimerkiksi hyvän käytöksen tuomaa aikaistettua vapautumismahdollisuutta. Elinkautisvangeille eli murhasta tuomituille arvio tehdään aina, jotta oikeus voi ottaa sen huomioon vapauttamisharkinnassaan. Oikeusministeriö selvittää parhaillaan, voisiko vaarallisuusarviota käyttää laajemmin muidenkin erittäin väkivaltaisten vankien vapauttamisharkinnassa.