Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Seppo Paju on edennyt frisbeegolfissa ammattilaiseksi, vaikka se on tarkoittanut asuntovaunussa asumista Yhdysvalloissa – Paju arvioi, miksi Suomen vaikein frisbeegolfrata löytyy Tampereelta

Suomessa on kaikkiaan 754 frisbeegolfrataa. Näin kertoo frisbeegolfradat.fi. Ja kaikista kentistä vaikein löytyy Tampereen Ruotulasta. Radalla kilpaillaan perjantaista sunnuntaihin Pro Tourin kauden kolmas osakilpailu. Mukana on Suomen kärkiheittäjiin kuuluva lajin ammattilainen Seppo Paju . Myös Paju naulaa Tampereen mainetta kaikkein vaikeimpana. – Radalla ei ole helppoja vaiheita kierroksella, vaan jatkuvasti on todellisia haasteita. Parhaillekin rata on todella vaikea. – Väylä yksi on ehkä haastavin: se on niin pitkä, aloitus on kapea ja sillä on paljon pelikelvotonta aluetta. Tampereen frisbeegolfkeskuksen radassa on myös muuta erikoista vaikeuden lisäksi. Paju kertoo, että on ennenkuulumatonta, kuinka paljon Tampereen kaupunki on ollut mukana radan tekemisessä ja kuinka siihen on panostettu. – Tästä on haluttu tehdä uuden sukupolven rata ja siinä on onnistuttu. Rata on uniikki omalla tavallaan. Frisbeegolfkeskuksen radalta löytyy erilaisia väyliä vähän joka lähtöön. – Sopivasti metsää ja avointa. Väylät ovat reiluja mutta tiukkoja, ja yleisesti todella pitkiä. Kaikkiaan kisaväyliä viikonloppuna on 18. Ainoa mitä hieman puuttuu Pajun mielestä, on korkeuserot. Rata vaatii paljon erilaisia kiekkoja, Paju kertoo käyttävänsä kierroksella jopa 15 erilaista kiekkoa. – Suomessa tämä kuuluu top-5-ratoihin itselläni. Koska se on niin vaikea, mukavuus kärsii, sen vuoksi ei nouse kärkipaikoille. – Paras rata jolla, olen heittänyt, on Tukholmassa Järva disc golf park. Siellä on paljon samoja ominaisuuksia kuin Tampereella. Se on monipuolisin rata, jossa on isot korkeuserot ja vaihteleva maasto. Frisbeegolfissa lumoaa kiekon kaunis liito. – Se pitää pauloissaan. Kun pääsee itse heittämään ja hallitsemaan kiekkoa, ja se menee jopa 200 metriä, onhan se hienoa. Kyseessä on uniikki peliväline. Harvinainen ammattilainen 25-vuotias Seppo Paju on jo vuosia kuulunut suomalaisen frisbeegolfin kärkikaartin. Ammatikseen Paju on pelannut vuodesta 2016. Ammattilaiseksi pääseminen Suomesta ei ole helppoa. Paju onkin viime vuodet pelannut paljon Yhdysvalloissa, ja asunut noin puolet vuodesta siellä. – Viime vuonna asuimme asuntovaunussa ja vaihtelimme joka toinen viikko asuinpaikkaa ja kuljimme ympäri maata. – Kun ollaan asuntovaunussa, pyykin pesemisestä ja suihkussa käymisestä voi muodostua yllättävänkin vaikea juttu, Paju kertoo arjestaan. Frisbeegolfin hän aloitti 2006, kun hän näki mainoksen kiekoista. Pohjat olivat kuitenkin kunnossa, oma isä oli pelannut lajia vuodesta 1979. Mikä vetää ammattilaisen Yhdysvaltoihin? – Palkintorahat ovat isommat ja näkyvyys suurempaa. Paju on voittanut nuorissa maailman- ja Euroopan mestaruuden ja avoimessa sarjassa Suomen mestaruudet 2011 ja 2017, Euroopan mestaruuden ja ollut kahdesti MM-kisoissa kuudes. Hän on ollutkin Suomen kärkipelaajia koko 2010-luvun. Myös tänä kesänä tarkoitus oli kilpailla pitkälti Pohjois-Amerikassa, mutta koronavirus muutti suunnitelmat. Niinpä edessä oli suomalaisten kenttien ja kisojen kierto. Henkistä ja fyysistä Frisbeegolf ei vaikuta kaikkein fyysisimmiltä urheilulajilta. Paju kuitenkin latelee tiskiin vakuuttavia harjoitusmääriä. – 12–15 kertaa viikossa. Yleensä kahdesti päivässä. Noin puolet fysiikkaa, puolet lajia. Lisäksi urheilupsykologin kanssa mentaalivalmennusta. Fyysisessä harjoittelussa tärkeintä on Pajun mukaan urheilijan pitäminen fyysisesti kunnossa ja ehjänä kilpailemaan. Mentaalipuolella tärkeää on olla vahva silloin, kun menee huonosti. – Pystyy käsittelemään silloin tilanteen ja pelaamaan ehjän kierroksen. Eli ei oikeastaan yksittäinen heitto, vaan kokonaisvaltainen rauhallisuus on tärkeää mentaalisesti. Aamulehti lähettää livelähetystä perjantaina kello 9 Tampereen frisbeegolfkeskukselta Pro Tourilta. Lähetämme suorana lähdön, jossa mukana Seppo Paju, Väinö Mäkelä, Daniel Davidsson ja Severi Saviniemi.