Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kansallispuistojen kävijämäärissä hurja kasvu, myös jätteen määrä lisääntyy – yksikin makkarapaperi on ”kriittinen kynnyskysymys”

Tuttu näky käynnisti tänäkin maanantaina puistonhoitajien viikon Nuuksion kansallispuistossa. Roskakatokset pursusivat viikonlopun jäljiltä makkarapaketteja, muovipusseja ja muuta jätettä. Puistonjohtaja Harri Karjalainen myöntää, että suuri kävijämäärä näkyy puistossa roskan määrän kasvuna. Uudellemaalle levittäytyvässä Nuuksiossa vieraili viime vuonna lähes 350 000 ihmistä. – Tilanne ei ole erityisen huono, mutta ainahan kaikkea sattuu ja tapahtuu. Viime viikonloppunakin roskat oli kyllä tuotu katokseen, mutta roskaa oli paljon, Karjalainen toteaa. Kansallispuistojen yhteenlaskettu kävijämäärä on kasvanut yli miljoonalla vuosittaisella kävijällä pelkästään 2010-luvun kuluessa. Muutos vuosituhannen alkuun verrattuna on vieläkin tuntuvampi. Kansallispuistoissa vieraili viime vuonna reilut kolme miljoonaa kävijää, kun vuonna 2001 määrä jäi pitkälti alle miljoonan. Puistojen määräkin on tosin kasvanut kymmenellä. – Kesäaikaan se näkyy näissä suosituissa kohteissa, että parkkialueet ovat ihan täynnä ja autoja pitkin poikin. Silloin valistuksen ja opastuksen merkityskin kasvaa, Metsähallituksen luontopalveluiden apulaisjohtaja Samuli Sillman sanoo. Roska-asiaa on pyritty tuomaan puistoissa esille opastuksen ja neuvonnan keinoin. Sillmanin mukaan ihmiset kunnioittavat pitkälti kansallispuistojen ”vahvaa brändiä”. Pelisääntöjä tulee kuitenkin toisinaan teroittaa esimerkiksi ulkomaisille vieraille, joille suomalainen retkeilykulttuuri ei ole tuttu. – Esimerkiksi pohjoisen kansallispuistoissa käy paljon aasialaisia vieraita, joille on kohdennettu erityisiä kampanjoita, Sillman kertoo. Länsi-Lapissa sijaitsevan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston johtaja Pekka Sulkava arvelee, että puiston kävijöistä on ulkomaalaisia 10–15 prosenttia. Puiston yli puolen miljoonan vuosittaisen kävijämäärän huomioon ottaen se tarkoittaa isoa määrää ihmisiä. – Pipoina tai lippiksinä se on paljon. Jos peruskokemusta ei ole, siinä on vähän enemmän tiedottamista. Maatuvat vuosia Ulkomaiset turistit ovat tuttu näky myös Nuuksiossa, jonne on hyvät yhteydet eri puolilta pääkaupunkiseutua. Karjalaisen mukaan kansallispuistossa on tiedotettu roskaamiskiellosta useammalla kielellä ja grafiikoin. – Monet myös katsovat, miten muut tekevät, ja jos muut tekevät hyvin, niin sitten seurataan perässä, Karjalainen kertoo ulkomaalaisten käytöksestä. Sama pätee tosin myös suomalaisiin retkeilijöihin. Sulkava kuvailee, että ”ensimmäinen roska on kriittinen kynnyskysymys”. – Jos maassa on yksi makkarapaperi, siihen on helppo heittää viereen toinen, hän toteaa. Grilliherkun muovisen kääreen nakkaaminen taukopaikan laitaan voi tuntua mitättömältä teolta, mutta roskan maatuminen voi viedä peräti sadan vuoden ajan. Luontoon hylätty muovipullo sinnittelee puolestaan jopa tuhat vuotta. Sulkava arvioi, että kansallispuiston yleisimpiä roskia ovat tupakantumpit ja pienet, muoviset pussinsulkijat. Suomen ASH ry ja Luonto-Liitto ehdottivat toissa kesänä tupakoinnin kieltämistä kansallispuistoissa, mutta Metsähallitus ei ole lämmennyt ajatukselle. Ympäristönäkökulman ohella Sulkava muistuttaa, että jätehuoltoon vaaditut lisäresurssit ovat usein jostakin muualta pois. – Elämme valtion perusbudjettirahoituksella. Jos on niukanlaisesti rahoitusta, ei tavallisia huoltokierroksia ehditä niin usein tekemään. Omat roskat pois Kansallispuistoista ei löydy maastosta juurikaan roskapönttöjä. Roskiksia ja jätteiden lajittelupisteitä on lähinnä parkkipaikkojen yhteydessä ja luontopolkujen lähtöpaikoilla. Vuosien varrella pönttöjä on ehdotettu asennettavaksi myös maastoon, mutta Karjalainen tietää kokemuksesta sen olevan huono idea. – Olemme nähneet, että se vain lisää roskaamista, kun ihmiset dumppaavat roskikset täyteen. Niitä on myös aina vaikeampi tyhjentää sieltä maastosta, Karjalainen kertoo. Tämän vuoksi puistoissa noudatetaankin roskattoman retkeilyn periaatetta. Pääsääntönä on, että jokainen retkeilijä kantaa omat roskansa luonnosta pois. Ekotekona voi myös esimerkiksi pakata eväät uudelleen käytettäviin astioihin ja käyttää pienet määrät paperia tai pahvia sytykkeinä. Karjalainen kertoo, että pari viikkoa sitten joku oli jättänyt puiston suositulle Holma-Saarijärven alueelle jätesäkin. Roskapussi oli mitä luultavimmin jätetty paikalle hyvissä aikeissa, mutta oma-aloitteisuus osoittautui ongelmaksi. Linnut ja muut eläimet löysivät täyden säkin, jonka sisältö oli pian levitelty ympäri mättäitä. Telttailijat ja muut yöpyjät tuovat Karjalaisen arvion mukaan eniten roskaa mukanaan puistoon, mutta toisaalta he tuntevat usein etiketin ja heidän osuutensa kaikista kävijöistä on pieni. – Päiväretkeilijät eivät välttämättä usein edes evästele. He tekevät tunnin–parin kierroksen ja lähtevät pois.