Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Riitely ja pettäminen ovat vain jäävuoren huippu – Asiantuntijat kertovat parisuhteen solmuille viisi tyypillistä syytä , joista yksi on aikamme tragedia

Kommunikaatiovaikeudet, seksin loppuminen, tunneyhteyden katkeaminen, uskottomuus, mustasukkaisuus. Tällaisista ongelmista pariskunnat tyypillisesti kertovat, kun psykoanalyyttinen paripsykoterapeutti Pirjo Tuhkasaari kysyy, miksi he nyt istuvat hänen vastaanotollaan. Tuhkasaari kuuntelee. Sitten hän alkaa yhdessä parin kanssa selvittää, mitä ongelmien takaa löytyy. Riitely, pettäminen ja tunneyhteyden katkeaminen ovat hänen mukaansa nimittäin vain näkyviä oireita, joihin löytyy selitys jostain syvemmältä. Tällaisia taustatekijöitä parien voi olla itse vaikea tunnistaa. Silloin avuksi pyydetään terapeutti. – Pikavinkit eivät auta, jos suhde on todella umpikujassa, Tuhkasaari sanoo. Hän on ollut luomassa paripsykoterapiakoulutusta Suomeen ja kouluttanut psykoterapeutteja aiheesta jo parinkymmenen vuoden ajan yhdessä psykologian tohtori, paripsykoterapeutti Vuokko Malisen kanssa. Kysyimme Tuhkasaarelta, Maliselta ja Väestöliiton parisuhdetiimin johtajalta, psykoterapeutti Heli Vaaraselta , minkälaisia syitä parisuhdeongelmien taustalla usein on. 1. Vaikeus olla yhdessä ja silti erillisiä Malinen ja Tuhkasaari ovat yhtä mieltä siitä, että pariskuntien suurin haaste on tämä: kuinka säilyttää alkuhuuman jälkeen tunne meistä ja olla silti kaksi erillistä ihmistä haluineen ja toiveineen? Kun on tutkittu pareja, jotka ovat ajautuneet umpikujaan, on huomattu, että usein nämä pariskunnat ovat kuin yksi ihminen kahdessa kehossa. Vuokko Malisen mukaan tällaisissa ”fuusiosuhteissa” puolisot ovat tyypillisesti ihastuneet toisissaan sellaisiin piirteisiin, joita haluaisivat itsessään olevan tai näkevät toisessa piirteitä, joita eivät voi itsessään hyväksyä. Toinen on esimerkiksi kontrolloiva ja toinen mukautuva. Aluksi toistensa täydentäminen tuntuu hyvältä. Mutta jos vastakohtaisuudet eivät tasoitu, tulee kontrolloivasta puolisosta Malisen mukaan yhä vahvempi, ja mukautuva puoliso taas kadottaa yhteyden itseensä. – Kun yhteys itseen katkeaa, katkeaa hiljalleen myös yhteys parin väliltä. Molemmat jäävät yksin”, Malinen sanoo. Kuinka tällainen solmu sitten avataan? Ennen ei voi olla me ennen kuin on minä, uskoo Tuhkasaari. Hänen mukaansa ongelman käsittely edellyttää sitä, että molempien kumppanien aiemmin tuntemattomille puolille on suhteessa tilaa. Kontrolloiva saa mukautua ja mukautuva saa esittää omat mielipiteensä. – Suhteessa molempien pitäisi voida kertoa, mitä tuntee ja haluaa, Tuhkasaari sanoo. – Usein erotaan, kun pitäisi eriytyä. 2. Suhteissa ei osata riidellä rakentavasti Toinen tekijä, joka Tuhkasaaren ja Malisen mukaan vaikuttaa parisuhteiden umpisolmujen taustalla, on ristiriitojen välttely. – Ihmiset tuntuvat ajattelevat, että konflikti on paha asia, Tuhkasaari sanoo. Todellisuudessa juuri ristiriidat ovat hänen mukaansa avain suhteen kehitykseen: riitojen syitä purkaessa joutuu kohtaamaan omat ja kumppanin tunteet ja oppii näin tuntemaan itseään ja puolisoaan paremmin. Jos erimielisyyksiä ei koskaan käsitellä, puolisot ajautuvat helposti tilanteeseen, jota paripsykologiassa kutsutaan ”jaetun suojautumisen tilaksi”. – Tällaisessa suhteessa pari suojautuu jakamasta todellisia tunteita keskenään esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelon tai häpeän takia. Konfliktia vältellään viimeiseen asti, Tuhkasaari sanoo. Tästä seuraa vuosien saatossa se, että pari etääntyy. Hyvä tarkoitus välttää riitelyä muuttuu tylsyydeksi ja molempien yksinäisyydeksi. – Suhteessa pitäisi sietää enemmän elämänmakuisia ristiriitoja, Tuhkasaari sanoo. 3. Ei tunneta itseä eikä kumppania Toisinaan parit hakeutuvat terapiaan, koska he ovat jumittuneet riitelemään ja väittelemään samoista asioista kerta toisensa jälkeen. Terapeutin kanssa käydyissä keskusteluissa saattaa kuitenkin käydä ilmi, etteivät puolisot oikeastaan edes tunne toisiaan. He nukkuvat joka yö vierekkäin, mutta eivät tiedä, mitä viereisellä tyynyllä tuhiseva kumppani toivoo, pelkää, haluaa, kaipaa ja häpeää. Puolisot eivät myöskään välttämättä tunne toistensa historiaa, vaikka juuri se on muokannut kumppanista sellaisen, kun tämä nyt on. – Tällaisissa suhteissa on puuttunut rohkeutta antautua toisen sisäiselle maailmalle, Malinen sanoo. Syvimpien tuntojen jakaminen on hänen mukaansa saattanut epäonnistua siksi, etteivät suhteen osapuolet itsekään tunne itseään. – Meillä on niin paljon virikkeitä, ettemme ehdi olla yhteydessä omaan itseemme. Omien kokemusten ja tuntemusten ymmärtäminen vaatii kuitenkin aikaa. Jos tätä aikaa ei ole, ihminen vieraantuu itsestään ja suorittaminen lisääntyy. Yksi paripsykoterapian tärkeä tarkoitus onkin Malisen ja Tuhkasaaren mielestä lisätä puolisoiden itsetuntemusta ja kykyä jakaa kokemuksiaan. – Kun puolisot löytävät ymmärryksen oman ja puolison käytöksen juurisyihin, kumppaniin on helpompi suhtautua lempeämmin, Malinen sanoo. 4. Suhteelta halutaan vain mukavia hetkiä Suhde saattaa mennä jumiin myös siksi, että siinä ei siedetä huonoja aikoja. – Nykyajassa parisuhteet on lyhytkestoisia. Niiden odotetaan tuovan vain mielihyvää ja olevan helppoja, Tuhkasaari sanoo. – Mutta eihän se ole niin. Suhteen todellinen merkitys on olla ihmisyyden kehitysfoorumi. Kehitysfoorumi ei kuulosta järin houkuttelevalta termiltä. Sillä Tuhkasaari tarkoittaa kuitenkin molempia puolisoita hyödyttävää mahdollisuutta käsitellä suhteessa sellaisia asioita, jotka ovat lapsuudessa ja nuoruudessa jääneet kesken. Hyvässä parisuhteessa voi esimerkiksi saada turvallisuudentunteen tai itseluottamuksen, joka lapsuudessa jäi puuttumaan. Tällainen kehitys ei kuitenkaan Tuhkasaaren mukaan onnistu ilman, että joutuu kohtaamaan myös mielipahaa ja vaikeuksia. – Aikuisilta unohtuu usein se, että parisuhde on tunnesuhde. Samaa ihmistä pitäisi voida rakastaa ja vihata. 5. Perhe ei ole sama asia kuin puoliso Myös kiitoksen ja arvostuksen puute nousee pariterapiassa usein esiin. Psykoterapeutti Heli Vaaranen on huomannut, että monesti molemmat puolisot kokevat jääneensä vaille toisen huomiota, vaikka viettäisivät paljon aikaa yhdessä. – He puolustautuvat, että minähän teen kaikkeni perheen eteen. Käyn töissä, ja olen lasten kanssa. Perheestä huolehtiminen on toki arvokasta, mutta suhteen hyvinvoinnin kannalta se ei ole ydinjuttu, Vaaranen sanoo. Hänen mukaansa parisuhde kannattaakin nähdä paitsi perheen perustana myös erillisenä suhteena. Vaarasen mukaan puolisoiden olisi hyvä tarjota toisilleen säännöllisesti hetki, jolloin kumppani saa olla huomion valokeilassa. – Ihmiset ovat kaikkien velvollisuuksiensa takia usein niin väsyneitä, ettei heillä jää aikaa rakkaudelle. Se on aikamme tragedia. Terapiaa, neuvontaa, valmennusta Kun pari alkaa etsiä ulkopuolista apua ongelmiensa ratkomiseen, tarjolla on valtavasti vaihtoehtoja: paripsykoterapiaa, pariterapiaa, parisuhdeneuvontaa ja rakkausvalmennusta. Näistä paripsykoterapia on Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa. Se tarkoittaa, että paripsykoterapiaan on mahdollista hakea psykiatrin lausunnolla Kelan tukea. Terapeutilla täytyy olla Valviran hyväksymä paripsykoterapeutin tutkinto tai perheterapeutin tutkinto, jonka lisäksi tarvitaan 2–3 vuoden lisäkoulutus paripsykoterapiasta. Pariterapiassa voi käydä myös omalla kustannuksella. Psykoterapeuttien tekemässä pari- ja paripsykoterapiassa on erilaisia suuntauksia psykodynaamisesta ratkaisukeskeiseen. Nimikkeitä ”parisuhdeneuvoja” tai ”parisuhdevalmentaja” sen sijaan ei ole sidottu tiettyyn koulutukseen. Joissakin paikoissa parisuhdeneuvojaksi pääsee vain sosiaali- ja terveysalan tutkinnon tehnyt ihminen, joka on saanut lisäkoulutusta aiheesta, mutta nimikettä voi käyttää myös ilman koulutusta. Väestöliitossa työskentelevä Heli Vaaranen on ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan keskittynyt psykoterapeutti. Ensimmäisessä tapaamisessa Vaaranen pyytää puolisoita kertomaan vuorollaan, miksi he ovat hakeutuneet terapiaan. – Tärkeää on, että molemmat saavat puhua rauhassa ilman, että toinen keskeyttää. Tarkoitus on saada puolisot katsomaan ongelmiaan ulkopuolelta, ikään kuin lintuperspektiivistä. – Terapiassa ei etsitä syyllistä vaan yritetään miettiä, miten pari yhdessä voisi löytää ratkaisun ongelmiinsa. Ei ole hedelmällistä hakea ongelmien syytä toisesta vaan miettiä myös omaa osuutta ja pyrkiä asettumaan toisen saappaisiin. Vuokko Malinen ja Pirjo Tuhkasaari ovat vuodesta 2006 lähtien kouluttaneet erityistason paripsykoterapeutteja. – Ajattelen, että terapiassa autetaan pareja luomaan sellainen suhde, jossa puolisot saavat olla yksilöitä, mutta joka kannattelee molempia, Tuhkasaari sanoo. – En vastusta eroamista. Joskus se on todella tarpeellista. Mutta usein parit toimivat sen sijaan, että lähtisivät tutustumaan toisiinsa.