Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Moni kuvittelee ostavansa terveellistä ruokaa, vaikka totuus on toinen – ravitsemusterapeutti kertoo, mitkä tuotteet ovat ongelmallisia

Pinosta ostoskori käteen ja rivakasti kohti tuttuja käytäviä. Kauppaan ei ole aikaa jäädä asumaan. Tutut tuotteet kopsahtavat koriin vuoron perään, sitten kassalle. Kauppareissu hoituu kuin hampaidenpesu – automaattiohjauksella sen kummemmin pohtimatta. Laillistettu ravitsemusterapeutti ja tietokirjailija Pirjo Saarnia , 50, on huomannut työssään, että moni luulee tekevänsä terveellisempiä valintoja kuin todellisuudessa tekee. Osasyy on se, että ajatukset harhailevat muualla. Suurempi syy taas on se, että ruokateollisuus vaikuttaa ostopäätöksiin sekä kaupassa että jo ennen sinne astumista. Kotona ostoskassista siirtyy kaappiin elintarvikkeita, jotka eivät ole sitä, mitä niiden olettaa olevan. Täysjyväviljainen tuote tai muodikas kauratuote voi sisältää todellisuudessa hyvin vähän kuituja. Pitsaraastepussissa on enemmän juuston kaltaista kasvirasvavalmistetta kuin raastettua juustoa. Miten tässä näin kävi? – Elintarviketeollisuus käyttää usein hyväkseen sitä, että ihmiset ovat kiireisiä ja malttamattomia, Pirjo Saarnia sanoo. Tällä viikolla ilmestyneessä kirjassaan Suuri ravintohuijaus hän kritisoi etenkin ruoan myymistä mielikuvilla. Esimerkiksi tuotteen nimeen ujutettu ”täysjyvävilja” tai mainoskampanjan lupaus ”pitkäkestoisesta energiasta” saa helposti päättelemään, että kyseessä on terveellinen kuitupitoinen tuote, eli hyvä valinta, vaikka tuotteen ravintosisältö puhuisi toista totuutta. Tätä totuutta Saarnia haluaa opettaa meidät tulkitsemaan. Opinnot täysosuma Kouluiässä Pirjo Saarnian mielipuuhaa oli katsoa televisiosta lääkärisarjoja. Terveys kiinnosti, ja Saarnia luki äitinsä tilaaman Kotilääkäri -lehden kannesta kanteen. Samassa lehdessä hän vastaa nykyään itse lukijoiden ravintokysymyksiin. Ravitsemusterapeutin opinnot lukion jälkeen osoittautuivat täysosumaksi: niihin sisältyi paljon lääketiedettä. Saarnia varmistui siitä, että tutkinnon tuomalla tietotaidolla voisi vaikuttaa ihmisten terveyteen. Saarnia on sittemmin työskennellyt ravitsemusterapeuttina lähes 20 vuotta ja kirjoittanut kirjoja makeanhimon taltuttamisesta, ruoan terveysvaikutuksista, rasvoista ja kehon matala-asteisen tulehduksen sammuttamisesta. Makeanhimo johtuu heikosta itsekurista. Vähäkaloriset tuotteet laihduttavat. Rasvoja kannattaa vältellä. Muun muassa tällaisia uskomuksia Saarnia korjaa työssään ravitsemusterapeuttina. Hänen vastaanotollaan puhuttavat muun muassa vatsavaivat, makeanhimo, kolesteroli- ja sokeriarvot sekä ylipaino. – Moni saattaa sanoa, että on kokeillut kaikki keinot, mutta paino ei vain putoa. Ravitsemustiedon tulva on niin valtava, että tavallisen ihmisen on vaikea erottaa luotettava tieto, Saarnia sanoo. Tuoreessa kirjassaan hän kumoaa 25 ravintoväittämää, jotka eivät pidä paikkaansa. Myös edellä mainitut esimerkit makeanhimon syystä, vähäkalorisella ruokavaliolla laihtumisesta ja rasvojen välttelyn tarpeellisuudesta. Suomalaiset ostavat Saarnian mukaan mielellään ruokia, jotka lupaavat terveyttä, elinvoimaa ja vastustuskykyä. Hänestä on tärkeää ymmärtää, että usein tuotelupaus on tieteellistä totuutta raflaavampi. Esimerkiksi vähäkalorisuuden ihannointi ei ole paras tie onnistuneeseen painonhallintaan. Kalorimäärää tärkeämpää on, että ruoassa on runsaasti kuituja ja sopivasti proteiinia. Ne saavat aikaan kylläisyyden tunteen ja auttavat pitämään verensokerin tasaisena. Monet vähäkalorisiksi mainostetut tuotteet pitävät nälkää poissa vain hetken ja voivat tehdä syömisen hallinnasta haastavaa, Saarnia huomauttaa. Hänelle yksi palkitsevimmista asioista työssä on nähdä, kun ihminen oivaltaa, miten voi vaikuttaa terveyteensä sillä, mitä syö. – Jaksaminen paranee, paino putoaa ja veriarvot paranevat, Saarnia kuvailee. Usein korjausliikkeeksi riittävät pienet konkreettiset teot ja se, että varaa kauppareissuihin alkuun hieman enemmän aikaa. Kurkkaa pakettin kylkeen Mitä ruokapaketin kyljestä sitten olisi olennaisinta ymmärtää? Ensimmäisenä kannattaa katsoa ainesosaluettelon pituutta, Saarnia neuvoo. Siis sitä listaa, jolta löytyy konkreettisia raaka-aineita, kuten esimerkiksi täysjyväkauraa, sokeria, hunajaa ja kasvirasvaa sekä e-alkuisia lisäaineita. – Mitä lyhyempi lista, sitä terveellisempi tuote yleensä. Toki sekin kannattaa katsoa läpi. Jos aika on kortilla, katso edes listan pituus, on Saarnian täsmävinkki. Ensimmäisenä listalla olevaa ainesosaa on tuotteessa eniten, viimeisenä mainittua vähiten. On hyvä huomata, mihin kohtaa listaa esimerkiksi sokeri asettuu, eli kuinka sokerisesta tuotteesta on kyse. Esimerkiksi liha, porkkana, marja ja pähkinä koostuvat yhdestä ainesosasta. Värjätty, maustettu ja pakattu elintarvike taas voi sisältää jopa useita kymmeniä raaka-aineita. Saarnian mukaan huijatuksi tulemisen riski on sitä suurempi, mitä useampia ainesosia elintarvike sisältää. – Jos luettelo on pitkä tai se sisältää epäselviä ainesosia, käyttäisin ruokatuotetta vain satunnaisesti jos silloinkaan. Mitä enemmän ostaa sellaista ruokaa, jonka ainesosaluettelo on lyhyt, sitä terveellisemmin lähes poikkeuksetta syö. Tämä on myös Saarnian oma nyrkkisääntö ruoanlaitossa. Arki-iltana vokkipannulle päätyy esimerkiksi oliiviöljyä, porkkanaa ja sipulia, kalkkunan rintafileetä tai naudan paistijauhelihaa tuoretiskiltä, kuidun lähteeksi kikhernenuudelia tai täysjyväpastaa. Usein kalaa, joskus tofua, seurana pilkottuja kasviksia tai salaatti. – Esimerkiksi käyttämästäni kaurakermasta olen kerran katsonut rasvan laadun ja lyhyen ainesosalistan. Muutoin tarkastan ainesosat lähinnä uutuustuotteista tai jos kokkaan jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt. Jos ostoskoriin kertyy viikoittain tuotteita, joiden ainesosaluettelo on pitkä, niille kannattaa Saarnian mukaan harkita terveellisempää vaihtoehtoa. Kalorit sekoittavat Kiireinen voisi jo ainesosaluettelon perusteella nakata pakkauksen ostoskoriinsa, Saarnia sanoo, mutta ehtivämpi katsoo vielä ravintoarvot. Tässä kohtaa testataan monen kärsivällisyys, ravintotietous ja lähinäkö, minkä Saarnia ymmärtää hyvin. – Minustakin pakkausmerkinnät ovat joskus sekavia ja usein liian pienellä. Siksi hän kertoo, mitkä merkinnät ovat olennaisimmat ja mitkä voi jättää suosiolla lukemattakin. Kuitupitoisuuden merkityksen ymmärtäminen on ihmisille usein herätys, Saarnia kertoo kokemuksesta. Esimerkiksi makeanhimo vähenee huomattavasti, kun ruokavaliossa on runsaasti kuituja. Kuidut myös auttavat suolistoa voimaan hyvin. Esimerkiksi välipalapatukan saatetaan tyypillisesti mainostaa ”antavan pitkäkestoista energiaa”. – Välipalatuote saattaa kuitenkin sisältää vain 0,5–1 grammaa kuitua per annos, mikä on hyvin vähän eikä pidä nälkää poissa tai vireystilaa hyvänä kovinkaan kauan, Saarnia selventää. Leivän sekä myslin ja puuron kaltaisten aamiais- ja välipalatuotteiden kuitupitoisuus on hyvä, jos kuitua on noin 10 grammaa sadassa grammassa. Vastaavasti noin 10 grammaa proteiinia sadassa grammassa on jo hyvä määrä. Myös proteiini auttaa pitämään verensokerin tasaisena. Lisäksi kannattaa katsoa, että tyydyttyneen eli kovan rasvan osuus on maksimissaan noin kolmannes rasvan kokonaismäärästä. Kalori- eli energiamäärän tarkastelu taas ei ole Saarnian mukaan yleensä tarpeen. Myös viitteellisestä päiväsaannista kertovat GDA-merkinnät pylväineen ja prosentti­osuuksineen voi hänestä sivuuttaa. – Esimerkiksi koko päivän sopivana energiamääränä käytetään pakkauksissa 2 000:ta kilokaloria, joka voi olla monelle painonhallitsijalle liikaa. Monenlaiset pylväät ja prosentit sekoittavat. Marjat innostavat Omaan terveyteensä liittyvän suurimman oivalluksen Saarnia teki, kun hän kirjoitti toista kirjaansa 12 vuotta sitten. Äänestä kuuluu innostus, kun Saarnia kertoo ahaa-elämyksestään. – Tuolloin ymmärsin, miten äärettömän tehokkaita ja monipuolisia terveysvaikutuksia kotimaisilla marjoilla on. Marjat sopivat Saarnian omaan ruokafilosofiaan täydellisesti: vain yksi ainesosa mutta lukuisia terveellisiä yhdisteitä. Hän täytti pakastimensa marjoilla ja alkoi syödä niitä entistä enemmän. Myöhemmin Saarnia tutustui tutkimuksiin matala-asteisen tulehduksen hillitsemisestä. Hän oli kärsinyt sormien niveltulehduksista ja havainnut muutenkin olevansa herkkä tulehduksille. – Onneksi olin innostunut marjoista, sillä niiden avulla pystyin vaikuttamaan kehoni tulehdustekijöihin. Saarnia syö erivärisiä marjoja – pensasmustikkaa, mustikkaa, vadelmaa ja mustaherukkaa – koska eri väreissä on eri tehoaineita. Talvisin hän ostaa marjoja suoraan tuottajalta. Hurahduskin voi olla tutkitusti terveellinen.