Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Huono omatunto kalvaa lihansyöjää, mutta kasvisravintoon siirtyminen ei onnistu sormia napsauttamalla

Eräänä viikonloppuna yksi ystäväporukkaani kuuluvista kysyi, milloin meistä kaikista tulisi kasvissyöjiä. Jostain syystä loukkaannuin, sillä olin juuri laittanut tarjolle pientä purtavaa. En ollut valmis kysymykselle. Helsingin Sanomat kirjoitti 6. kesäkuuta, että maailmalle saattaisi riittää vain 150 lehmää. Maapallolla elää nyt 1,5 miljardia nautaa. Osa tuottaa maitoa ja osa päätyy lautaselle. Naudat tuottavat hirvittävän paljon kasvihuonepäästöjä. Siksi ilmastonmuutoksen torjumisessa lihansyönnin vähentäminen on tärkeä tekijä. Mosa Meat -yhtiö valmistaa laboratoriossa lehmän kantasoluista aitoa lihaa. Siksi 150 lehmää riittäisi. Laboratoriossa viljelty liha on tulossa markkinoille viiden, kymmenen vuoden kuluttua. Se tarkoittaisi, ettei lihansyönnistä tarvitsisi luopua. Mutta se tarkoittaisi myös sitä, että loputkin Suomen maito- ja lihantuotantotiloista pitäisi ajaa alas johonkin päivämäärään mennessä. Se olisi kamala uutinen tilallisille, mutta herkullinen ajatus lihansyöjille. Ajatelkaa, jos siirtymäaikana lihaa ja maitotuotteita voisi syödä vapaasti, koska eläimistä ja tuotteista pitäisi päästä eroon. Ei tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa lihansyönnistä, koska kyse olisi ilmastoteosta. Lihansyönnin perusteluksi ei enää riitä se, että nauttii hyvästä ruuasta. Heti sanotaan, että voi hyvästä kasvisruuastakin nauttia ja onhan niitä korvikkeita. Mutta miksi tehdä lihankorviketta, joka ei maistu lihalta? Jos haluan kasvispihvin, teen kasvispihvin oikeista kasviksista, en lihankaltaisesta tuotteesta. Miltä aamupalavoileipä maistuisi ilman lihanpalaa lehmänmaidosta tehdyn juuston alla? Eihän edes voita voi laittaa, sillä voi tulee naudasta. Munakas purjolla? Ei, kanamuna on raaka tipu. Aamukahviinkaan ei voisi lorauttaa maitoa ja kauramaito on liian makeaa. Välipalajogurttikin on maidosta. Jälkiruuaksi jäätelöä. Sekin on naudasta, jos ei kaurajäätelöä halua. Toisaalta kuka määrittelee, mistä oikea jäätelö pitää tehdä? Voihan reseptejä muuttaa. Tapojaankin voi muuttaa. Uskon, että kauramaitokin alkaa vuosikymmenten käytön jälkeen maistua ihan hyvältä. Taannoin ravintolassa lautasellani oli ihana pala karitsanlihaa lakritsakastikkeen kera sekä lanttupyreetä, linssejä ja herneitä. Toisella puolella pöytää syötiin lohta. Katsoin karitsanpalaa. Yritin olla ajattelematta, että kyse on huonon omantunnon lihasta. Veitsi viilsi pehmeää lihaa. Kiepautin palan lakritsakastikkeessa. Löytäisinkö mausta sekoituksen karitsaa ja lakritsaa? Otin hieman täyteläistä punaviiniä päälle. Ei auttanut. Nautintoni oli pilalla. Oloni oli haikea. Ehkä siinä hetkessä tajusin, että alan olla valmis ystäväni kysymykselle tai ainakin lähempänä valmista.