Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Tienvarret kannattaisi niittää vasta elokuussa

Kesällä ajankohtaisena toimena oleva kasvillisuuden niitto on vuosittain saanut yhä laajemmat mittasuhteet. Se on lisäksi aloitettu yhä aikaisemmin, jolloin kasvien kukinta on parhaimmillaan, mikä vaikeuttaa perhosten ja muiden hyönteisten ravinnon saantia. Lisäksi niitto on uhkana perinnebiotoopeilta teiden varsiin hakeutuneille harvinaistuville kasveille. Siitä kai voi jälleen muistuttaa, vaikka vakiintuneeseen käytäntöön lienee vaikea saada muutoksia. Tässä on pari esimerkkiä positiivisista muutoksista Päijät-Hämeestä ja Lappeenrannasta. Pitäisikö kasvillisuuden niittoa järkeistää Tampereella? Osin muuallakin, on kasvillisuuden niitto yleistynyt, ei pelkästään nurmikoilla vaan teiden, katujen, jopa joutomaiksi luokitelluilla alueilla. Ensimmäinen koneellinen niitto tapahtuu jo kesäkuussa ennen juhannusta pääosin luontaisten kasvien parhaaseen kukinta-aikaan. Monilajiset värikkäät tienpenkereet ja rakentamiselta säilyneet niityt muuttuvat värittömäksi ruskehtavaksi sängeksi. Menettely aiheuttaa nimenomaan kesäkuussa suurta haittaa kasvien ohella myös perhosten ja muiden hyönteisten ravinnon saannille. Tienvarsien niitto kannattaisi rajoittaa muutenkin vain rajalliselle alueelle tien laitaan parhaaseen ajankohtaan eli elokuuhun. Myös hyönteisten toukka- ja aikuisvaiheiden ravinnonsaannin turvaamiseksi niitto olisi perusteltua vasta elokuun lopulla. Tampereella luontaisen kasvillisuuden tuhoaminen on vastoin noudatettuja periaatteita, kun samalla kylvetään mm. hyönteisten tarpeisiin vieraasta siemenestä keinotekoisia maisemapeltoja. Lisäksi tienpientareilla on luultua suurempi merkitys lajiston uhanalaistumisen kannalta. Lupiinin puoltajille sanoisin tiedoksi, että vaikka kukissa käy hyönteisiä, ei niille lupiinin kukittua kesä-heinäkuun vaihteen jälkeen jää muita kasveja hyödynnettäviksi: lupiinin yhtenäiset kasvustot kun eivät jätä tilaa muille kasveille. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä on jo 2010 jälkeen onnistuttu yhdessä paikallisen ELY-keskuksen kanssa myötävaikuttamaan tielaitoksen niittokäytänteisiin ympäristöystävällisempään suuntaan. Aikoinaan Lappeenrannan linnoitusalueen arvokkaat historialliset linnoituskasvit niitettiin surutta pois, mutta pitkällisen tiedottamisen ja valistuksen avulla saatiin historialliset linnoituskasvit salonkikelpoiseksi osaksi linnoitusalueen historiallista kokonaisuutta. Meillä Tampereellakin kannattaisi tunnistaa vaikkapa vanhojen kulttuurikasvien kasvupaikat (esim. isotakiainen Messukylässä) ja tinkiä niitosta. Tällöin myös ehkäisisimme lisääntyvää hyönteisten katoa ja hyönteisistä riippuvaisien lintujemme vähentymistä. Kirjoittaja on Tampereen kasvitieteellinen yhdistyksen puheenjohtaja