Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kirjan julkistanut Timo Soini jakaa puoluekentän kahteen leiriin: Populisteihin ja puppulisteihin

Perussuomalaisten luoja ja perustaja, puolueen entinen puheenjohtaja Timo Soini tuli maanantaina julkisuuteen seitsemän kuukauden tauon jälkeen, ja miten hän sen teki? Sali oli täynnä mediaa, kun Soini julkisti kirjansa populismista. Vanha kettu hallitsee edelleen julkisuuden. Itse kirja, Populismi , ei ole erityisen syvällinen tutkimus aiheesta, vaan ennemminkin laaja, poleeminen mielipidekirjoitus, kuten Soini itsekin sitä kutsuu. Kirjassa on kuitenkin muutama tärkeä pointti. Ensinnäkin, populismi ei poistu sitä mitätöimällä tai halveksimalla. On perussuomalaisista ja halla-aholaisista mitä mieltä tahansa, ilmiötä on syytä ymmärtää ja siihen kannattaa perehtyä. Soinin kirjan mukaan populismi nousee kolmesta perusasetelmasta: se syntyy niiden keskuudessa, jotka kokevat olevansa vallan ulkopuolella. Se on vihamielinen suurta rahaa ja koneistoa kohtaan. Se ihannoi tavallista ihmistä. Yleensä se myös kaipaa menneitä hyviä aikoja. Kirjassaan ja kirjanjulkistustilaisuudessaan Soini kuvasi taitavasti sitä, mistä esimerkiksi USA:n populistisen presidentin Donald Trumpin kannatus monien ihmeeksi kumpuaa. Soini tiivistää sen kirjassaan kolmeen lauseeseen: Rosvot kiinni. Rajat kiinni. Turpa kiinni. Hän avasi julkistustilaisuudessaan tätä tarkkanäköisesti: ”Kaikki amerikkalaiset tv-sarjat vahvistavat narratiivia korruptoituneesta valtaeliitistä. Kansa tietää kyllä Trumpin menneisyyden, mutta ajattelee, että hän on sentään rehellinen rosvo”, Soini sanoi ja nimesi rajat kiinni -ajattelun takana vaikuttavan islamistisen vallankumouksen vastustamisen. Turpa kiinni -ajattelun hän taas katsoi juontuvan siihen, että median eliitti on aina tietänyt paremmin ja länkyttänyt, mitä mieltä kuuluu olla. Kun tähän vielä kytketään ne kuplat, joissa USA:ssakin Trumpin kannattajat ja vastustavat elävät ja miten eri tavoin heidän mediansa asioista kertovat, Trumpin suosiota on jo helpompi tajuta. Soinin mukaan politiikassa voittaja on se, joka pääsee valitsemaan keskustelunaiheet. Siksi Soini katsoo, että kaikki nykyiset keskustelunaiheet satavat jommankumman laariin, joko vihreiden tai perussuomalaisten, populistien tai puppulistien, joiksi Soini vihreitä kutsuu. Puhutaan sitten lihan syönnistä, dieselillä ajamisesta, maahanmuutosta, EU:sta, sukupuolten tasa-arvosta, jakolinja on tämä. Jakolinja ei kulje oikeiston ja vasemmiston välillä, vaan arvokonservativismin ja arvoliberalismin välillä. Siksi esimerkiksi keskusta ja sdp ovat Soinin mielestä niin pahassa ahdingossa: niillä ei ole tuoda keskusteluun muita aiheita, joilla ne pystyisivät siirtämään huomion muualle. Timo Soini kirjoittaa populismin olevan enemmän liike kuin puolue, enemmän moraalinen kannanotto kuin rajattu ohjelma. Hän kuvaa sen olevan tämänpuoleista ilosanomaa köyhille ja vaikeuksissa oleville. Näissä lauseissa piilevät myös populistisen puolueen säilymisen ja menestymisen kompastuskivet. Populistista puoluetta vaanii alituinen kesyyntymisen uhka, kun se pääsee itse kiinni siihen valtaan ja isoon rahaan, jonka vastustuksesta se ponnistaa. Soini kertoo populismin voivan menestyä, jos se haastaa vallan ja pysyy kansaa lähellä. Miten tämä sitten tehdään, siihen Soini ei kirjassaan vastaa.