Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Tämän soolopianistin voisi viedä stadioneille! – Iiro Rantala sekoittaa huimalla levyllään sumeilematta jazzia, klassista, poppia ja heviäkin

Pianisti-säveltäjä Iiro Rantalan My Finnish Calendar on äkkiväärien mielialamuutosten, hersyvän huumorin, pakahduttavan melankolian ja häpeilemättömän romanttisuuden täyttämää musiikkia. Jämerä äänentoisto kasaan ja tämän projektin voisi hyvin viedä stadioneille siinä missä jonkun Ed Sheeraninkin ! My Finnish Calendar on toisiinsa kietoutuvista ja toisiaan kommentoivista pikkukappaleista rakentuva kihelmöivä mielenmaisema, jonka kummiteoksia voisivat hyvin olla niinkin erilaiset maailmat kuin jazzpianisti Vince Guaraldin Tenavat -soundtrack ja Pjotr Tshaikovskin pianoteos Vuodenajat . Ja jos kotimaisia esikuvia hakee, Lasse Mårtenson välähtää salamana mieleen. My Finnish Calendar on kuin vuosi Myrskyluodon Maijan elämässä ulkosaariston luonnon armoilla. Rantalan ahkerasti konserttisaleissa pitkin Eurooppaa esittämä soolopianoprojekti on nyt julkaistu äänilevyllä sekä cd- että lp-formaatissa. Levyllä on mittaa juuri sen verran, että vuoden jokaista kuukautta kuvaavat kappaleet mahtuvat vinyylille. Kun cd-levy aikoinaan tuli markkinoille, sille haluttiin tunkea mahdollisimman paljon musiikkia, mikä johti jopa yli 80 minuuttia kestäviin kattauksiin. Lp-levyn noin 40 ja risat minuutin mitta on kuitenkin osoittautunut aika ihanteelliseksi ja inhimilliseksi albumin kooksi ei-klassisella puolella. Siinä ajassa ehtii yleensä sanoa kaiken olennaisen. Improvisoivana jazzmuusikkona Rantala on joutunut tiivistämään ilmaisuaan levy-yhtiön mittatoiveiden mukaan, mutta se on vain jalostanut ja kirkastanut My Finnish Calendarin ilmaisua. Levyllä ei ole ainuttakaan tyhjää hetkeä. Tyylien kohtaamispaikka Iiro Rantalan entistäkin soolomaisemmaksi edenneen uran huipentumiin lukeutuvaa kalenterimusiikkia on hankala ängetä mihinkään genretyyppiin, sillä se sekoittaa sumeilematta jazzin tyylikerroksia, klassista, poppia, heviä ja ties mitä. Se on vain – musiikkia. Ja niin Rantalan näköistä! Sitä paitsi vain Rantalalla on taitoa törmäyttää täysin luonnollisesti vaikkapa Lokakuun etydimäisten bassoriffien virtuoosinen vyörytys Marraskuun kansallisromanttisesti sävyttyneeseen tunnelmointiin. Yhtä jännitteisesti kohtaavat Tammikuun uninen melankolia ja Helmikuun svengaavasti kuplivat lumileikit. Kesäkuukausista hauskin on Heinäkuu , kun kesämökiksi kutsutulla työleirillä puurretaan sahaamisen ääniä myöten. Kuukausista hellin on Syyskuu , jossa Rantalan naivistinen melodinen kauneus ja maaginen kosketus pianoon yhdistyvät yhdeksi herkkyyden ylistyslauluksi. Huikein osa on silti Joulukuu . Miten mainiosti Rantala punookaan toisiinsa vuoden viimeisen kuukauden hillittömän kiireen ja vääjäämättä koittavan rauhoittumisen. Suomalainen gospelhymnihän siitä kasvoi! Akustista pianosoundia täydentävät lyömäsoitinefektit ja hieman pianisti Esbjörn Svenssonin musiikin mieleen tuovat sähköisesti preparoidut soinnit. Yksi kunnianosoitus kollegoille sekin.