Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Sipilän ero on isompi asia kuin miltä näyttää, ja jo sitä ennen hän teki fiksun peliliikkeen

Politiikka on tunnetusti raakaa peliä. Vallankäyttäjä voi hetkessä muuttua katsojaksi ja ajautua unohduksen arkistohyllyille. Yrittäjänä maineensa luoneen Juha Sipilän (kesk.) poliittinen tarina tuli päätökseensä pääsiäisviikon tiistaina. Hän luopui puolueensa puheenjohtajuudesta ja ilmoitti, että seuraaja valitaan syyskuussa. Sipilä onnistui eroamaan sekä eduskuntavaalien alla että heti niiden jälkeen. Maaliskuun alussa hän jätti pääministerin tehtävät ja nyt puoluejohtajuuden. Kummassakin hän kuitenkin jatkaa virkaatekevänä asiainhoitajana niin kauan että maassa on hallitus ja keskustalla uusi keulakuva. Ennen tiistain ratkaisuaan Sipilä teki fiksun peliliikkeen. Hän maltti mielensä eikä julistanut keskustaa oppositiopuolueeksi heti raskaan vaalitappion varmistuttua. Linnoittautuminen oppositioon olisi ollut perinteistä kasvuvauhdin hakemista. Pidemmän päälle siitä ei ole iloa, ellei puolue löydä tarkoitustaan uudelleen. Nyt puolue pysyy mukana todennäköisen tulevan pääministerin Antti Rinteen (sd.) hallituskumppanivaihtoehtojen luettelossa, vaikka sdp:n ja kokoomuksen varaan tukeutuva sinipuna- tai sateenkaarihallitus yhä lienee todennäköisin. Sipilän seuraajaehdokkaat pääsevät ravistelemaan keskustan harteilta viitan, johon on tarrautunut paljon talousoikeistolaisuuden painolastia. Kokoomuksessa keskustan käännös sai aikaan säpinää. Puheenjohtaja Petteri Orpo lähettikin jo neuvottelusignaaleja perussuomalaisten suuntaan. Jos ja kun keskustan talouslinjat liukuvat Sipilän poistuessa vasemmalle, on vaalikeskusteluissakin tullut selväksi, että ps:n talouspolitiikka on Timo Soinin jälkeen Jussi Halla-ahon johdolla oikeistolaistunut. Kaupungistuminen ja maaltamuutto vievät keskustalta elintilaa. Puolue pääsi edellisestä eksistentiaalisesta kriisistään reilut 30 vuotta sitten muuttumalla maanviljelijäpuolueesta etujärjestöksi, jonka edunvalvonta-alueena toimii kehäkolmosen ulkopuolinen Suomi. Nyt tarvitaan taas uusi keskusta. Mutta sitä ennen tarvitaan rehelliset ja avoimessa hengessä käytävät hallitusneuvottelut. Vaaleissa kävi selväksi, että kansalaiset haluavat muutosta politiikan tekemisen tapoihin. Jos nyt touhusta jää taas kähminnän maku, se kostautuu neljän vuoden kuluttua. Kaikille puolueille.