Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Sibeliuksen Andante festivo syntyi suomalaisen työn ja tarmon kunniaksi – Tamperelaisten ylioppilaiden juhlassa soivan teoksen juuret ovat sukuyhtiössä, jota 100 vuoden takainen pandemia koetteli

– Oikein hyvä, mutta siitä puuttuu suuruutta. Soittakaa inhimillisemmin ja paljon runollisemmin! Jean Sibelius seisoi orkesterin edessä viimeistä kertaa elämässään Helsingin konservatorion lavalla uudenvuodenpäivänä 1939. Radio-orkesterin jousisoittajat ja patarumpali ehtivät harjoitella lyhyesti säveltäjän Andante festivoa ennen New Yorkin maailmannäyttelyyn lyhytaaltolähetyksenä välitettävää suoraa radiolähetystä. Kun teosta käytiin läpi ensimmäisen kerran, Sibelius loi kerran poikki ja antoi nuo kuuluisat ohjeensa soittajille. Sibeliusta ymmärrettävästi hermostutti, sillä hän oli johtanut orkesteria edellisen kerran yli kymmenen vuotta aikaisemmin ja maailmalla radioiden äärellä odotti miljoonayleisö. Käsien vapinasta kärsinyt säveltäjä johti Erik Tawaststjernan elämäkerran mukaan ilman puikkoa, mutta joidenkin paikalla olleiden muistikuvien mukaan puikko oli kuitenkin tiukasti kädessä. Tilaisuuden paineisuutta lisäsi sekin, että ulkona vallinnut lumimyrsky oli viivyttänyt säveltäjämestarin matkaa Ainolasta konservatoriolle. Mutta kun lyhyt harjoitus oli tehty, tempo sovittu ja radiolähetys käynnistyi, jouset lauloivat syväsointisina ja henkevinä. Sibeliuksen johtama tulkinta taltioitiin ja julkaistiin aikoinaan levyllä. Tämä Andante festivon ylväs kuusiminuuttinen tuokio on ainoa jälkipolville jäänyt näyte Sibeliuksesta johtamassa orkesteria. Vaikka kyseessä oli radiokonsertti, esityksen jälkeiset aplodit todistavat, että paikalla on kohtalaisen runsaasti yleisöä. Monta Parviaista Tampereen uusien ylioppilaiden etäkevätjuhlassa lauantaina Andante festivon soittaa Maria Itkosen johtama Tampere Filharmonian 10 jousisoittajan jousiyhtye. Teos on nähnyt monenlaista maailmantilannetta ja tulkkia. Se valmistui vuonna 1922 Säynätsalossa toimineen vaneritehtaan Joh. Parviainen Oy:n 25-vuotisjuhliin. Vain muutamia viikkoja ennen juhlaa Sibelius oli törmännyt kadulla Helsingissä tuttavaansa Walter Parviaiseen , josta oli olosuhteiden pakosta pari vuotta aikaisemmin tullut Säynätsalossa vaneri- ja sahaliiketoimintaa harjoittavan sukuyhtiön toimitusjohtaja. Parviaisen edeltäjä ja veli Hugo Parviainen oli menehtynyt vuonna 1920 espanjantautiin. Sibelius tunsi Walter Parviaisen tämän taidemaalariserkun Oscar Parviaisen kautta. Kuultuaan Walter Parviaiselta Säynätsalon tehtaiden juhlasta, Sibelius lupasi säveltää juhlatilaisuuteen sopivan teoksen. Pöytälaatikosta löytyi sopiva melodia valmiina. Alun perin jousikvartetille kirjoitettu, sittemmin jousiorkesteriversiona tutuksi tullut Andante festivo kuultiin ensi kertaa 28.12.1922. Säynätsalossa kappaleen soitti amatöörimuusikoista koottu kvartetti. Musiikki sai toimia säestyksenä, kun yhtiön kunniamerkkejä jaettiin! Sibelius ei ollut paikalla, mutta lähetti juhlaan onnittelusähkeen: Eläköön suomalainen työ ja tarmo! Pieni mestariteos Hengeltään Andante festivo kuuluu kuudennen ja seitsemännen sinfonian kaikesta ylimääräisestä puhdistuneen ilmaisun maailmaan. Se on yhden suuren teeman toistojen, dynaamisen vaihtelun ja hienovaraisen muuntelun mestarinäyte. Jotkut kapellimestarit pilaavat teoksen liian nopealla tempolla. Sibeliuksen oma tulkinta vuodelta 1939 kestää noin kuusi minuuttia, mutta ei tunnu lainkaan liian hitaalta, vaikka viekin sekunneissa mitattuna tavallista enemmän aikaa. Näin kulkee Andante festivo Sibeliuksen johdolla tammikuussa 1939: Harras, miltei hengellinen melodia tuntuu ensin kohtaavan lähellään olevat ihmiset, mutta kohoavan sitten hiljalleen kohti jonkinlaista panteistista luontonäkyä, jossa sävelet nousevat kurkottamaan puiden latvojen välistä kajoaan antavan auringonvalon lämpöön. Käynti B-duurissa ja askel taaksepäin A-duuriin ovat teoksen dramaattisen jännitteen ja harmonisen vaihtelun kannalta keskeisiä hetkiä. Paluu kotisävellajiin tapahtuu ylväästi kuin illan laskeutuessa juhlaväen ylle. Lyhyessä ajassa on tehty suuri matka. Sibelius ymmärsi Andante festivon melodian hienouden ja käytti sen pääosia myös opuksen 103 ensimmäisessä pianokappaleessa Kyläkirkossa .