Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Ex-liigavalmentaja listasi 10 syytä palloiluvalmentajien potkuille: ”Jos kolme on huonosti, joukkue alkaa häviämään”

Pasi Kaukoranta on tutkinut valmentajien potkuihin johtaneita syitä. – On kysymys johtamisopista ja myös henkisestä valmennuksesta, entinen liigavalmentaja taustoittaa analyysinsä perusteita. – Henkisen valmennuksen merkitys nousee päivä päivältä. Yksilövalmennuksen lisäksi se on myös joukkueen henkistä valmentamista. Kun palavereissa käydään asioita joukkueen kanssa läpi, siinä on myös henkinen valmennus isossa roolissa. Kaukoranta on kokenut potkut itsekin, helmikuussa 2016, kun hän sai lähteä Ässien kakkosvalmentajan paikalta samalla ovenavauksella päävalmentaja Pekka Rautakallion kanssa. – Sen jälkeen olen näiden vuosien aikana käynyt mielessäni läpi asioita, jotka voivat aiheuttaa valmentajalle potkut, Kaukoranta sanoo ja kertoo keskittyneensä valmentajien ja pelaajien väliseen vuorovaikutukseen. – Sitten ajattelin tehdä asiasta syvemmän analyysin ja otin kaksi muutakin lajia mukaan, jalkapallon ja pesäpallon. Jälkimmäinen laji on Kaukorannalle nykyään hyvin tuttu, sillä hän toimii Kankaanpään Mailan Superpesis-joukkueen urheilutoimenjohtajana. Jääkiekkoilussa Kaukoranta on tehnyt pitkän uran vuosina 1993–2019, ensin TPS:n, HIFK:n ja JYPin juniorivalmentajana ja vuodesta 2004 alkaen Ässissä pääasiassa liigajoukkueen kakkoskoutsin roolissa, jossa hän oli voittamassa porilaisten sensaatiomestaruutta 2013. Padan päävalmentajana hän toimi viime kaudella Mikael Kotkaniemen syksyllä saamien potkujen jälkeen. – Minulla on tässä asiassa perspektiiviä, kun olen saanut kenkää ja myös mennyt päävalmentajaksi tehtävään, josta äijä on erotettu, Kaukoranta toteaa. Koulutukseltaan hän on kasvatustieteiden maisteri, ja hän toimii nykyisin KaMa-pestinsä ohella luokanopettajana Nakkilassa. 10 muuttujaa Valmentajan erottamiseen johtavista tekijöistä tulee ensimmäisenä mieleen joukkueen heikko menestys. – Ainahan se on urheilullinen menestys, mutta nyt on kysymys siitä, miten valmentaja voi vaikuttaa siihen, että se urheilullinen menestys säilyy hyvänä. Eli miten valmentajat voivat pystyä vaikuttamaan potkujensa riskiin, Kaukoranta sanoo. – Olen niin sanotusti syvähaastatellut toistakymmentä potkut saanutta valmentajaa. Kaukoranta löysi kymmenen potkujen taustalla vaikuttavaa muuttujaa. – Ne alkoivat toistua haastatteluissa, ja jos näistä kolme on huonosti, joukkue alkaa häviämään, hän pelkistää johtopäätöksensä. – Jos viisi asiaa on huonosti, valmentaja tulee saamaan kenkää aika pian tai sopimusta ei ainakaan uusita. Jos vieläkin useampi asia tökkii, niin sitten se on grande katastrof . Vuorovaikutustekijöiden ohella menestykseen vaikuttaa tietysti moni muukin tekijä. – Onko fyysinen puoli kunnossa, onko pelitavallisesti taktinen puoli kunnossa, kuinka hyviä yksilöitä joukkueessa on ja niin edelleen. – Mutta jos nämä kymmenen vuorovaikutusasiaa ovat kunnossa, niin ihan saletisti se joukkue menestyy. Seuraavassa Kaukoranta avaa kymmenen kohdan listansa. – Nämä eivät siis ole tärkeysjärjestyksessä, hän huomauttaa. 1. Kommunikointi – Valmennuksen ja pelaajien välisen kommunikoinnin pitää toimia molempiin suuntiin. Jos kapteenisto havaitsee epäkohtia, joiden on tultava valmennuksen tietoon, mutta eivät kerro niistä, niin joukkueen moraali alkaa luhistua. – Valmennus ei näe eikä tajua kaikkia asioita, se on ihan selvä. Kapteenistolla tai johtavilla pelaajilla pitää olla sen verran munaa, että tällaiset asiat käydään mahdollisimman nopeasti valmennuksen kanssa läpi. Ne pitää myös saada mahdollisimman nopeasti jiiriin. 2. Joukkueen säännöt – Jokainen joukkue pääsarjatasolla laatii omat sääntönsä. Tärkeintä on se, että niistä säännöistä pidetään kiinni. – Jos esimerkiksi joku tähtipelaaja tekee jonkun yhteisten sääntöjen vastaisen toimenpiteen eikä sakkokenraalilla ole munaa antaa sille sakkoa, niin silloin joukkue jo lipeää säännöistään. – Valmentaja ei ole sakkokenraali eikä tätä kontrolloi vaan joukkueen on sisäisesti pystyttävä tämä kontrolloimaan. Jos tästä aletaan lipeämään, niin joukkueen moraali menee huonoon suuntaan. 3. Yhtenäisyys – Tämä kuuluu osittain samaan kategoriaan kuin edellinen kohta, joukkueen säännöt, ja on niinkin yksinkertainen asia kuin joukkueen pukeutuminen. – Kun joukkue esiintyy missä tahansa, sillä on yhtenäinen pukeutuminen. Jos joku, esimerkiksi tähtipelaaja, lipsuu tästä koodista, sitten ollaan jo heikoilla teillä. 4. Mätä omena – Usein se mätä omena on joukkueen tähtipelaaja. Se voi olla kotimainen tai ulkomainen tähtipelaaja. Jos se saa touhuta mitä tahtoo eikä kukaan pelaajista tai valmentajista uskalla puuttua siihen millään tavalla, niin se vie joukkueen moraalin alaspäin. – Osittain tämä siis liittyy kommunikointiin: ellei valmennus tiedä tällaisesta mädästä omenasta, kapteeniston täytyy tuoda se valmennuksen tietoon. – Tyypillisesti mätä omena on pelaaja, joka ajattelee vain omia tehopisteitään eikä puolustaminen kauheasti kiinnosta – puhutaan sitten jääkiekosta tai jalkapallosta. 5. Palkkasoturit – Monissa seuroissa, jos tulee pieni kriisi, seurajohtajilla on tapana kutsua kallispalkkaisimpia pelaajia luokseen palaveriin. Näiltä palkkasotureilta kysellään, että mikäs siellä joukkueessa oikein mättää. – Monia esimerkkejä on siitä, että ne parhaiten tienaavat pelaajat ajattelevat vain sitä, saanko minä seuraavaksi vuodeksi sopimuksen. On hyvin tyypillistä, että ne eivät ajattele organisaatiota vaan vain omaa itseään. Silloin syy erittäin usein vieritetään päävalmentajalle ja kaikki asiat oksennetaan hänen päälleen. – Seurajohto usein myös fanittaa näitä palkkasotureita ja kuuntelee enemmän heitä kuin rivipelaajia. Siksi palkkasoturit pystyvät syömään päävalmentajaa seurajohdon suuntaan. 6. B-suunnitelma – Tärkeimmille pelipaikoille pitää olla niin sanottu B-suunnitelma. Jos ennen sarjakauden alkua sitä ei ole mietitty, niin siinä on katastrofin ainekset. – Jääkiekossa jos vaikka ykkösmaalivahti loukkaantuu eikä ole mietitty korvaajaa valmiiksi, niin sitten ollaan vaikeuksissa. Pesäpallossa sama koskee lukkaria, joka on kaiken aa ja oo. – Valmennuksen pitää miettiä etukäteen harjoituskaudella, kuka hoitaa varalukkarin tehtäviä, sekä kartoittaa valmiiksi vaihtoehdot omasta farmiseurasta tai jostain muusta joukkueesta. 7. Pukukoppipelaaja – Niin sanotun pukukoppipelaajan puuttuminen on yksi valmentajan potkujen riskitekijöistä. Pukukoppipelaaja ei ole välttämättä tähtipelaaja, mutta se on sellainen äijä – todennäköisesti joku työmyyrä tai vastaava – jota kaikki kunnioittavat. Kun se avaa suunsa, kaikki kuuntelevat. – Esimerkiksi Ari Vallin oli peliurallaan tyyppinä hyvä esimerkki. Eihän hän mikään tähtipelaaja ollut, mutta pukukopissa äärimmäisen tärkeä. Hän piti joukkueessa yllä moraalia ja myös hyvää huumoria. – Pukukoppipelaajan ei tarvitse olla kapteeni, mutta tietenkin se voi olla kapteeni. 8. Päävalmentajan toimenkuva – Päävalmentajan pitää olla valmentaja. Hänelle pitää antaa kaikki mahdollinen energia tehdä sitä työtä eikä vaatia kaiken maailman kissanristiäisiin ja viettämään aikaa sponsorien kanssa, koska silloin keskittyminen herpaantuu olennaisesta. – Jos päävalmentajaa revitään paikasta toiseen, siinä voi olla myös sen omaa vikaa. Jos ei osaa sanoa ei, niin voimavarat loppuvat tosi nopeasti. – Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa pelaajahankinta-asiaan. On ihan normaalia vuorovaikutusta urheilutoimenjohtajan ja valmentajan välillä keskustella hankinnoista, mutta seurajohto ei saisi painostaa päävalmentajaa kaikkeen muuhun ulkopuoliseen. 9. Lojaalisuus – Vaikka jääkiekko-, jalkapallo- tai pesäpallo-ottelussa tapahtuisi mitä tahansa – vaikka valmentaja tekisi taktisen virheen – niin pelin jälkeen haastatteluissa pelaajien pitää antaa täysi tuki valmentajaa kohtaan. – Jos pelaaja rupeaa median kanssa puhumaan eri kieltä kuin pukukopissa on sovittu, niin välittömästi syntyy ristiriitatilanne. Lojaalisuuden päävalmentajaa kohtaan on oltava sataprosenttinen. Jos ollaan eri mieltä, ne käydään läpi kahdenkeskisissä keskusteluissa, mutta ulospäin on pakko näyttää yhteistä rintamaa. – Ihan sama toiseen suuntaan. On pyhä sääntö, että valmentaja ei saa julkisesti haukkua yhtäkään sen pelaajaa. Pahinta jääkiekossa on, jos valmentaja suolaa maalivahtinsa. Silloin se menettää sen. 10. Sitoutuminen – Jokaisen pelaajan pitää sitoutua pelitapaan ja noudattaa sitä kurinalaisesti. Tämä koskee niin tähtipelaajia kuin rivipelaajiakin. Välistä ei voi vetää missään kohdassa ja ruveta improvisoimaan. Jos tällaisia piirteitä alkaa ilmetä, joukkue menettää identiteettinsä ja alkaa hävitä pelejä. – Viime kevään maailmanmestaruus on paras esimerkki siitä, miten saadaan tulosta, kun sitoudutaan pelitapaan.