Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan osoitus vahvuudesta – Näin rakensin tukiverkoston, joka ei perustu sukulaisuuteen

Meitä suomalaisia vaivaa itse pärjäämisen pakkomielle. Meidät kasvatetaan itsenäisiksi ja omillemme. Muutamme pois lapsuudenkodistamme, irtaudumme vanhemmistamme. Olemme yksilöitä isolla y:llä. Samalla meistä tulee huonoja pyytämään apua. Olemme oman arkemme sankareita kunnes katkeamme. Itse olen yrittänyt tietoisesti taistella taipumuksesta irti, osin pakon edessä. Elän niitä niin sanottuja ruuhkavuosia ja asun perheineni kaupungissa, jossa tukena ei ole lähisukua. Koska tukiverkostoa ei ole, se on pitänyt rakentaa alusta asti itse. Silloin osaksi elintärkeää verkostoa nivoutuvat sulassa sovussa mummien ja kummien ohella naapurit, ystäväperheet, yksittäiset ystävät, tuttavat ja työkaverit. Annettuna muuhun kuin sukulaisuuteen perustuvaa verkostoa ei saa, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Tärkein ja vaikein askel on uskaltaa pyytää apua. Kun perheen molemmat aikuiset olivat samaan aikaan työreissussa ulkomailla, naapuri otti lapset yökylään ja kuskasi heidät päiväkotiin ja takaisin (kiitos Lilli!). Useampikin naapurinlapsi on ollut meillä leikkimässä erinäisten vanhempainiltojen, iltavuorojen, teatteriesitysten ja muiden menojen ajan. Lapsia on haettu iltapäiväkerhosta ja viety harrastuksiin. Kullanarvoisia ovat myös samassa elämäntilanteessa olevat perheet, joilla on samanikäisiä lapsia. Veljen vaimon valmistujaisiin lähteminen onnistui, kun ystäväperhe otti lapset yökylään (kiitos Niina ja Ville!). Muutaman viikon päästä on aika tehdä vastapalvelus ja ottaa heidän lapsensa yön yli kestäville leikkitreffeille. Tuttujen teini saattaisi olla kiinnostunut ansaitsemaan taskurahaa lastenvahtina. Urheiluharrastukseen kuskaaminen voisi helpottua kimppakyydeillä. Työkaveri voisi heittää lapsen kaverisynttäreille, kun nyt asuu juhlapaikan lähellä. Kokemukseni mukaan apua saa, kun sitä pyytää. Vastapuoli saattaa jopa olla iloinen siitä, kun voi olla avuksi. Ainakin itse olin, kun ajelin viime viikonloppuna hoitamaan ystävien lapsia, jotta perheen isä ja äiti pääsivät hetkeksi hengähtämään elokuviin. En olisi tajunnut tarjoutua. Ainakaan en olisi tajunnut tarjoutua juuri silloin, kun apua tarvittiin. Toisen pään sisään on vaikea nähdä. Kun vielä oma lapsiperhearki vyöryy päälle, näkökenttä kapenee helposti niin, että se kattaa vain omat murheet. Ei ole heikkoutta tunnustaa tarvitsevansa apua. Se on vahvuutta, jos mikä.