Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Virve Rissanen irtisanoutui vakityöstään teknologiatoimittajana ja muutti helteiseen Tansaniaan: ”Rakastin työtäni, mutta pesti Afrikassa oli sekä unelma että sukurasite”

Virve Rissanen viihtyi työssään Helsingin Sanomien vakituisena teknologiatoimittajana, kun eteen tuli työpaikkailmoitus, jollaisia tulee vastaan vain kerran elämässä. Suomen Lähetysseuran tiedottajan paikka oli määräaikaisenakin sellainen unelmaduuni, että sitä ei voinut jättää huomiotta. Ensimmäisen kerran Rissanen oli käynyt Afrikassa opiskeluaikanaan vuonna 2010. Maa oli Namibia. Rissanen vieraili kylässä, jossa hänen isoäitinsä oli aikoinaan syntynyt. – Äidin äidin isäni Erkki Lehto lähti Namibiaan Ambomaalle vuonna 1910 ja tuli viimeisen kerran pois vuonna 1947. Yhteensä hänelle kertyi työvuosia Suomen Lähetysseurassa 33. Myöhemmin perhe käytti nimeä Laurmaa, eli molemmilla nimillä liikkuu hänestä tietoa, Rissanen kertoo. Erkki Lehto lähti lähetystyöntekijäksi Ambomaalla tehtävän lähetystyön alkuaikoina. Tuolloin lähetystyöntekijöitä Afrikassa oli paljon enemmän kuin nykyään. Pesti oli käytännössä elinikäinen. Suomen Lähetysseuran tekemä työ on sadassa vuodessa paljon muuttunut. –  Tehtäväni on selittää, millaiseen työhön Suomen Lähetysseuralle lahjoitetut rahat Tansaniassa ja Etiopiassa menevät. Asun Tansaniassa, mutta vastaan koko Itä-Afrikan eli myös Etiopian alueen tiedotuksesta. Kerron näkemästäni tekstein, kuvin ja videoin. Päivitän työn tuloksista myös järjestön Facebookiin, Instagramiin, tukijaseurakunnille, Lähetysseuran nettisivuille ja Lähetyssanomiin . Lisäksi koulutan suomalaisia ja paikallisia työkavereita viestintäasioissa, Rissanen kertoo työstään tiedottajana. Mitä teit tänä aamuna herättyäsi? –  Olen parhaillaan Etiopiassa kuukauden kestävällä työmatkalla. Aamulla söin aamupalaa vierastalossamme Addis Abebassa, ja sitten aloin suunnitella alkavaa matkaa: lähdemme 13 tunnin ajomatkalle Pohjois-Etiopiaan, jossa osallistun vammaistyön seminaariin ja pidän etiopialaiselle kumppanijärjestöllemme haastattelu- ja kirjoituskoulutuksen. Päivään kuului myös skypetys Suomen-toimistolle, ja työn ohessa nautin tietysti hyvää etiopialaista kahvia. Miten asut? –  Muutin Tansaniaan viime vuoden syyskuussa. Ensin kävin kielikoulun Morogorossa, mutta varsinainen asemapaikkani on Victorianjärven rannalla sijaitseva Mwanza. Asun yksin, mutta samassa pihapiirissä asuu kolme suomalaista työkaveria. Tansaniassa vapaa-aikani on aika samanlaista perusarkea kuin se olisi Suomessakin: minulla on kuntosali, jossa käyn, joskus käyn uimassa ja laulamassa karaokea. Käyn myös pubivisassa, mitä tein Tampereellakin asuessani. Iltaisin liikkuminen on toki haastavampaa, en esimerkiksi voi lähteä iltaisin yksin kävelemään. Oliko Tansania sinulle ennestään tuttu maa? –  Tunsin yhden Lähetysseuran työntekijän, joka on asunut Tansaniassa jo monta vuotta. Nyt olemme naapureita. Hänen somensa kautta olin nähnyt joitain kuvia, mutta käytännössä en tiennyt juuri mitään. Odotin värikkäitä vaatteita ja moniäänistä laulua, mitä molempia on saanut nähdä ja kuulla päivittäin! Mikä maassa on eniten yllättänyt? –  Namibiaan ja Botswanaan, jossa asuin vuonna 2013, verrattuna Tansania näyttää afrikkalaisemmalta. Siirtomaavallan jäljet eivät hyppää silmille samalla tavalla kuin eteläisessä Afrikassa. Minkälaiset asiat tansanialaisia puhuttavat juuri nyt? –  Kaikki odottavat sateita. Ruoan pääraaka-aine maissi on nyt kalleimmillaan, ja jotkut joutuvat miettimään miten selviävät seuraavaan satoon asti, etenkin jos sateet myöhästyvät. Tansaniassa on kaksi sadekautta: pienet sateet tulevat loppuvuodesta ja isot sateet keväällä. Ilmastonmuutos näkyy siinä, että nykyisin sadekausien tuloa on vaikeampi ennustaa.