Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Etuusbyrokratia uhkaa sosiaalityön laatua – Perusturvan heikkenemisen seurauksena poikkeustapauksiin suunniteltua tukimuotoa saa noin puoli miljoonaa henkilöä vuodessa

Toimeentulotuki säädettiin aikanaan sosiaalityön apuvälineeksi turvaamaan ihmisten perustarpeita, kun muita tuloja ei ole. Tukea voidaan myöntää monenlaisiin yksilöllisiin tilanteisiin hautajaiskustannuksista ruoka-apuun, hätätapauksessa jopa pelkän keskustelun perusteella. Yksilöllisen tarveharkinnan kääntöpuolena olivat tiukat ehdot ja raskas yksilöllinen kontrolli. Perusturvan heikkenemisen seurauksena tätä alkujaan poikkeustapauksiin suunniteltua tukimuotoa saa nykyisin noin puoli miljoonaa henkilöä vuodessa. On selvää, että enää ei voida puhua yksilöllisestä harkinnasta. Kunnissa siirryttiinkin jo 1990-luvulla järjestelmään, jossa perusmuotoisen toimeentulotuen myöntämisestä vastaavat etuuskäsittelijät melko mekaanisten ohjeistusten perusteella. Sosiaalityöntekijöillä säilyi oikeus myöntää toimeentulotukea myös yksilöllisin perustein, mutta tätä oikeutta marginalisoivat tehokkaasti kuntien budjettirajaukset. Jako toimeentulotuen massamittaisen perusosan ja sosiaalityön harkinnanvaran välillä syveni edelleen, kun perusosan käsittely siirrettiin kelalle vuoden 2017 alusta. Muutos oli historiallinen. Tiettävästi missään muussa maassa ei ole yritetty normittaa yksilöllistä, tarveharkintaista ja viimesijaista etuutta pitkälti verkossa toimivaan palveluun. Toimeentulotuen saajien enemmistölle siirto oli hyvä asia. Vaikka toimeentulotukea kontrolloidaan edelleen muita etuuksia raskaammin, on byrokratia uudistuksen myötä yksinkertaistunut ja alikäyttö vähentynyt. Toisaalta pian kävi selväksi, että ihmisten tilanteiden moninaisuus ja sen edellyttämä yksilöllisen harkinnan tarve ei ole hävinnyt. Osa ihmisistä ei selviä Kelan hakusulkeisista, ja kun Kelasta ei saa monimutkaiset elämäntilanteet huomioivaa apua, jäävät ihmiset tyhjän päälle. Nyt Kelassa yritetään selättää ongelmaa kokeiluilla, joissa etuuskäsittelijät ohjeistetaan tarkastelemaan hakijan etuus- ja elämäntilannetta laajemmin. Eli tradenomit ja merkonomit pannaan hoitamaan tehtäviä, jota pätevät sosiaalityöntekijät ovat perinteisesti tehneet ja jota Kelan nimenomaan ei pitänyt tehdä. On kannatettavaa, että toimeentulotukea voi hakea erillään sosiaalityöstä, koska monet toimeentulotukeen oikeutetuista ovat vain rahan, eivät sosiaalityön tarpeessa. Samoin on hyvä asia, että yksittäisten tukipäätösten sijaan ihmisten asioita pyritään käsittelemään kokonaisuutena. Näiden päätösten seurauksena on käytännön sosiaalityötä siirtymässä henkilöstölle, jolla ei ole sosiaalityön tai edes sosiaalialan pätevyyttä. Toteutuessaan kehitys rapauttaisi merkittävästi sosiaalityön laatua. Tilanteeseen on nähdäkseni kolme ratkaisua: joko Kela palkkaa pienen armeijan verran sosiaalityöntekijöitä auttamaan ihmisiä elämän sotkujen selvittelyssä, tai sitten kuntien sosiaalityö ottaa vahvemman roolin ihmisten luotsaamisessa tukiviidakossa. Tai sitten yksinkertaistetaan etuusjärjestelmää esimerkiksi perustulolla niin, että sosiaalityö voi jatkossa keskittyä ihmisten ongelmiin.