Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Rotusorron vastaisessa taistelussa kuohuu jo yli äyräiden – Mitä höpsö majuri sai sanoa 45 vuotta sitten suositussa komediasarjassa?

Töissä on joskus hauskaa. Kaivan kirjahyllystä dvd-levyjen joukosta esiin brittiviihteen klassikon Pitkän Jussin majatalon (Fawlty Towers). Aion tarkistaa, mitä tämän kaikkien aikojen parhaaksi usein äänestetyn komediasarjan vuonna 1975 valmistuneen ensimmäisen tuotantokauden kuudennessa jaksossa tarkkaan ottaen tapahtuu. Syy muistin virkistämiseen on se, että juuri tämä Episode 6 joutui hiljattain sensurointiyrityksen kohteeksi Englannissa oletetun rasistisen aineiston vuoksi. Saksalaiset -nimisessä jaksossa hotellissa vieraana oleva hieman höpsähtänyt vanha majuri Gowen näyttää ennakkoluulonsa ja tietämättömyytensä keskustelemalla tylyn hotellinomistajan Basil Fawltyn kanssa ”asialliseen” tyyliin niin naisista, saksalaisista turisteista kuin intialaisista kriketinpelaajistakin. Mielleyhtymästä toiseen leikkautuva dialogi on nerokasta väärinymmärrysten ja typerien ennakkoasenteiden ilotulitusta. Sarjan käsikirjoittajien John Cleesen ja Connie Boothin piirtämä hölmö majuri käyttää jo omana aikanaan vastenmielisiksi tajuttuja termejä erityisesti eritellessään intialaisten ja länsi-intialaisten tummuuden nyansseja. Nauran ääneen. Tämä ON hillittömän hauskaa. Huumorin vaikeus Kaikkia ei naurata. BBC:n omistama suoratoistopalvelu UKTV päätyi siihen, että Pitkän Jussin majatalon kuudennen jakson sisältö on tässä maailmantilanteessa rasistista ja loukkaavaa. Kuultuaan sensuroinnista sarjan päätekijä John Cleese (yksi Monty Python -ryhmän jäsenistä muuten) älähti välittömästä ja äänekkäästi. Nyt oli huumori joutumassa sorron uhriksi. Cleesen piti olla parhaillaan päättämässä uraansa maailmankiertueella, joka olisi ulottunut Suomeenkin. Sen sijaan hän joutui selittämään huumorin teon perusteita päädyttyään keskelle rotusorron vastaista kampanjaa vuosikymmeniä vanhan komediansa takia. Absurdin tilanteen on täytynyt salaa hivellä Cleesen pythonmaisuutta. Hän kommentoi: ”Olen oppinut 180 vuoden aikana, että ihmisten huumorintaju on hyvin erilaista. Monet tajuavat, että laittamalla pilkan kohteen suuhun hölynpölyä ei suinkaan kannateta niitä ajatuksia, vaan niistä tehdään pilkkaa. Kirjoitimme tarkoituksella majurin vanhaksi fossiiliksi.” Sensurointiyrityksen naurettavuuden ja sen saaman napakan kritiikin vuoksi UKTV päätti sittemmin palauttaa kohutun osan katsottavaksi, mutta ohjelman alkuun lisätyllä varoituksella ”potentiaalisesti loukkaavan sisällön ja kielenkäytön” vuoksi. Sekin tuntuu liioittelulta. Ajastaan jälkeen jääneen majurin sössötyksen kuvaamisesta on yhtä vaikea löytää rasismia kuin suurvaltojen nykyisistä johtajista huumorintajua. Siis ei yhtään. Historia on ja pysyy Vanhan komediasarjan huumorin soveliaisuuden mittaaminen on pieni sivujuoni tässä maailmanlaajuisessa rotusorron vastaisessa spontaanissa liikehdinnässä, jossa patsaita viskotaan jokeen, katujen ja muistomerkkien nimiä syynätään ja yksi konserttitalokin on päätetty nimetä uudelleen. Eriarvoisuuden historian synkkiä piirteitä on syytäkin tarkastella kriittisesti. Menneessä on liian paljon sellaista, josta pitää herättää keskustelua muistutukseksi, varoitukseksi ja oppimiseksi. Historiaa ei kuitenkaan saa pyyhittyä pois, eikä pidäkään saada. Epämiellyttävääkin historiaa on katsottava kasvoihin, ei ohitse tyhjyyteen. Jos jokainen nykynäkökulmasta moraalisesti arveluttava vanha patsas, kirja, tv-ohjelma, maalaus, elokuva tai vastaava pitäisi tuhota tai viedä varastoon, eläisimme pelkästään nyt-hetken maailmassa ilman historiaa. Pelottava ajatus! Ja jos jokainen sukupolvi tai aikakausi siistisi historiaa oman aikansa arvoista ja moraalikäsityksistä, mitä jäisi jäljelle. Kupla. Kuninkaallinen orjakauppias Bristol on ollut viime aikoina Black Lives Matter -liikkeen keskipisteenä kolmesataa vuotta sitten vaikuttaneen Edward Colstonin takia. Kun nuorena englannin opiskelijana kävelin 40 vuotta sitten sisään Bristolin Colston Halliin kuuntelemaan Okko Kamun johtamaa Tshaikovski -konserttia, ei tullut mieleenkään kysellä, mitä Colston-nimen taakse todella kätkeytyisi. Edward Colston tunnettiin Bristolissa kauppiaana, kansanedustajana ja hyväntekijänä. Harva tiesi, että iso osa hänen tuottamastaan hyvästä tuli pahasta, afrikkalaisten rahtaamisesta orjiksi Amerikkaan 1700-luvun alussa. Colstonin orjakauppaan liittyvät liiketoimet keskittyivät Royal African Companyyn, jonka johdossa toimi tuohon aikaan Yorkin herttua ja jolla oli tiiviit yhteydet kuningasperheeseen. Colstonin edelleenkin katukuvassa näkyvä asema on aikoinaan liittynyt Englannin alkavaan vaurastumiseen, kolonialismiin ja oman aikansa maailmankuvaan. En väitä, että Colstonin kaupallista toimintaa pitäisi jotenkin puolustella saati hyväksyä, mutta sitä voi ymmärtää. Maailma oli silloin sellainen, kun ei paremmin ymmärretty – tai haluttukaan ymmärtää. Siksi en lähtisi ensimmäiseksi taistelemaan historian vääryyksiä vastaan kaatamalla tai töhrimällä patsaita, kuten Englannissa ja Belgiassa on tehty, vaan valistuksella. Oikea tieto ja valistus ovat parasta lääkettä ennakkoluuloihin. Ja huumorillakin pääsee pitkälle. Kun Pitkän Jussin majatalon höperö majuri puhuu muina miehinä ja arkisesti ihonväriltään valkoisista poikkeavista, hän vain paljastaa nurkkakuntaisuutensa ja ahdasmielisyytensä. Rasismi on hänen kaltaisissaan, ei sen osoittajassa.