Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Eurooppalainen populistinen äärioikeisto on normalisoitunut osaksi valtavirtaa

Itävallan viimesunnuntaisissa vaaleissa nähtiin edellisten hallituspuolueiden ÖVP:n voitto sekä sen kumppanin FPÖ:n tappio. Äärioikeistolaisen FPÖ:n kannatuksen tippumisesta on yleisesti vedetty kaksi varsin virheellistä johtopäätöstä. Ensinnäkin, yhdet yksittäiset kansalliset vaalit eivät kerro uudesta trendistä. Olisi myös lyhytnäköistä olettaa, että sen enempää itävaltalaiset kuin muutkaan äärioikeistolaiset puolueet Euroopassa olisivat nyt tulleet lopullisesti tiensä päähän. Jos 16,2 prosenttia äänestää äärioikeistolaista populistista puoluetta sen silti hävitessä, voimme ennemmin tulkita, että niiden läsnäolo on normalisoitumassa ja muuttumassa valtavirraksi. Ääriliikkeisiin erikoistunut professori Cas Mudde , näkeekin, että todistamme tällä hetkellä toisen maailmansodan jälkeisen ajan neljättä äärioikeistolaista aaltoa. Erona tuon kolmannen ja nyt neljännen aallon välillä voidaan katsoa olevan se, että puolueet ja liikkeet ovat suurempia ja heterogeenisempiä, mutta tärkeimpänä erottavana tekijänä Mudde näkee, että siinä missä näiden puolueiden kannattajilleen tarjoama poliittinen sisältö on pysynyt kutakuinkin samana, on heidän olemuksensa itse puoluekentässä muuttunut. Muutama vuosikymmen takaperin näiden äärioikeistolaisten liikkeiden voitiin katsoa olevan valtavirtaa vastustava radikaali poliittinen vaihtoehto, kun taas nykyään nämä liikkeet ovat enemmän tai vähemmän asemoituneet paikoilleen nimenomaan osaksi eurooppalaisten puolueiden valtavirtaa. Vaikka populistisen äärioikeiston läsnäolo politiikassa on ilmiönä aina ensisijaisesti kansallinen, on kuitenkin nähtävissä sekä Euroopassa että USA:ssa, että äärioikeistolainen ajattelu, retoriikka ja täten vaihtoehto politiikassa on tulossa osaksi valtavirtaa. Tämä näkyy jo pelkästään siinä, kuinka paljon identiteettipolitiikka on tullut osaksi peliä. Kyse äärioikeiston normalisoitumisessa osana poliittista kenttää ei ole siitä, että populistiset oikeistopuolueet olisivat höllentäneet politiikkaansa, vaan päinvastoin perinteiset puolueet ovat omaksuneet enemmän äärioikeiston retoriikkaa. Mikäli ajattelemme vaikkapa eurooppalaisia, jotka aikoinaan olisivat negatiivisessa mielessä maalittaneet omien maidensa vähemmistöjä määritellen heidät, turkkilaisiksi, marokkolaisiksi tai pakistanilaisiksi – on nykyään yleistä, että näihin vähemmistöihin viitataan ainoastaan muslimeina. Äärioikeiston retoriikkaan kuuluukin oleellisesti se, että koko uskonto islam edustajineen supistetaan poliittisen islamismin käsitteeseen. Tässä retoriikassa ei tänä päivänä enää näe suuria eroja eurooppalaisten maltillisten oikeistopuolueiden sekä populististen äärioikeistopuolueiden välillä. Ongelman ytimenä ei välttämättä olekaan juuri se, että populistiset äärioikeistopuolueet ovat olemassa, vaan se, että niiden ajama äärioikeistolainen politiikka on normalisoitumassa. Tästä normalisoitumisesta viestii myös Itävallan FPÖ:n 16.2% kannatuksen mahdollistanut vaalitappio. Kirjoittaja on väitöskirjatutkija ja tohtorikoulutettava Bolognan yliopistossa.