Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Suomessa väitetään toisinaan, ettei korkean elintason maista enää löydy yleisurheilijoita – Miksi Ruotsi ja Norja sitten pärjäävät?

Dohan kymmenen päivän MM-kisarutistus on ohi. Suomen saldo näytti perin laihalta kisojen viime hetkiin saakka. Sitten keihäsmies Lassi Etelätalo näytti hurjan luontonsa. Etelätalo nakkasi neljänneksi keihäsfinaalissa. Se oli kova suoritus. Etelätalo näytti, että keihäsmies on kovasta puusta tehty ja kestää tiukassa paikassa. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun keihäsjermu tarvittiin pelastamaan Suomen yleisurheilun rippeet. Nyt oli Etelätalon vuoro. Dohassa kisaili 21 suomalaisurheilijaa. Kokonaisuutena Suomen joukkue saa tyydyttävän arvosanan. Odotukset olivat matalalla. Suurin osa urheilijoista suoritti omalla tasollaan. Mutta Dohassa nähtiin ennen kaikkea naisten kisat. Kisojen Top-3 -urheilijoiden listalle nousevat 400 metrin aitojen ME:n 52,16 juossut USA:n Dalilah Muhammad , tuplan napannut Hollannin Sifan Hassan (kultaa 1500 metrillä ja kympillä) sekä Jamaikan sprintteri Shelly-Ann Fraser-Pryce . 32-vuotias jamaikalainen voitti neljännen kerran satasen MM-kisoissa ja yhteensä kahdeksannen maailmanmestaruutensa. 152-senttinen jamaikalainen on kaikkien aikojen suurin naissprintteri. Siis saavutuksiltaan. MM-kisoissa ei yleensä nähdä maiden välisissä voimasuhteissa suuria muutoksia, mutta Dohassa tapahtui yhtä ja toista yllättävää. Kärkikymmenikköön pujahti odottamatta jääkiekkomaana tunnettu Kanada, joka keräsi viisi mitalia. Kaksi vuotta sitten Lontoossa Kanada ei saanut yhtään. Kenia ja Etiopia ovat yleensä keränneet kestävyysjuoksuissa sellaisen mitalipotin, että ovat mahtuneet kisojen mitalitaulukon kärkikuusikkoon. Ne tekivät taas vahvaa työtä. Etiopia juhli vielä sunnuntain aamutunteina kaksoisvoittoa miesten maratonilla. Jamaika oli yksi suurista Usain Boltin vuosina. Hyvin kertyi mitaleita nytkin – kiitos naisten. Miessprinttereille tuli romahdus: karusta alamäestä kertoo parhaiten pikaviestin finaali. Jamaikaa ei siellä nähty. Miesten satasella Yohan Blaken viides sija oli laiha lohtu. Eurooppalaisille yleisurheilun suurvalloille Puolalle, Iso-Britannialle, Saksalle ja Ranskalle mitalit olivat kiven takana. Sokerina pohjalla onkin mainittava Pohjoismaiden – tarkemmin sanoen Ruotsin ja Norjan väkevä rynnistys. Ruotsi sai mitalin jokaista väriä ja Norja Karsten Warholmin mestaruuden pitkissä aidoissa. Ja tunturimaan nuori Jakob Ingebrigtsen jäi vain täpärästi mitaleilta tonnivitosella. Suomessa kuulee usein väittämän, ettei korkean elintason maista enää löydy yleisurheilijoita. Miksiköhän Ruotsi ja Norja sitten pärjäävät? Urheilullisesti Dohassa pidettiin hyvät kisat. Organisaatio oli öljytty kuntoon. Järjestelyjen ja kilpailujen puolella kaikki toimi oivallisesti. Paikallisia katsojia stadionille saatiin vain puolipakolla. Myös kisaturisteja oli selvästi vähemmän kuin normaalisti. On kokonaan toinen juttu, olisiko kisoja koskaan pitänyt myöntää Qatarille. Öljymaan 30 miljoonan sponsoritarjous oli kuitenkin liian houkutteleva IAAF:n herroille. IAAF:n hallituksessa vuodesta 2015 vaikuttanut Antti Pihlakoski sanoi, ettei nykyhallitus olisi kisoja Dohalle myöntänyt. Toivottavasti hän on oikeassa ja pomot ovat tosiaan viisastuneet ja antavat muidenkin asioiden kuin rahan määrittää tulevia kisavalintoja.