Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Joulukalenterini on tänä vuonna täynnä hohtavia helmiä – Aloitin perheeni kanssa uuden perinteen, joka suo nyt puhdasta iloa joka päivä

Kun lapset olivat ihan pieniä, isovanhemmat toivat heille lahjaksi tonttukalenterin. Kankainen joulukalenteri sisälsi 24 tyhjää taskua, jotka me vanhemmat tonttujen avustuksella täytimme vuosi toisensa perään. Kalenteri sai niin suuren symboliarvon, että sitä ei voinut harkitakaan unohtavansa. Viimeisen kerran kangaskalenteri nostettiin seinälle, kun kaksoset olivat jo 19-vuotiaita. Alussa kalenterin täyttäminen oli helppoa. Tarrat, karkit ja pikkutavarat ilahduttivat naperoita. Sitten homma kävi haastavammaksi. Voin kertoa, että 48 pikkuyllätyksen keksiminen esimerkiksi teini-ikäisille käy työstä. Olen kerjännyt hajuvesinäytteitä tavarataloissa ja rikkonut seteleitä kolikoiksi. Ystäväpiirin perinteisellä syysmatkalla matkatoverit osaavat jo tottuneesti kysyä, mikä on tonttukalenterin tilanne. Tänä vuonna kalenteri makaa viikattuna kaapissa. Kun herään aamulla, en kiirehdi täyttämään taskuja. Joulukuun ensimmäisenä päivänä iski luopumisen haikeus. Meillä ei enää asu nuoria. Lapsiperheen joulutouhut ovat väistämättä ohi. Haikailin hetken, mutta sitten iski pelastava idea. Loin perheen WhatsApp-ryhmään muistojen joulukalenterin. Ehdotin, että kukin perheenjäsen tahoillaan kirjaa vuorotellen yhden iloisen muiston, hauskan hetken tai hullunkurisen sattuman yhteisten vuosien varrelta. Päivän viesti on lähettäjän lahja koko joukolle. ”Päivä 2. Kun olimme Tahmelan rannassa piknikillä ja meillä oli se iso kori, johon sai astiat mukaan ja ruokana pannukakkuja.” Homma lähtikin toimimaan. Olen hymyillyt jo monille unohtuneille aarteille. Jokainen perheenjäsen muistaa eri hetkiä, mutta kirjoitettuna tapahtumat palautuvat helposti mieleen muillekin. Vanhojen puhelinten muisteista on kaivettu hassuja kuvia. Yhtenä päivänä kiireinen mieheni ei muistanut vuoroaan, jolloin kalenteriin ilmaantui tiukka muistutus lapsilta. Iloisten muistojen kertaamisesta on tullut jo osa kaikkien päivää. Näin kaamoksen keskellä kultaisen muistojen ketju on valoisa lahja. Kun miettii seuraavaa omaa tarinaansa, tulee samalla kerranneeksi lisää hyviä hetkiä. Elämähän on lopulta sellainen, millaisena sen muistamme. Ilon jakaminen myös yhdistää. Voisiko muisteluketju toimia myös vaikkapa työpaikan tai suvun yhteisissä keskusteluryhmissä?