Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Skeittaukselle tarvitaan tiloja kaupungissa – Skeittaus on sekä kulttuuria että liikuntaa

Tampere pääsi ansaitusti jatkoon kilpailussa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Yksi vahvuuksista on hakemuksessakin esiin nostettu kaupungin omaleimainen, paikoin rosoinenkin ruohonjuuritason kulttuuri. Tätä ovat osaltaan rakentaneet myös paikalliset skeittarit. Skeittaus on laji, joka on samanaikaisesti sekä kulttuuria että liikuntaa. Haluamme nostaa esiin näkökulmia, miksi skeittaukseen kannattaa panostaa ja yhteistyötä harrastajien kanssa kehittää entisestään. Skeittaus on kansainvälisesti suuri laji ja arviot harrastajamäärästä vaihtelevat 80 – 100 miljoonan välillä. Mikään marginaalinen ilmiö tuleva olympialaji ei siis ole. Olympiastatusta tärkeämpiä ovat kuitenkin skeittauksen myönteiset vaikutukset. Etelä-Kalifornian yliopiston tutkimuksessa yli 5000 nuorta kertoi skeittauksen olevan heille erittäin tärkeää mielenterveyden, itsensä toteuttamisen ja sosiaalisten suhteiden kannalta. Skeittausta harrastavat erilaisista taustoista tulevat, eri ikäiset ihmiset yhdessä ja yhteisissä tiloissa. Kohtaamisten merkitystä tukee kansainvälinen tutkimus. Skeittiparkit ja monikäyttöiset julkiset kaupunkitilat tukevat erityisesti nuorten toimijuutta sekä empatian ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Skeittauksen on myös huomattu hillitsevän epäsosiaalista käyttäytymistä ja epämääräisten kaupunkitilojen levottomuutta. Esimerkiksi Kööpenhaminassa ja Malmössä skeittausta hyödynnetäänkin julkisten tilojen elävöittämisessä. Tampereella onnistunut esimerkki tästä on kulttuuritalo Laikun edusta, johon on sijoitettu skeitattavia kiviä ja siitä on tullut erittäin suosittu harrastuspaikka. Fyysisen liikunnan lisäksi skeittaus on monipuolista kulttuuria. Tampereellakin skeittarit työllistävät nuoria, pitävät lapsille skeittikoulua, järjestävät kansainvälisten skeittikisojen lisäksi videokuvauskursseja, näyttelyitä, elokuvanäytöksiä ja musiikkitapahtumia, jotka vetävät puoleensa myös paljon muitakin kuin skeittareita. Tutkimuksessa nostetaankin esiin skeittauksen merkitys yhteisöllisenä toimintana, joka mahdollistaa itse tekemisen ja moninaisten taitojen vertaisoppimisen. Syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tällainen matalankynnyksen osallistuminen on korvaamatonta. Skeittaus tukeekin monella tavalla Tampereen strategisia tavoitteita osallisuuden ja osaamisen sekä omaleimaisen kaupungin kehittämisessä. Toivomme, että tämä ymmärretään jatkossakin ja lajin ympärivuotisia harrastusmahdollisuuksia kehitetään entisestään yhdessä harrastajien kanssa. Kirjoittajat ovat tutkija johtamisen ja talouden tiedekunnasta sekä tutkijatohtori yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta Tampereen yliopistosta.